Oletko koskaan tehnyt elämässäsi täysmuutoksen?

Raitistuin 26-vuotiaana. Sitä ennen viinaa, huumeita ja lääkkeitä pari kertaa viikossa. Valehtelua, varastamista, velkaantumista, ystävien pettämistä, potkuja työpaikoista...ei pitänyt muuttaa kuin kaikki elämästään mutta se mitä oon saanu tilalle on sen arvoista. Tänään putsina 6v 6kk ja 7päivää. Ei oo ikävä sitä paskaa.

Erosin, otin vuoden vuorotteluvapaata, pistin asuntoni vuokralle ja muutin ulkomaille. 

Olen. En kuollut syöpään, vaan pysyin hengissä. Tee kiinnostavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Olen. En kuollut syöpään, vaan pysyin hengissä. Tee kiinnostavaa työtä.

teen 

Aiemmin olen jättänyt useamman kerran opiskelut kesken ja työkokemustakaan ei juuri ollut, sellainen "ei kiinnosta"-asenne kaikkea kohtaan. Tultuani äidiksi muutin elämääni aika paljon, koska halusin lapselleni hyvän tulevaisuuden. Opiskelin sen ammatin ja pääsin töihin. Jätit kaikki epämääräiset kaverit joiden elämään kuului alkoholin liikakäyttö ja pikkurikokset yms. 

Viisi vuotta sitten laitoin korkin kertalaakista kiinni, hylkäsin vanhat "kaverit" ja aloin kuntoilemaan.

Monesti. Ehkä viiden vuoden välein olen pistänyt elämän uusiksi.

No nyt lähtee. Olen 10 vuotta ajelehtinut koulut keskeyttäneenä pitkäaikaistyöttömänä (en ole työttömyystukia koskaan saanut, syystä tai toisesta, joten jätin työkkärin kanssa tappelun), alkoholisoituen ja päätyneenä siihen että tämä oli tässä.

Nyt en enää jaksa pelätä. Olen jättämässä mausoleumini.

Suomessa kaikki myyntiin ja muutto ulkomaille. Tosin perhe pysyi samana

Vaihdoin työpaikkaa 25 vuotiaana, sama ala mutta ihan eri piirit. Täysi muodonmuutos, vaikutti jopa dokaamiseenkin.

Olen, muutimme, erosin, sairastuin, jouduin ammatinvaihtoon ja nyt sitten opiskelen uutta ammattia.. Kaikki uusiksi elämässä, vain lapset ovat entisestä elämästä. 

Aika rankkaa ajoittain, en suosittele.

Rupesin vegaaniksi niin sanotusti yhdessä yössä muutama vuosi sitten. Eikä kaduta, ihan hyvä päätös oli.

Kyllä, se oli ihanaa, ja on vieläkin!