Unihalvaus vai jotain muuta?

Joskus herätessäni olen nähnyt yhden henkilön sänkyni vieressä, se kuitenkin katosi silmänräpäyksessä. Taisin olla vain puoliunessa

Vierailija kirjoitti:

Joskus herätessäni olen nähnyt yhden henkilön sänkyni vieressä, se kuitenkin katosi silmänräpäyksessä. Taisin olla vain puoliunessa

Tämä hahmo ei ollut henkilö, vaan leijui, oikein tunsin vaaran ja pahuuden. Siinä mielessä viittaa unihalvaukseen.

Ei ole tapana huitoa ilmaa öisin niin jäi mietityttämään.

Oon minäkin tuntenu ja kuullut jonkun hahmon tulevan ja sit on ruvennut pelottamaan ihan tosissaan ja oon vetässyt peiton korviin ja nukahtanut äkkiä uudelleen, veikkaan tuonkin olleen unihalvaus.

Pimeässä tai hämärässä ei näe riittävän hyvin, jolloin aivot alkavat tulkita puutteellisia näköhavaintoja ihmishahmoiksi (koska olemme valveilla tottuneet näkemään ihmisiä). Ei siinä muuta tarvita. Minä olen esim. pimeässä rakennustyömaan ohi kulkiessani luullut epämääräistä hahmoa ihmiseksi, vaikka siinä oli jotain romuja tikkailla.

Kuulostaa ihan valveunelta. Siihen ei aina liity unihalvausta. Valveunet voivat olla juurikin jotain hahmoja tai vaikka ääniä. Lisää tietoa löytyy netistä.

Onko sinulla ollut stressiä viime aikoina? Minulla oli ennen paljon unihalvauksia ja vslveunia. Pääsin niistä eroon, kun luin niistä tietoa netistä ja opin, että ne eivät ole vaarallisia. Sellaisen saatuani päätin puristaa silmät tiukasti kiinni ja olla välittämättä. Tiesin, että se menee kohta ohi. Yleensä nukahdin uudestaan. Opin siis hallitsemaan niitä. Nyt niitä ei ole ollut moneen vuoteen.

Minulle on pari kertaa käynyt niin, että olen havahtunut osittain hereille ja tiennyt, että sänkyni jalkopäässä seisoo joku. Tilanne on ollut tosi uhkaava ja olen kuullut raskaan huohottavan hengityksen. Silmiä en kuitenkaan ole saanut auki. Tiedostan täysin, että mieheni ei ole vieressäni ja että olen meidän sängyssä yksin. Lopulta saan silmät auki ja olen meidän makkarissa yksin. Tajuan, että olen kuunnellut omaa raskasta hengitystä. Tosi karmiva tunne. Tilanteet ovat liittyneet aina siihen, että olen ollut yövuorossa ja olen talossa yksin. Kai siitä yön valvomisesta jotenkin oon käyny ylikierroksilla..

Aavehan se selvästi oli

Tapahtuu usein, saan pakotettua silmät auki nykyään. Ja joskus voi myös alkaa tekemään mitä haluaa unessa tajuttuaan uneksi, superhauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Pimeässä tai hämärässä ei näe riittävän hyvin, jolloin aivot alkavat tulkita puutteellisia näköhavaintoja ihmishahmoiksi (koska olemme valveilla tottuneet näkemään ihmisiä). Ei siinä muuta tarvita. Minä olen esim. pimeässä rakennustyömaan ohi kulkiessani luullut epämääräistä hahmoa ihmiseksi, vaikka siinä oli jotain romuja tikkailla.

On mulle käynytkin noin, joku vaate tms. on muuttunut yöllä ihmiseksi. Tuo hahmo tuli valkoseinäisestä nurkasta, jota ihmettelin yöllä ja ihmettelen edelleen. Ja liikkui. Leijui sieltä nurkasta toisen yöpöydän yli sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Pimeässä tai hämärässä ei näe riittävän hyvin, jolloin aivot alkavat tulkita puutteellisia näköhavaintoja ihmishahmoiksi (koska olemme valveilla tottuneet näkemään ihmisiä). Ei siinä muuta tarvita. Minä olen esim. pimeässä rakennustyömaan ohi kulkiessani luullut epämääräistä hahmoa ihmiseksi, vaikka siinä oli jotain romuja tikkailla.

Tämä pitää paikkansa ja saattaa selittää ap:n kokemusta.

Aina ei tarvita hämärää ja uneliaisuuttakaan. Yhdessä aiemmassa asuintalossani istui aina vanha mies parvekkeellaan, kun kuljin pihan poikki. Sivusilmällä näin hänet. Kerran näin parvekkeella kukkia, ja kun katsoin tarkemmin, vanhan miehen kaulaksi ja pääksi luulemani hahmo olikin jonkinlainen kukkavaasi. No, tämä nyt meni aika kauas ap:n kokemuksesta, mutta ajattelin kertoa esimerkkinä tästä ihmishahmoiksi tulkitsemisen taipumuksesta :)