Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miettikää kaksi kertaa ennen kuin hankitte jälkikasvua!! Onko teistä todella vanhemmiksi?!
06.04.2018 |
Avaudun turhautumistani. Olen helvetin katkera vanhemmilleni enkä voi käsittää miksi he aikoinaan päättivät lisääntyä! Aloitetaan soveltuvuuden arvioiminen geeneistä... Isäni on alkoholisti, isoisäni on alkoholisti, toinen isoisäni on myös alkoholisti ja niin on isoäitinikin. 4/6 lähiverestäni on siis addikteja. Äidilläni, tädilläni sekä toisella isoäidilläni on endometrioosia. Summasummarum, minusta tuli niin addikti (bulimia) kuin endometrioosipotilaskin. En ikinä IKINÄ hankkisi näillä geeneillä biologista lasta. Jos lapsen tulevaisuudessa haluan, on adoptio tai sijaisvanhemmuus ainoa vaihtoehtoni. Sitten siihen henkiseen kypsyyteen. Kumpikaan vanhemmistani ei ole korkeasti kouluttautunut (ei sillä että tämä olisi automaatio henkisen pääoman lisäämiseksi). Lapsena olin arka, sisäänpäinsuuntautunut ja ahdistunut muiden seurassa. Kotona minulla oli vakavia vihanhallintaongelmia (joihin epävakaa kodin ilmapiiri vaikutti). Oliko vanhemmillani järkeä päässä sen vertaa että olisivat hakeneet tilanteeseen ammattiapua? Ei ollut. Aluksi uhkailtiin perheneuvolaan viemisellä (avusta tuli rangaistus) sen jälkeen poliisiasemalle dumppaamisella. Tuossa kohtaa tajusin katon lähtevän pääni päältä jos en lopettaisi huoneeni oven paiskomista, hysteeristä itkua ja tavaroiden heittelyä. Turvauduin ja tukahdutin tunteeni ruokaan. Oksensin ensimmäisen kerran ollessani 14 ja sille tielle olen jäänyt. Nyt ensimmäistä kertaa omillani ollessani olen yrittänyt saada elämääni kasaan mutta se on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Olen alipainoinen ja oksentelen monta kertaa päivässä. Menkkoja ei ole ts. endometrioosi ei oireile. Jos parannun syömishäiriöstäni, tulen saamaan järjettömät endokivut riesakseni. Tunnen itseni uskomattoman sairaaksi enkä pysty muistamaan yhden yhtä mukavaa asiaa lapsuudestani. En ole henkisen avun piirissä sillä edelleen näen sen rangaistuksena vaikka ei pitäisi. Olen niin väsynyt elämään. Mielestäni raskausajalla oleville perheille tulisi järjestää jonkinlainen psykologian kurssi lasten kasvatuksesta. Kaikkia ei nimittäin ole siihen puuhaan luotu.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin elän tuilla yksinhuoltajana kuin kävisin töissä ja olisin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin elän tuilla yksinhuoltajana kuin kävisin töissä ja olisin yksin.
Tässä ei paljon apn peräänkuluttamaa henkistä pääomaa ole. Mieti minkälaisen mallin annat lapselles. Ja oma nokka edellä mennään. Minäminäminä. Entäpä lapses?
Monet eivät oikeastaan edes kasvakaan sille tasolle että tiedostavat ja miettivät sitä lasten hankintaa oikeasti. Sitä että kyseessä on toinen ihminen. Minun äitini on sellainen ihminen joka ei oppisi edes mistään psykologian kursseista. Hänen maailmansa koostuu asioista jotka hän voi nähdä. Eräällä tavalla pinnallinen. Psykologiset asiat eivät hahmotu hänen mielessään mitenkään eikä hän näe yhteyksiä siihen liittyvien asioiden välillä. Kaikki asiat johtavat häneen itseensä. Jos ne eivät liity häneen mitenkään hän ei ymmärrä ollenkaan tai osaa asettua toisen asemaan.
Minusta lasten hankkimiseen tulisi anoa lupa.
Kriteereinä pitäisi täyttyä ainakin nämä:
1. Vähintään toisella vanhemmalla ainakin osa-aikainen työ
2. Ei huumeidenkäyttöä/alkoholismia
3. Vuoden tupakoimattomuus ennen raskautta (näin todistaa, että pystyy ola tupakoimatta raskauden ajan)
4. Jonkinlainen kasvatuskurssi ensin käytynä (jossa käydään läpi tietyt asiat, jotka vanhemmat käyvät läpi raskauden-synnytyksen ja lapsen varhaiskasvatuksen aikana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten hankkimiseen tulisi anoa lupa.
Kriteereinä pitäisi täyttyä ainakin nämä:
1. Vähintään toisella vanhemmalla ainakin osa-aikainen työ
2. Ei huumeidenkäyttöä/alkoholismia
3. Vuoden tupakoimattomuus ennen raskautta (näin todistaa, että pystyy ola tupakoimatta raskauden ajan)
4. Jonkinlainen kasvatuskurssi ensin käytynä (jossa käydään läpi tietyt asiat, jotka vanhemmat käyvät läpi raskauden-synnytyksen ja lapsen varhaiskasvatuksen aikana)
Kuinkakohan laajamittainen tämä kasvatuskurssi olisi. Suurimmalla osalla nimittäin kasvatukseen liittyvät ongelmat periytyvät omasta lapsuudesta ja epäterveistä malleista. Ulkoiset merkkipaalut tai ongelmattomuus ei poista näitä.
Endometrioosia on suvussani, mutta minulla ei. Käytin kauan ehkäisypillereitä, vaikka endometrioosin oireita ei ollutkaan, mutta kun niiden kerrottiin suojaavan endometrioosilta, niin varalta. Siirryin vähäksi aikaa kondomiin ja heti kun olin ilman, tulin raskaaksi. Olin 30 v, 32v ja 34 v kun sain lapset. Toiset sukuni naiset saivat lapsia joko nuorempina tai päälle 30 vuotiaina. Osa olisi tahtonut enemmän lapsia, mutta koska endometrioosi, niin jouduttiin poistamaan kohtu. Kukaan ei jättänyt lasten yrittämistä yli 35 vuoden ikään. Kaikki saivat ainakin yhden lapsen, jotkut kolme, niinkuin minäkin. Olen lähes 50 vuotta ja kuukautiseni tulevat edelleen säännöllisinä ja keskirunsaina. Kohtu ultrattiin ja on normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi negatiivinen kommentti. Jos omat vanhemmat ovat olleet tuollaisia, niin ei se tarkoita, että sinäkin olet. Toki apua tarvit, jos haluat tuosta taakasta eroon.
Niin mikä ap:n lapsuudessa nyt niin vaikeaa? Ai se, että vanhempasi eivät ooe 100 % täydellisiä..
Mä en vaa pysty käsittämään ahdinkoasi joka kumpua jostain lähes olemattomasta.
Mua on hyväksikäytetty seksuaalisesti lapsuudessa oman narsistisen alkoholisti isän toimesta useita kertoja.
Olen katsonut myös vierestä kuinka ahdistelee ja pakottaa äitiä.
Olen myös monet kerrat paennut alusvaatteissa pakkaseen myös kerran jouluaattona.
Lisäksi olen viettänyt useamman yön 9 vuotiaana roskapöntössä, koska isä uhkasi tappaa minut jos vielä näyttäydyn kotona.
Olen asunnut myös sijaisperheessä ja jouduttu selvittelemään vuosia näitä asioita.
Isä sai toki rangaistuksen mutta se ei tee asioita tapahtumattomiksi.
Nuorena 20 vuotiaana olin varma, että en ikinä tule kolmeakymmentä täyttämään.
Olin alkoholisoitunut ja harkitsin itsemurhaa.
Jälki käteen sain vielä kuulla, että olen syntynyt isäni tekemän raiskauksen ansiosta.
Minä en kerro siksi, että keräisin tällä sääliä, mutta haluaisin vain, että ap ymmärtää, että asiat voivat olla huonomminkin.
Jos sä et apua ja teet töitä saadaksesi elämäsi kuntoon niin aivan varmasti pystyt siihen.
Itse olen nyt tällä hetkellä suhteellisen hyvin voiva, työssäkäyvä 55 vuotias.
En olisi ikinä uskonut, mutta lähes kaikesta voi selvitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh. Elämä on, ap. Täysin epäkelvoilla geeneillä ja kotioloilla on kasvanut maailmanluokan neroja. Ja vastaavasti rakastavasta kodista voi kasvaa surkioita.
Se, mikä ap:n tarinassa pistää pahasti silmään on täydellinen irtautuminen omasta vastuusta oman elämän suhteen. Kaikki oli kodin ja vanhempien vika. Olisi siis ap pitänyt jättää synnyttämättä? Aika masentuneen ihmisen puhetta.
Minustakin kasvatuskurssi olisi hyvä idea, mutta mitään erityisiä takuita se ei todellakaan anna mistään. Enemmän panostaisin ylipäätään lapsiperheiden palveluihin, kuten kodinhoitajien saatavuuteen, lasten-psykiatrisiin palveluihin ja vaikkapa alkoholismin hoidon saatavuuteen.
Mutta kukaan ei voi etukäteen varmuudella tietää, miten jaksaa ympärivuorokautista vastuuta lapsesta. Lapsen vaativuuskin on täysi arvoitus ennen syntymää. Voisi tietysti ajatella, että tulotaso olisi tae jostakin, mutta ei se ole. Alkoholismikin voi puhjeta vaikkapa työttömyyden tai masennuksen myötä koska tahansa.
Klassiset lauseet: elämä voisi olla huonomminkin ja yksilön pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Tämä taatusti auttaa tunnekuohuissa olevaa ja stressaantunutta ihmistä. Mutta kai nämä klassikko toteamukset ovat tyhjää parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä ap:n lapsuudessa nyt niin vaikeaa? Ai se, että vanhempasi eivät ooe 100 % täydellisiä..
Mä en vaa pysty käsittämään ahdinkoasi joka kumpua jostain lähes olemattomasta.Mua on hyväksikäytetty seksuaalisesti lapsuudessa oman narsistisen alkoholisti isän toimesta useita kertoja.
Olen katsonut myös vierestä kuinka ahdistelee ja pakottaa äitiä.Olen myös monet kerrat paennut alusvaatteissa pakkaseen myös kerran jouluaattona.
Lisäksi olen viettänyt useamman yön 9 vuotiaana roskapöntössä, koska isä uhkasi tappaa minut jos vielä näyttäydyn kotona.Olen asunnut myös sijaisperheessä ja jouduttu selvittelemään vuosia näitä asioita.
Isä sai toki rangaistuksen mutta se ei tee asioita tapahtumattomiksi.
Nuorena 20 vuotiaana olin varma, että en ikinä tule kolmeakymmentä täyttämään.
Olin alkoholisoitunut ja harkitsin itsemurhaa.Jälki käteen sain vielä kuulla, että olen syntynyt isäni tekemän raiskauksen ansiosta.
Minä en kerro siksi, että keräisin tällä sääliä, mutta haluaisin vain, että ap ymmärtää, että asiat voivat olla huonomminkin.
Jos sä et apua ja teet töitä saadaksesi elämäsi kuntoon niin aivan varmasti pystyt siihen.
Itse olen nyt tällä hetkellä suhteellisen hyvin voiva, työssäkäyvä 55 vuotias.
En olisi ikinä uskonut, mutta lähes kaikesta voi selvitä..
Vähättelevä suhtautumisesi on suoraan sanottuna oksettava. En lähde kilpailemaan siitä kumman tilanne huonompi,sillä elinolot koetaan eri tavalla. Itselläni oli hyvin turvaton lapsuus joka sisälsi väkivaltaa alkoholin väärinkäytöstä johtuen. Tällä hetkellä yritän kaikin voimin saada itseni jaloilleni mutta ei ole helppoa. AP
Ennen esikoisen tuloa en ollut lainkaan varma, että minusta olisi vanhemmaksi. Mutta suht hyvin tässä on kuitenkin onnistuttu, syksyllä menee lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, perusongelmasi on fanaattinen fundamentalismi. Et ole yksin, nykyisin se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja ilmenee viimeistään, kun puhutaan lasten tai eläinten suojelusta.
Ihmiset sekoavat silloin täysin, jos jossain joku lapsi tai eläin kärsii yhtään. Aina kun aiheesta puhutaan, joku kiljuu, että kukaan x ei saa enää kärsiä. Toiset hymistelevät vieressä, eikä kukaan mieti, miten sellainen olisi mahdollista. Kaikki kärsimys pitäisi poistaa maailmasta jumalallisella sormien napsautuksella. Vaan se kun ei ole mahdollista muuten kuin räjäyttämällä koko pallo kerralla.
Jos sitä ei sentään halua, on pakko miettiä uudelleen, paljonko pahuutta ja tuskaa maailmassa saa olla ilman, että menee hermo ja terveys sitä ajatellessakin.
Ja sitten olisi vielä siedettävä sekin, että omallekin osalle niitä kärsimyksiä on kertynyt, ja tulee kertymään. Ilman, että alkaa heittää raivosta volttia ja vaatii toisten ottavan pahan pois. Se on vauvan näkökulma maailmaan, mutta aikuista ihmistä tai edes teiniä se ei enää pue. Pitää alkaa ymmärtää asioiden mittasuhteet. Kuin myös se, että hyvätkään vanhemmat eivät ole jumalia. Huonot ihan varmasti eivät ole.
Lähtökohtaisesti, jos lasten hankkiminen muuttuu luvanvaraiseksi, se onnistuu vain maailmassa, jossa joko keksitään pilleri, joka poistaa lisääntymistarpeen ihmispsyykestä, tai kehitetään erittäin syrjivä, julma ja fundamentalistinen yhteiskuntamuoto, joka onnistuu sen kieltämään, vastustuksesta huolimatta. Se tarkoittaa pakkoabortteja, vastasyntyneiden ja piiloteltujen vauvojen murhia jne.
Katso nyt vaan asioita itseäsi laajemmin. Kärsimys tuntuu nuorena sietämättömältä juuri niin kauan, ennen kuin opit suhteellistamaan oman napasi. Nykymaailmassa se on toki hyvin vaikeaa, kun joka tuutista kiljutaan kuorossa, ettei mikään muu mitään merkkaakaan kuin se oma napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä ap:n lapsuudessa nyt niin vaikeaa? Ai se, että vanhempasi eivät ooe 100 % täydellisiä..
Mä en vaa pysty käsittämään ahdinkoasi joka kumpua jostain lähes olemattomasta.Mua on hyväksikäytetty seksuaalisesti lapsuudessa oman narsistisen alkoholisti isän toimesta useita kertoja.
Olen katsonut myös vierestä kuinka ahdistelee ja pakottaa äitiä.Olen myös monet kerrat paennut alusvaatteissa pakkaseen myös kerran jouluaattona.
Lisäksi olen viettänyt useamman yön 9 vuotiaana roskapöntössä, koska isä uhkasi tappaa minut jos vielä näyttäydyn kotona.Olen asunnut myös sijaisperheessä ja jouduttu selvittelemään vuosia näitä asioita.
Isä sai toki rangaistuksen mutta se ei tee asioita tapahtumattomiksi.
Nuorena 20 vuotiaana olin varma, että en ikinä tule kolmeakymmentä täyttämään.
Olin alkoholisoitunut ja harkitsin itsemurhaa.Jälki käteen sain vielä kuulla, että olen syntynyt isäni tekemän raiskauksen ansiosta.
Minä en kerro siksi, että keräisin tällä sääliä, mutta haluaisin vain, että ap ymmärtää, että asiat voivat olla huonomminkin.
Jos sä et apua ja teet töitä saadaksesi elämäsi kuntoon niin aivan varmasti pystyt siihen.
Itse olen nyt tällä hetkellä suhteellisen hyvin voiva, työssäkäyvä 55 vuotias.
En olisi ikinä uskonut, mutta lähes kaikesta voi selvitä..
Vähättelevä suhtautumisesi on suoraan sanottuna oksettava. En lähde kilpailemaan siitä kumman tilanne huonompi,sillä elinolot koetaan eri tavalla. Itselläni oli hyvin turvaton lapsuus joka sisälsi väkivaltaa alkoholin väärinkäytöstä johtuen. Tällä hetkellä yritän kaikin voimin saada itseni jaloilleni mutta ei ole helppoa. AP
Selvisipä syy sinun oksenteluusikin sitten. Se on aggressiota. Teilaat ihmisen, joka kertoi sinulle juuri erittäin pysäyttävän elämäntarinansa. Toki syyllistyen tuskasi aliarvioimiseen, mutta hänellä oli siihen hyvät syynsä. Teet ihan oikein, kun et lähde kilpailemaan. Hävisit sen kisan nimittäin jo lähtöruudussa, ja lisäksi olet huono häviäjä.
Oikeasti, ihminen voi olla uhri ja käyttäytyä ylimielisesti ja röyhkeästi samaan aikaan. Sinun ei ole pakko pitää yllä noin räikeää vihaa muita kohtaan samaan aikaan, kun kiellät muita edes ärsyyntymästä omasta käytöksestäsi.
Vaikka kuinka koulutetaan kaikki ei silti opi. Joten koulutus turhaan. Vaikka kuinka ollaan raskausaika polttamatta lopulta tärkeintä on se lopullinen kasvatus ilman sitä päihdettä. Alkoholisti on aina alkoholisti vaikka ei joisi raskausaikana. Lopulta kaikella muulla kuin sillä mitä teit ennen kuin tulit raskaaksi on väliä. Jos olet elänyt rikasta elämää on sinulla annettavaa jos taas puolestaan ryyppäsit ja teit kaikkea muuta niin saatat itsesi oikeasti aivan erilaiseen maailmaan josta sinulla ei ole tietoakaan. Monet ihmiset kun tekevät vaan lapsia eivätkä tajua mitä se oikeasti on. Vastuu toisen ihmisen kasvatuksesta. Rakkaus on iso asia ja kiinnostus siitä mitä lapsi tarvitsee. Toiset eivät tarvitse samoja asioita kuin toiset. Joistain lapsista tulee korkeasti koulutettuja vaikka lapsuus olisi ollut vastoinkäymisiä täynnä. Millä on lopulta väliä? Sillä että olet rinnalla.
Alue: Aihe vapaa
Rankka lapsuus on kyllä viheliäinen