Luin blogia ja huomasin tuomitsevani

Mulla on kokemusta arkesta pienten lasten kanssa. Mulla on jonkinlaista tietämystä mielenterveysongelmista.

On hyvä, että ihminen tunnustaa sairautensa ja hakee apua ennen kuin mitään todella vakavaa tapahtuu hänelle, lapsille tai perheelle.

Luin erästä blogia, jossa hyvin avoimesti kerrotaan, että lapset (3kpl) on annettu huostaan. Äidillä on vakavia mielenterveysongelmia. Sitten isäkään ei jaksanut hoitaa lapsia yksinään.

Tässä kohtaa kurtistin ekan kerran kulmiani. Miten niin isä ei jaksanut? Eikö se oo just perhe-elämän ja parisuhteen tukipilareita, että toinen ottaa kopin, kun toinen ei pysty tai on sairas. Entä jos sairaus olisikin syöpä ja puoliso sanoisi, etten mää jaksa hoitaa näitä lapsia noitten syöpähoitojen aikana, annetaan ne pois?

Toiseksi, miksi niitä lapsia on tehty kolme, kun ekan kanssa oli jo todella uuvuttavaa, negatiivisia tunteita ja itkua ja hampaiden kiristymistä? Perheessä on kaksi aikuista, mutta kummallekaan ei tullut mieleen, ettei me jakseta. Paitsi sitten kun niitä lapsia oli jo kolme siunaantunut.

Siihen en sano juurikaan mitään, että talo on viimisen päälle puunattu, tuoreita kukkia ja kauniita kuvia, mut omat lapset vaan ärsyttää ja häiritsee. Kaikilla on kai omat juttunsa, jotkuthan taas ovat viimisen päälle meikattuja, mutta koti on ihan sotkussa.

Varmaan muutkin ovat samaa blogia lukeneet. Toisaalta hyvä, että apua uskaltaa hakea ja sitä saa. Mutta toisaalta taas et vaan ymmärrä kaikkia ratkaisuja.