Lue keskustelun säännöt.
Koiran kuolema ja tunne siitä, että kukaan toinen koira ei voi korvata
04.04.2018 |
Menetin 15-vuotiaan koirani hiljattain. (2kk sitten) yhä itken päivittäin ja elän kuin sumussa. Mies intoilee jo uudesta koirasta ja on kerännyt kirjanmerkki-kansion täyteen mahdollisia uusia koiria.
Tämä uusi koira olisi minulle kuitenkin pelkkä korvike ja laastari. En osaisi enkä uskaltaisi kiintyä siihen aidosti nyt kun tiedän mitä menettämisen tuska on. Ja kyllä, olen menettänyt myös molemmat isovanhemmat ja kaksi läheistä ystävää, eikä silti suru ja kaipuu ole ollut näin valtava.
Kommentit (7)
Olen pahoillani puolestasi. Itse myös menetin 2 kk sitten oman rakkaan koiran. Onneksi minulla oli toinen koira entuudestaan, muuten olisin varmasti samoilla linjoilla kanssasi. Itku nousee kurkkuun tätä kirjoittaessa, lemmikin menetys on hirveää.
Tähän voi ihmiset tulla ihan vapaasti irvailemaan, mutta koiran menetyksestä johtuva surutyö täytyy tehdä siinä missä ihmisen menetyksestä johtuvakin. Uutta koiraa on turha hätäillä surun keskelle. Uuden koiran aika tulee kun on tullakseen, tai sitten uutta koiraa ei tule koskaan. Sure vaan rauhassa rakasta ystävääsi.
Voimia sinulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, mä koin tuon elämäni koiran menetyksen 3kk sitten. Uusi koira olisi korvike, odottaisin sen olevan sama koira kuin tuo menettämäni. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Elättelen toivoa että vielä jonain päivänä tuska muuttuu kauniiksi muistoiksi ja olen valmis ottamaan uuden koiran ymmärtäen sen olevan eri yksilö..
Osanottoni kohtalotoverilta.
Tuollaisen surun jälkeen vaihdoin koirarotua. Välttääkseni vertailua.
Rakas lemmikki on monesti parempi ystävä kuin ihmiset. Se uskoo, luottaa, toivoo ja rakastaa. Ei koskaan loukkaa, tuomitse, hylkää.
Surkaa rauhassa. Minäkin suren vielä 6 vuotta myöhemmin pikku kissaani. Hankin kuukausi sen kuoleman jälkeen eläinsuojelukissan, kun toinen kissamme oli kuolla ikävään. Pelkäsin etten opi rakastamaan sitä uutta ressukkaa, mutta pelko oli turha. Rakkaus riittää monelle, ei sillä ole kiintiötä.
Niin tuttuja tunteita. Mä surin 2v meidän rakasta kaunista koiraa ja päätin, että meille ei enää koiraa tule. Meidän sydämen sitten vallotti harvinaisen ruma palautuspentu. Täytyhän se reppana pelastaa. En kadu ja edesmenneeseen koiraan pentua ei voi edes verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme rakasta koiraa, jotka elivät todella vanhoiksi (14,5 v, 16,3 v 16, 8 v). Kaikki olivat perheemme jäseniä ja olivat mukana niin kalakavereina kuin muissakin harrastuksissa. Loppu oli nopea kaikilla. Vain pari päivää oireilua ja sitten järkyttävä yllätys. Meillä on aina ollut kaksi koiraa, jolle on hankittu heti koiranpentu. Yhden kanssa meni pari viikkoa pennun hyväksymiseen. Nyt meillä on kaksi maailman ihaninta Karjalan karhukoiraa, toinen 12 v, toinen 9 v. Nukkuvat sängyssämme, mutta toisella on edelleen hyvät hirvigeenit. Ikävään kannattaa hankkia uusi koira, mikäli olosuhteet sen sallivat. Silti rakkaita karvakuonoja muistelee edelleen lämmöllä. Teidän ikävään lämpimät halit. Muistot jää.
Surkaa rauhassa ensin. Uuden koiran hankkiminen voi olla ajankohtaista hieman myöhemmin. Mikään ei korvaa vanhaa koiraa mutta uudesta on varmasti iloa yhtä paljon. :)
Itse menetin viimesyksynä lähes 15vuotiaan koira-kamuni. :'( Mulla on toinen koira 2v joka on ihana, mutta eihän se vanhaa korvaa. Eikä pidäkään. :) molemmat ihania tavallaan.