Lue keskustelun säännöt.
Äidin välinpitämättömyydestä ja tunteettomuudesta...
15.07.2008 |
Olen kolmen pienen lapsen aikalailla loppuunpalanut ja ainakin lievästi masentunutkin kotiäiti. En käy koskaan missään, ei yksinkertaisesti ole aikaa. Korkeintaan muutaman kerran kuussa pienellä lenkillä. Olen 24/7 pienten uhmailijoitten kanssa.
Äitini kyseli että pääseehän mieheni varmasti tarpeeksi tuulettumaan, ettei joudu AINA olemaan meidän kanssamme. Mies on päivät töissä, siihen päälle torkut ja kauppareissut, niin eipä hänen kovin paljon tarvitse viettää aikaa perheensä kanssa. Viikonloppuisin käy kalassa ja muuta.
Minun siis pitäisi jaksaa aina olla lasten kanssa ilman miestä, ja miehen ei tätäkään vähää meidän kanssamme. Puhumattakaan yksin lasten kanssa että minä voisin joskus käydä jossain.
Äitini ei kertaakaan ole edes kysynyt miten minä jaksan, vaikka olen joskus yrittänyt vihjata että on vähän vaikeaa. Luulisi hänen ymmärtävän edes sen, että lapset tarvitsevat jaksavan äidin eikä tällaista mörkkiä. En nyt oikein enää tiedä mitä ajatella. Kuuluuko kotiäidin "alistua" kohtaloonsa, kun on kerran kotiäitiyden valinnut? Onko äidin ja aikuisen lapsen suhde yleensä tällainen? Miksei äitini kannusta minua jaksamaan?
Mieheni on kyllä viikonloppuisin myös kotona paljon, ihan vapaaehtoisesti. Minun on vain hyvin vaikea lähteä mihinkään kun äitini sanat kaikuvat päässä. Entä jos hän onkin oikeassa? Kotiäiti on kotiäiti?
Kommentit (6)
Nyt unohdat hänen sanasa vähäksi aikaa ja alat koota itseäsi. Alkuun varaat ajan neuvolaan, mieluiten heti neuvolapsykologille. Jos lääkkeistä voisi olla mitään apua, pyydä ihmeessä masislääkkeet.
Sitten keskustelu ajankäytöstä ja jaksamisesta miehesi kanssa - sano, että tarvitse omaa aikaa ja ohjelmaa ja jollet joku kerta jaksaisi lähteä, vannota miehesi vaikka työntämään sinut ulos ovesta että todellakin menet.
Omaa äitiäsi ei selvästikään kannata käyttää henkisen jaksamisesi tukena, mutta voisitko pyytää hänet välillä hoitamaan lapsia? Jollei muuten, niin vaikka valehtelet, että sinulla on pakollista menoa (lääkäri tms) ja sitten menet vaikka kahville.
Sopikaa myös miehesi kanssa nukkumajärjestelyt niin, että sinäkin saat kokonaisia häiriöttömiä öitä vähintään pari kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se miehelle kuitenkin ole vapaa-aikaa kun ei tarvitse töissä olla? Perheellisellä ihmisellä kun se perhe vähän väkisinkin kuuluu siihen vapaa-aikaan, vaikka sen eteen "täytyisikin" jotain tehdä vaikka vapaalla onkin.
Kotiäidin työ on ihan täyttä työtä, vaikka fyysisesti saakin olla kotona eikä tarvitse raahautua erikseen työpaikalle. Se on vähän sama kuin että miehesi joutuisi olemaan töissä tai ainakin työpaikalla päivystämässä jatkuvasti ilman, että koskaan pääsisi pois. Kyllä kotiäitikin on ansainnut hengähdystaukonsa ja joskus pitää asettaa myös omat tarpeet ensimmäiseksi ja ottaa omaa aikaa. Ei sitä muuten jaksa. Sinusta ei ole loppuunpalaneena kenellekkään mitään hyötyä, päinvastoin. Parasta mitä voit lapsillesi ja miehellesi tehdä, on huolehtia omasta jaksamisestasi. Vain silloin jaksat huolehtia myös muiden hyvinvoinnista.
Ja mitä äitiisi tulee. Ehkä hän on joutunut aikoinaan omaksumaan marttyyriasenteen "en minä mitään koskaan kaipaa" ja tavallaan kippaa oman menneisyytensä painolastin sinun niskaasi.
jos kotiäitiys ei enää tunnu sopivan, mikset mene töihin?
teille vastauksista! Yöt saan kyllä nukkua, lapset useimmiten nukkuvat hyvin. Töihin meno ei ole niin yksinkertaista, minulla ei ole varsinaista ammattia. Enkä muutenkaan haluaisi laittaa lapsia tarhaan, ainakaan vielä. Taidanpa sonnustautua lenkkeilykamppeisiin ja lähteä heti kun mies tulee töistä. Kunhan ei menis ylitöiksi.
Kiitokset vielä teille! Olo keveni heti kun luin viestinne! :) ap
Varsinkin kotiäidille on tärkeää päästä välillä jonnekin tuulettumaan, ilman lapsia. Näin hän jaksaa olla parempi äiti lapsilleen!
Eli koko perheen parasta ajatellen, lenkille vaan!
Jostain juuri luin, että syyllisyys tulee usein juuri niistä asioista, joita kaipaa ja tarvitsee.
Mielestäni sinun ja miehesi tulee ottaa tasapuolisesti vastuu kodista miehen työajan ulkopuolella.