Testamentista

Ette ilmeisesti ole kovin läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ette ilmeisesti ole kovin läheisiä.

Suhde on ollut hyvin kuluttava. Ap

Olen myös miettinyt, että jättäisin hänelle n. 200k. Pettyy kyllä siitäkin. Ap

Oikein teet. Olen seurannut vuosien varrella useampiakin miesleskiä lähietäisyydeltä ja kaikilla on uusi nainen kainalossa ennen kuin kalmo ehtii kylmetä. Mulla on myös perittyä omaisuutta rutkasti vaikka pienituloinen olenkin ja aion kylmästi jättää aviomiehelleni vain pakollisen. Peritty omaisuus on onneksi suojattu puolisolta testamentilla ja näin pääsen jättämään suurimman osan potista lapsille, mies saa vain tasinkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa meillä ei koskaan ole ollut ns. yhteistä taloutta.

Mulla on kaksi isoa huoneistoa ja osakepääomaa 400k. Tuloni on pienet siinä mielessä, että palkkaa saan käteen 1800 e/kk.

Mies puolestaan enemmän. En tiedä paljon käteen, mutta brutto lienee jotain 5500-6000 e/kk. Hänen kulunsa ovat alhaiset, koska asumme mun kämpässä.

Olen ajatellut, että teen testamentin entisen aviomihen tyttären ja pojan hyväksi (toinen huoneisto ainakin heille). Toisen huoneiston veljelle ja siskoille. Ja osakkeet sisarusten lapsille.

Mies tietysti pettyy, mutta ex:n lapset on hyviä ihmisiä ja sisarusten kanssa jaoimme lapsena kaiken. Oman omaisuuteni olen saanut testamentilla. Sisarukset keskituloisia.

Höpötän tästä nyt, koska aion tehdä sen paperin ja viedä sen pankkiin lähiaikoina. Miten te toimisitte? Mies ei koskaan ole antanut mulle mitään aineellisesti, jos jotain 50 euron joulu- ja synttärilahjoja ei lasketa. Miksi jättäisin hänelle mitään?

Miksi testamentilla? Miksi et luovuta heille omaisuuttasi jo eläessäsi? Kotinasi käyttämääsi asuntoosi jättäisit itselle elinikäisen hallintaoikeuden.

Vierailija kirjoitti:

Oikein teet. Olen seurannut vuosien varrella useampiakin miesleskiä lähietäisyydeltä ja kaikilla on uusi nainen kainalossa ennen kuin kalmo ehtii kylmetä. Mulla on myös perittyä omaisuutta rutkasti vaikka pienituloinen olenkin ja aion kylmästi jättää aviomiehelleni vain pakollisen. Peritty omaisuus on onneksi suojattu puolisolta testamentilla ja näin pääsen jättämään suurimman osan potista lapsille, mies saa vain tasinkoa. 

Niinpä! Jos mulla ei olisi tota varallisuutta, en usko etteikö hän häipyisi kuvioista, jos vaikka sairastuisin. Jotenkin vaan olen alkanut miettiä tämän näin. Me siis asutaan avoliitossa, mitään yhteistä omaisuutta ei ole. Mulla ei omia lapsia. Mitenhän mun perintö menee jakoon, jos testamenttia ei ole? Vanhemmat elossa, mut molemmat niin vanhoja, että todennäköisesti kuolevat ennen mua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa meillä ei koskaan ole ollut ns. yhteistä taloutta.

Mulla on kaksi isoa huoneistoa ja osakepääomaa 400k. Tuloni on pienet siinä mielessä, että palkkaa saan käteen 1800 e/kk.

Mies puolestaan enemmän. En tiedä paljon käteen, mutta brutto lienee jotain 5500-6000 e/kk. Hänen kulunsa ovat alhaiset, koska asumme mun kämpässä.

Olen ajatellut, että teen testamentin entisen aviomihen tyttären ja pojan hyväksi (toinen huoneisto ainakin heille). Toisen huoneiston veljelle ja siskoille. Ja osakkeet sisarusten lapsille.

Mies tietysti pettyy, mutta ex:n lapset on hyviä ihmisiä ja sisarusten kanssa jaoimme lapsena kaiken. Oman omaisuuteni olen saanut testamentilla. Sisarukset keskituloisia.

Höpötän tästä nyt, koska aion tehdä sen paperin ja viedä sen pankkiin lähiaikoina. Miten te toimisitte? Mies ei koskaan ole antanut mulle mitään aineellisesti, jos jotain 50 euron joulu- ja synttärilahjoja ei lasketa. Miksi jättäisin hänelle mitään?

Miksi testamentilla? Miksi et luovuta heille omaisuuttasi jo eläessäsi? Kotinasi käyttämääsi asuntoosi jättäisit itselle elinikäisen hallintaoikeuden.

Mä olen sisarusten lapsille maksanut 2. asteen koulutuksen kullekin ja kaikenkaista muuta jo. Jotenkin vaan huomannut, ettei mies oikein tykkää tavastani käyttää varojani.

Olisiko sisaruksillasi lapsia, joille jättäisi toisen huoneiston? Hyvä, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle.

Miehesi pärjää kyllä ja on saanut ja saa etua eläessänne yhdessä. Tietty voit halutessasi jättää parikymmentä tonnia sitä "aina haaveilemaasi skootteria, safarimatkaa" tms varten.

Todennäköisyyden mukaan mies kuolee aiemmin, eli sinänsä aika turhaa pohdintaa. 

Mun mummon mielipuuhaa oli muuten myös vanhoina päivinään tuo testementtien tekeminen, oli skarppi vanha täti ja tykkäsi aiheuttaa skismaa ihmisten välille kun muutteli testementtiaan tuon tuosta ja vaihteli edunsaajia. Hupinsa kai kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sisaruksillasi lapsia, joille jättäisi toisen huoneiston? Hyvä, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle.

Miehesi pärjää kyllä ja on saanut ja saa etua eläessänne yhdessä. Tietty voit halutessasi jättää parikymmentä tonnia sitä "aina haaveilemaasi skootteria, safarimatkaa" tms varten.

Naisten eliniän odote on miehiä korkeampi. Mitä ihmettä se mies sillä skootterilla tekee vanhoilla päivillään jossain palvelutalossa, jos nyt jostain syystä sattuisi elämään hiukan pidempään?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sisaruksillasi lapsia, joille jättäisi toisen huoneiston? Hyvä, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle.

Miehesi pärjää kyllä ja on saanut ja saa etua eläessänne yhdessä. Tietty voit halutessasi jättää parikymmentä tonnia sitä "aina haaveilemaasi skootteria, safarimatkaa" tms varten.

Olen miettinyt, että kun vanhempieni omaisuutta jaetaan (ovat hyvin iäkkäitä) niin jätän oman osani väliin ja sisarukseni saavat siinä(kin) etumatkaa. Mä en niillä vahemmilta jäävillä rahoilla tekisi kuin lisäsijoituksia ja heillehän, heidän ja eksän lapsillehan ne jäisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sisaruksillasi lapsia, joille jättäisi toisen huoneiston? Hyvä, että raha siirtyy nuoremmalle polvelle.

Miehesi pärjää kyllä ja on saanut ja saa etua eläessänne yhdessä. Tietty voit halutessasi jättää parikymmentä tonnia sitä "aina haaveilemaasi skootteria, safarimatkaa" tms varten.

Naisten eliniän odote on miehiä korkeampi. Mitä ihmettä se mies sillä skootterilla tekee vanhoilla päivillään jossain palvelutalossa, jos nyt jostain syystä sattuisi elämään hiukan pidempään?

Ajelee pitkin käytäviä sähkörollaattorilla :D

Minäkin vaihtelen mielessäni edunsaajia ja summia, mutta eiväthän ne kohteet siitä tiedä niin ei synny draamaa. Jaettavaa puoli milliä eikä ketään virallista perillistä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyyden mukaan mies kuolee aiemmin, eli sinänsä aika turhaa pohdintaa. 

Mun mummon mielipuuhaa oli muuten myös vanhoina päivinään tuo testementtien tekeminen, oli skarppi vanha täti ja tykkäsi aiheuttaa skismaa ihmisten välille kun muutteli testementtiaan tuon tuosta ja vaihteli edunsaajia. Hupinsa kai kullakin.

Mulla on meistä heikompi terveys. Ap

Perimysjärjestys on ensin sun vanhemmat ja jos he eivät ole silloin enää elossa niin silloin sisaruksesi perivät tai jos he tai yksi heistä ei ole enää elossa niin sisaruksen lapset.

Testamentti helpottaa ja silloin jaetaan sinun mielesi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Perimysjärjestys on ensin sun vanhemmat ja jos he eivät ole silloin enää elossa niin silloin sisaruksesi perivät tai jos he tai yksi heistä ei ole enää elossa niin sisaruksen lapset.

Testamentti helpottaa ja silloin jaetaan sinun mielesi mukaan.

Niin. Kaikkein läheisimpiä on sisarukset tässä asiassa. Ei enää niin läheisiä, kun silloin lapsena, mutta heille haluan antaa mahdollisimman paljon takaisin. Eksän lapset puolestaan on hienoja ihmisiä ja 18 vuotta jaettiin.