Herkkyydestä...

Näitä keskusteluja lukiessa törmää usein siihen, että enemmistö tyrmää jostain loukkaantuneen loukkaantumisen. Esim. jos loukkaantujan mielestä ystävät eivät ole vastavuoroisia, eivät ota tunteita huomioon jne.

Pari kysymystä niille jotka ajattelevat tällaisten ihmisten olevan vain rasittavia mielensäpahoittajia : Koetteko hyötyvänne itse tällaisten ihmisten ystävyydestä / lähimmäisyydestä? Huomaatteko tämän herkkyyden positiiviset puolet,vai pelkät negatiiviset? Arvostatteko herkkyyttä mitenkään?

Olen itse hyvin herkkä ihminen aistien ja tunteiden suhteen. Pelkästään hermoston ylikuormittuminen fyysisesti tekee tästä biologisen ominaisuuden, jota ei ns. karaistumalla korjata. Nuoresta lähtien kylläkin yritin itseäni korjata kovettamalla asenteita ja tunteitani, mutta aikuiseksi kasvettuani olen ymmärtänyt tätä tilaa paremmin ja tullut sinuiksi itseni kanssa. Systemaattisesti olen purkanut muureja ja muuta teennäistä kovuutta itsestäni, ja nyt nelikymppisenä olen omana itsenäni tilanteessa, missä koen saavani aika vähän ymmärrystä persoonana.

Ongelmani läheisten ihmisten kanssa on se, että tunteitani ei oteta huomioon, ja niitä vähätellään. Koen itse tämän ajan olevan aika kylmää ja itsekeskeistä, eli pitkälle oman itseni vastaista. Itse arvostan suoraselkäisyyttä, sovittujen asioiden pitämistä, toisten huomiointia sosiaalisessa tilanteessa, toisesta kiinnostumista, keskustelu- ja kuuntelutaitoja muunmuassa.

Minua pidetään hyvänä ystävänä, ja palautteen mukaan seurassani ystävillä on erityinen olo, koska he tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi. Kuitenkaan itse en useinkaan saa vastavuoroisesti tällaista kokemusta. Sen toki hyväksyn, että kaikki eivät luonnostaan tai biologisesti ole yhtä herkästi virittyneitä ympäristön ja muiden suhteen, mutta se että omia tuntemuksiani ei oteta huomioon, loukkaa minua.

Tällä hetkellä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa monet ajattelevat minun olevan yliherkkä valittaja, joka nillittää myöhästymisistä/perumisista/itseni siviuuttamisesta jne. Eli samat ihmiset jotka nauttivat tämän herkkyyden hyvistä puolista, pilkkaavat ja ylenkatsovat sen kun tämä herkkyys kohdistuukin minuun itseeni, tai itseeni kohdistuvaan toimintaan.

Mitä ajatuksia tämä herättää?