Lähihoitajaopinnoista näyttää olevan vääriä uskomuksia

Mikä on vanhusten pyllynpesukurssi? T. Lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vanhusten pyllynpesukurssi? T. Lähihoitaja

Ei mikään, kun eihän sellaista ole. Aika moni luulee kuitenkin lähihoitajan työn olevan vanhusten pyllyn pesua.

ap

No kai siellä joku perushoidon jakso on, jossa on sitä pyllyn pesua.. ja kyllähä sitä aika monissa hoitajan työpaikoissa saa tehdä. En kyllä oikein ottanut tolkkua koko viestistäsi pyllynpesukursseineen ja muine höpötyksineen.

No mitä siellä lähihoitaja opinnoissa sitten oikeesti käydään? Ihan vilpittömästi kysyn, ei tarkoitus ilkeillä. T. Sh-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

No kai siellä joku perushoidon jakso on, jossa on sitä pyllyn pesua.. ja kyllähä sitä aika monissa hoitajan työpaikoissa saa tehdä. En kyllä oikein ottanut tolkkua koko viestistäsi pyllynpesukursseineen ja muine höpötyksineen.

On se hoito ja huolenpito osio, joka sisältää niin perushoidon kuin muunkin hoidon.

ap

Vierailija kirjoitti:

No mitä siellä lähihoitaja opinnoissa sitten oikeesti käydään? Ihan vilpittömästi kysyn, ei tarkoitus ilkeillä. T. Sh-opiskelija

Perushoito, hoidollisia toimenpiteitä, lääkehoito. kasvun tukeminen vauvasta vanhuuteen, kuntoutumisen tukeminen, lait ja asetukset. Hankalahan kaikkea on tähän listata, kun asiaa on niin paljon. Suuntaumisjaksolla sitten sitä oman alan asiaa tietenkin käytännössä ja teoriassa.

Pyllynpesukurssi= hoito- ja huolenpito

Lastenhoito= kasvun tukeminen

Kuntoutus sitten lisää pyllyn pesua ja vanhuksia tai vammaisia tai mielenterveyspuolta. Pahasti on harkkapaikan valinnoissa epäonnistuttu, jos perushoitoa ei perusopintojen jälkeen osaa jo hyvin. Kaikki tutut lähihoitajat ovat kyllä osanneet ja olleet päteviä työskentelemään paikoissa, joissa perushoitoa on. Ja valtaosa lähihoitajista todellakin työskentelee paikoissa, joissa työhön kuuluu enemmän tai vähemmän perushoitoa. Toki on paikkoja, joissa sitä on vähän tai ei ollenkaan, mutta jos perushoito on kauhistus, ei hoitoala ole oikea valinta.

TYoivottavasti missään ei lähihoitajaopetus niin aallonpohjassa, että perushoitoa eivät opiskelijat enää opi.

Minusta pyllynpesutaito minkä ikäiselle potilaalle vaan, on hyvin tärkeää taito ja tiedän ettei kaikista ole siihen.

Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?

Vanhustyön puolella ei paljoakaan ole eroa, mutta yleisesti lääkehoidossa on eroa. Lähihoitaja ei saa esimerkiksi aloittaa lääkeinfuusiota. Työpaikkakohtaisesti saa vaihtaa lääkkeettömän nestepussin.  Yleisesti iv- hoidot toteuttaa sairaanhoitaja samoin kuin muut vaativammat toimenpiteet kuten perifeerisen kanyylin laiton.

Vierailija kirjoitti:

Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?

Joissakin paikoissa vähän, joissakin ei ollenkaan, joissakin ei edes ole sairaanhoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Pyllynpesukurssi= hoito- ja huolenpito

Lastenhoito= kasvun tukeminen

Kuntoutus sitten lisää pyllyn pesua ja vanhuksia tai vammaisia tai mielenterveyspuolta. Pahasti on harkkapaikan valinnoissa epäonnistuttu, jos perushoitoa ei perusopintojen jälkeen osaa jo hyvin. Kaikki tutut lähihoitajat ovat kyllä osanneet ja olleet päteviä työskentelemään paikoissa, joissa perushoitoa on. Ja valtaosa lähihoitajista todellakin työskentelee paikoissa, joissa työhön kuuluu enemmän tai vähemmän perushoitoa. Toki on paikkoja, joissa sitä on vähän tai ei ollenkaan, mutta jos perushoito on kauhistus, ei hoitoala ole oikea valinta.

TYoivottavasti missään ei lähihoitajaopetus niin aallonpohjassa, että perushoitoa eivät opiskelijat enää opi.

Ei ollenkaan noin. Hoito ja huolenpito osiota ei läheskään aina tehdä vanhusten yksiköissä. Kasvun tukeminen ei ole sama kuin lastenhoito. Kuntoutus taas on kuntoutusta.

Vierailija kirjoitti:

Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?

Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.)  Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.

Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.

Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.

Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.

Ensimmäisenä syksynä kaikki lähihoitajat opiskelevat paljolti niitä päivähoitoasioita ja tekevät harjoittelun päiväkodissa. Toisaalta niistä päiväkotiin harjoitteluun tulevista lähäriopiskelijoista kyllä yleensä näkee onko niillä oikeasti aikomusta suuntautua lapsiin vai ovatko päiväkodissa harjoittelussa vain pakon edessä, kun se kerran kuuluu pakollisiin opintoihin.

Miten muuttuu? Tyoharjotteluissa yleensa oppii kaytannonasioita.

Mut ite ainaki tartten enemman ku muutaman pesukerran siihen etta voin sanoa olevani varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyllynpesukurssi= hoito- ja huolenpito

Lastenhoito= kasvun tukeminen

Kuntoutus sitten lisää pyllyn pesua ja vanhuksia tai vammaisia tai mielenterveyspuolta. Pahasti on harkkapaikan valinnoissa epäonnistuttu, jos perushoitoa ei perusopintojen jälkeen osaa jo hyvin. Kaikki tutut lähihoitajat ovat kyllä osanneet ja olleet päteviä työskentelemään paikoissa, joissa perushoitoa on. Ja valtaosa lähihoitajista todellakin työskentelee paikoissa, joissa työhön kuuluu enemmän tai vähemmän perushoitoa. Toki on paikkoja, joissa sitä on vähän tai ei ollenkaan, mutta jos perushoito on kauhistus, ei hoitoala ole oikea valinta.

TYoivottavasti missään ei lähihoitajaopetus niin aallonpohjassa, että perushoitoa eivät opiskelijat enää opi.

Ei ollenkaan noin. Hoito ja huolenpito osiota ei läheskään aina tehdä vanhusten yksiköissä. Kasvun tukeminen ei ole sama kuin lastenhoito. Kuntoutus taas on kuntoutusta.

Se on ihan sama, pesetkö sinä vanhuksen vai aivovauriopotilaan pyllyä. Perushoito on perushoitoa ja se onneksi lähihoitajien koulutukseen kuuluu. Ja se opitaan hoidossa- ja huolenpidossa. Kuntoutuksessa toki painopiste on kuntoutumisessa, mutta sitä kuntoutusta tehdään käytännössä myös juuri siinä pyllyn pesussa. Jos ensimmäistä kertaa perushoitoa harjoitellessaan ei vielä pysty teknisen suorituksen lisäksi keskittymään kuntouttavaan työotteeseen, niin se on sitten kuntoutuksen opintojaksolla keskiössä. Mutta turha kuvitella, että luntoutuksestakaan ilman niitä pyllyjen pesuja valtaosassa paikkoja selviäisi. Niitä kun pestään jopa siellä mielenterveyspuolellakin vammaisista puhumattakaan.

Lastenhoitajalle on tärkeää opiskella, kuinka 100 kg aikuisen ihmisen pyllyä pestään kuntouttavalla työotteella.

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitajalle on tärkeää opiskella, kuinka 100 kg aikuisen ihmisen pyllyä pestään kuntouttavalla työotteella.

Hammashoitajista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lähihoitaja eroaa sairaanhoitajasta käytännössä?

Vastuu ja työnkuva. Riippuu tosin paikasta. Psykiatrisessa sairaalassa ero on pieni, jos ei oteta huomioon, että lähihoitaja on lähes aina mies ja sairaanhoitaja useammin nainen. Hoivakodissa ero voi olla siinä, että sh tekee arkiaamua ja tekee vuorossa olevan lähihoitaja kollegansa samat työt ja päälle tarvittavat verinäytteet ja tiettyjä lääkkeisiin liittyviä tehtäviä sekä mitä nyt on päätetty sairaanhoitajan niskaan pistää (esim. vaippatilaus voi vallan mainiosti olla sellainen, joka on sälytetty sairaanhoitajalle muiden töiden päälle.)  Toisin sanoen kakka diili ja siksi sairaanhoitajat ovatkin vaihtuvaisia.

Somaattisella puolella sairaalassa erot sitten isompia. Osastoilla, joissa lähihoitajia on, he tekevät ns. kenttätyötä ja sairaanhoitajat sitten joko kenttää, vastaavan töitä tai lääkkeitä tai erinäisiä osastokohtaisia erikoistehtäviä, kuten potilaan valmisteluja toimenpiteisiin, heidän vastaanottamistaan sieltä jne. Sairaanhoitajan työ on siis selkeästi vaihtelevampaa ja potilaskontaktia on vähemmän, tietokonekontaktia ja lääkeputellikontaktia enemmän.

Välillä kuulee tämän klassisen: ei muuta eroa, paitsi sairaanhoitajat pistää sunoneen, lähihoitajat ei. Kertoo aika kapeasta käsityksestä sairaanhoitajan työhön. Suoneen pistämistä esimerkiksi meille opetettiin ensimmäisenä opiskelusyksynä 2 tuntia. Eivät olleet luokan lähihoitajatkaan sen jälkeen valmiita sairaanhoitajia, vaan ihan alkutaipaleella.

Hoitoala on hirveän monipuolinen ja kukaan ei todellakaan hallitse kaikkea tai edes vähän alusta kaikesta jotain. Työpaikkoja ja tehtäviä on hirveästi erilaisia ja tutkinnot antavat vain ihan pohjan, jonka päälle ammattitaitoa työssä rakennetaan.

Miksi psykiatrisessa sairaalassa lähihoitaja on lähes aina mies?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä syksynä kaikki lähihoitajat opiskelevat paljolti niitä päivähoitoasioita ja tekevät harjoittelun päiväkodissa. Toisaalta niistä päiväkotiin harjoitteluun tulevista lähäriopiskelijoista kyllä yleensä näkee onko niillä oikeasti aikomusta suuntautua lapsiin vai ovatko päiväkodissa harjoittelussa vain pakon edessä, kun se kerran kuuluu pakollisiin opintoihin.

Ei todellakaan. Ensimmäisenä vuonna käsitellään kasvun tukeminen, joka käsittää koko elämänkaaren. Työssäoppimispaikka voi olla missä vaan. Itselläni se oli liikuntavammaisten vammaisten asumisyksikössä.