Miksi en pysty unohtamaan yhtä ihmistä? Olisiko vinkkejä siihen, miten pystyisin unohtamaan hänet?

Jännittävä ketju. Hih.

Olisi mukava olla se Ap.n kaivattu kaveri. :D

Mulla sama juttu, mutta osittain käänteisesti. Oltiin friendzonella pitkään ja olisin halunnut enemmän ja mies monesti antoi ymmärtää jotain, mutta oli torjuvainen rivien välissä, enkä ottanut selvää onko hänen osaltaan aitoa kiinnostusta.

Jälkeenpäin ajatellen, käytökseni oli välillä vähän turhan railakasta, enkä nykypäivänä huolisi 4v nuorempaa itseäni kumppaniksi, vaikka kuinka kemiat muuten kohtaisi kuten tässä tapauksessa.

Sain hänet onneksi jollain tavalla hyvästeltyä, koska oma elämä näytti toista tietä kuljettavaksi, mutta jestas mitä tuskaa se oli pitkän aikaa.. n.2v päästä pääsin yli, enkä miestä ole nähnyt enää. Poistin fb kavereista melko pian, jotta unohtaisin hänet nopeammin.

Aika auttaa, mikäli et törmää häneen. En nähnyt itsekään mahdollisuutena laittaa viestiä, vaikka kuinka askarrutti ja olisin halunnut saada asian päätökseen..

Vierailija kirjoitti:

jos olet sinkku, ota häneen yhteyttä esim. facen kautta. Lähetä ystävällinen viesti tyyliin, sinäkö se olet ja vieläkö teet sitä ja sitä yms. muistatko kun me (ja joku tyhmä hassu juttu). Eli älä heti ala tilittää, että en vain saa sua mielestäin vaikka kuinka yritän. Eli heitä hälle neutraali täky. Jos hän on kiinnostunut, hän ottaa innolla yhteyttä, jos ei, niin et ole tehnyt mitään noloa.

Jos olet varattu, niin parisuhteestasi puuttuu jotain, jota nyt fantasioit löytäväsi tästä toisesta henkilöstä, jota  et edes kunnolla enää tunne ja joka elää oikeasti vain omassa päässäsi. Yhteydenotto siihen toiseen voi olla tulella leikkimistä.

Jos haluat unohtaa hänet niin se, että kiellät tunteesi häntä kohtaan ja päätät olla ajattelematta häntä, vain voimistaa pakkomiellettäsi häntä kohtaan.  salli itsellesi oikeus unelmoida hänestä oikein kunnolla. fantasiat ovat kuin lempiruoka: jos sitä syö joka päivä itsensä ähkyksi, alkaa pikkuhiljaa haluta jotain muuta ruokaa tai uusia jännempiä fantasioinnin kohteita. Hanki itsellesi myös oma elämä. Mene, tapaa uusia ihmisiä ja ala vaikka harrastamaan jotain uutta, niin huomaat, että niitä sinulle "oikeita"on vähän joka puolella.

Ei hän ole somessa eli puhelin olisi ainoa keino ottaa yhteyttä. Minä olen sinkku, että sinällään hänen peräänsä haikaillessani en tee mitään väärää. Se on totta, että ollaan varmasti molemmat muututtu ja aikuistuttu ja en tunne sitä henkilöä, joka hän nykyisin on eikä hän sitä minua, joka nykyisin olen. Olen jostain syystä aina ajatellut, että en ole riittävän "tasokas" hänelle ja hän tulee huomaamaan sen jossain vaiheessa. Ajattelen niin edelleen. Mielestäni hän on edelleen liian hyvä minulle. Hän on jatkanut "paranemistaan" ja minä "huononemistani". Hän ei toki nähnyt minua mitenkään huonompana, se tuli kyllä selväksi aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava olla se Ap.n kaivattu kaveri. :D

Olisiko tosiaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu, mutta osittain käänteisesti. Oltiin friendzonella pitkään ja olisin halunnut enemmän ja mies monesti antoi ymmärtää jotain, mutta oli torjuvainen rivien välissä, enkä ottanut selvää onko hänen osaltaan aitoa kiinnostusta.

Jälkeenpäin ajatellen, käytökseni oli välillä vähän turhan railakasta, enkä nykypäivänä huolisi 4v nuorempaa itseäni kumppaniksi, vaikka kuinka kemiat muuten kohtaisi kuten tässä tapauksessa.

Sain hänet onneksi jollain tavalla hyvästeltyä, koska oma elämä näytti toista tietä kuljettavaksi, mutta jestas mitä tuskaa se oli pitkän aikaa.. n.2v päästä pääsin yli, enkä miestä ole nähnyt enää. Poistin fb kavereista melko pian, jotta unohtaisin hänet nopeammin.

Aika auttaa, mikäli et törmää häneen. En nähnyt itsekään mahdollisuutena laittaa viestiä, vaikka kuinka askarrutti ja olisin halunnut saada asian päätökseen..

Jonkinlaisen paremman päätöksen olisin halunnut, niin olisi ollut helpompi päästä yli. Asutaan tällä hetkellä todella lähekkäin ja se ehkä tekee unohtamisesta vaikeampaa. Vuosia tässä on jo kulunut ja siksi tuntuu siltä, että aika ei auta. Tuntuu siltä, että tämä juttu jäi multa aikoinaan käsittelemättä ja nyt se on tullut moninkertaisena päälle. Yritän löytää jonkin uuden harrastuksen, jossa tapaisi uusia ihmisiä, ehkä se auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu, mutta osittain käänteisesti. Oltiin friendzonella pitkään ja olisin halunnut enemmän ja mies monesti antoi ymmärtää jotain, mutta oli torjuvainen rivien välissä, enkä ottanut selvää onko hänen osaltaan aitoa kiinnostusta.

Jälkeenpäin ajatellen, käytökseni oli välillä vähän turhan railakasta, enkä nykypäivänä huolisi 4v nuorempaa itseäni kumppaniksi, vaikka kuinka kemiat muuten kohtaisi kuten tässä tapauksessa.

Sain hänet onneksi jollain tavalla hyvästeltyä, koska oma elämä näytti toista tietä kuljettavaksi, mutta jestas mitä tuskaa se oli pitkän aikaa.. n.2v päästä pääsin yli, enkä miestä ole nähnyt enää. Poistin fb kavereista melko pian, jotta unohtaisin hänet nopeammin.

Aika auttaa, mikäli et törmää häneen. En nähnyt itsekään mahdollisuutena laittaa viestiä, vaikka kuinka askarrutti ja olisin halunnut saada asian päätökseen..

Jonkinlaisen paremman päätöksen olisin halunnut, niin olisi ollut helpompi päästä yli. Asutaan tällä hetkellä todella lähekkäin ja se ehkä tekee unohtamisesta vaikeampaa. Vuosia tässä on jo kulunut ja siksi tuntuu siltä, että aika ei auta. Tuntuu siltä, että tämä juttu jäi multa aikoinaan käsittelemättä ja nyt se on tullut moninkertaisena päälle. Yritän löytää jonkin uuden harrastuksen, jossa tapaisi uusia ihmisiä, ehkä se auttaa.

Onko hän varmasti varattu? Ehkä on eronnut, et voi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet sinkku, ota häneen yhteyttä esim. facen kautta. Lähetä ystävällinen viesti tyyliin, sinäkö se olet ja vieläkö teet sitä ja sitä yms. muistatko kun me (ja joku tyhmä hassu juttu). Eli älä heti ala tilittää, että en vain saa sua mielestäin vaikka kuinka yritän. Eli heitä hälle neutraali täky. Jos hän on kiinnostunut, hän ottaa innolla yhteyttä, jos ei, niin et ole tehnyt mitään noloa.

Jos olet varattu, niin parisuhteestasi puuttuu jotain, jota nyt fantasioit löytäväsi tästä toisesta henkilöstä, jota  et edes kunnolla enää tunne ja joka elää oikeasti vain omassa päässäsi. Yhteydenotto siihen toiseen voi olla tulella leikkimistä.

Jos haluat unohtaa hänet niin se, että kiellät tunteesi häntä kohtaan ja päätät olla ajattelematta häntä, vain voimistaa pakkomiellettäsi häntä kohtaan.  salli itsellesi oikeus unelmoida hänestä oikein kunnolla. fantasiat ovat kuin lempiruoka: jos sitä syö joka päivä itsensä ähkyksi, alkaa pikkuhiljaa haluta jotain muuta ruokaa tai uusia jännempiä fantasioinnin kohteita. Hanki itsellesi myös oma elämä. Mene, tapaa uusia ihmisiä ja ala vaikka harrastamaan jotain uutta, niin huomaat, että niitä sinulle "oikeita"on vähän joka puolella.

Ei hän ole somessa eli puhelin olisi ainoa keino ottaa yhteyttä. Minä olen sinkku, että sinällään hänen peräänsä haikaillessani en tee mitään väärää. Se on totta, että ollaan varmasti molemmat muututtu ja aikuistuttu ja en tunne sitä henkilöä, joka hän nykyisin on eikä hän sitä minua, joka nykyisin olen. Olen jostain syystä aina ajatellut, että en ole riittävän "tasokas" hänelle ja hän tulee huomaamaan sen jossain vaiheessa. Ajattelen niin edelleen. Mielestäni hän on edelleen liian hyvä minulle. Hän on jatkanut "paranemistaan" ja minä "huononemistani". Hän ei toki nähnyt minua mitenkään huonompana, se tuli kyllä selväksi aikoinaan.

Millä tavalla hän on tasokas ja sinä olet huonontunut? Miksi ajattelet näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet sinkku, ota häneen yhteyttä esim. facen kautta. Lähetä ystävällinen viesti tyyliin, sinäkö se olet ja vieläkö teet sitä ja sitä yms. muistatko kun me (ja joku tyhmä hassu juttu). Eli älä heti ala tilittää, että en vain saa sua mielestäin vaikka kuinka yritän. Eli heitä hälle neutraali täky. Jos hän on kiinnostunut, hän ottaa innolla yhteyttä, jos ei, niin et ole tehnyt mitään noloa.

Jos olet varattu, niin parisuhteestasi puuttuu jotain, jota nyt fantasioit löytäväsi tästä toisesta henkilöstä, jota  et edes kunnolla enää tunne ja joka elää oikeasti vain omassa päässäsi. Yhteydenotto siihen toiseen voi olla tulella leikkimistä.

Jos haluat unohtaa hänet niin se, että kiellät tunteesi häntä kohtaan ja päätät olla ajattelematta häntä, vain voimistaa pakkomiellettäsi häntä kohtaan.  salli itsellesi oikeus unelmoida hänestä oikein kunnolla. fantasiat ovat kuin lempiruoka: jos sitä syö joka päivä itsensä ähkyksi, alkaa pikkuhiljaa haluta jotain muuta ruokaa tai uusia jännempiä fantasioinnin kohteita. Hanki itsellesi myös oma elämä. Mene, tapaa uusia ihmisiä ja ala vaikka harrastamaan jotain uutta, niin huomaat, että niitä sinulle "oikeita"on vähän joka puolella.

Ei hän ole somessa eli puhelin olisi ainoa keino ottaa yhteyttä. Minä olen sinkku, että sinällään hänen peräänsä haikaillessani en tee mitään väärää. Se on totta, että ollaan varmasti molemmat muututtu ja aikuistuttu ja en tunne sitä henkilöä, joka hän nykyisin on eikä hän sitä minua, joka nykyisin olen. Olen jostain syystä aina ajatellut, että en ole riittävän "tasokas" hänelle ja hän tulee huomaamaan sen jossain vaiheessa. Ajattelen niin edelleen. Mielestäni hän on edelleen liian hyvä minulle. Hän on jatkanut "paranemistaan" ja minä "huononemistani". Hän ei toki nähnyt minua mitenkään huonompana, se tuli kyllä selväksi aikoinaan.

Se, että ajattelit aikoinaan, ettet ole "jostain syystä" riittävän tasokas hänelle ja hän tulee huomaamaan se jossain vaiheessa- johtu siitä, että hän asetti aikoinaan sinut jalustalle ja sinua kiusasi, että et todellisuudessa ole sellainen "puolijumalatar" jollaisena hän sinut näki. Kiinnostustasi myös vähensi se, että meille ihmisille pieni "turn-offi" on sellaiset "liian helpot" tapaukset, jotka ovat ihailussaan hellyytäviä, mutta me etsimme kuitenkin tasa-arvoista "ihastuksessa samalla levelillä" olevaa ihmistä. 

Suuri virhe minkä nyt teet, on että nostat jonkun, esim. hänet jalustalle.  Sillä tavalla myös itsetuntosi laskee. Tuo vertailu on täysin omassa päässäsi, omien kriteeriesi mukaan tehty. Olette kaksi täysin eri ihmistä. Tuossa tunnekuohussasi sinun on vain vaikea tajuta sitä, että hän on tavallinen arkinen ihminen omine arkisine ongelmineen. jos tapaat hänet (tai jonkun muun ihanan) ja nostat hänet jalustalle, päädyt käyttäytymään hänen seurassaan kuin typerys. Et osaa olla luonteva vaan päädyt esittämään jotain mitä et ole. Sen vaistoaa ja se on luontaantyöntävää.

Mieti oikeasti, millaista elämä hänen kanssaan olisi. ei vain rakkausvaihe vaan parisuhde. tiskejä altaassa, jonotusta marketin kassalle, likaiset alkkari keskellä lattiaa yms. 

Ala liikkua enemmän ihmisten parissa ja kokeile uusia harrastuksia, opiskele ja kehitä itseäsi. Tee paljon asioita, mitkä tekee sinut onnelliseksi ja mistä innostut. Ne vahvistavat itsetuntoasi ja hillitsevät taipumustasi nähdä hänet jalustalla. Sinä olet ainoa, joka voi tehdä sinut onnelliseksi. Kukaan toinen ei siihen pysty. Jos elämäsi nyt on tyhjää, on se loppupeleissä sitä myös parsuhteessa kun huumaava rakkausvaihe on laantunut. 

Onko teillä yhteisiä ystäviä, joiden seuraan sinun on matalampi kynnys hakeutua, ilman paineita? heidän avullaan voit ehkä soluttautua samoihin ympyröihin, missä hän pörrää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu, mutta osittain käänteisesti. Oltiin friendzonella pitkään ja olisin halunnut enemmän ja mies monesti antoi ymmärtää jotain, mutta oli torjuvainen rivien välissä, enkä ottanut selvää onko hänen osaltaan aitoa kiinnostusta.

Jälkeenpäin ajatellen, käytökseni oli välillä vähän turhan railakasta, enkä nykypäivänä huolisi 4v nuorempaa itseäni kumppaniksi, vaikka kuinka kemiat muuten kohtaisi kuten tässä tapauksessa.

Sain hänet onneksi jollain tavalla hyvästeltyä, koska oma elämä näytti toista tietä kuljettavaksi, mutta jestas mitä tuskaa se oli pitkän aikaa.. n.2v päästä pääsin yli, enkä miestä ole nähnyt enää. Poistin fb kavereista melko pian, jotta unohtaisin hänet nopeammin.

Aika auttaa, mikäli et törmää häneen. En nähnyt itsekään mahdollisuutena laittaa viestiä, vaikka kuinka askarrutti ja olisin halunnut saada asian päätökseen..

Jonkinlaisen paremman päätöksen olisin halunnut, niin olisi ollut helpompi päästä yli. Asutaan tällä hetkellä todella lähekkäin ja se ehkä tekee unohtamisesta vaikeampaa. Vuosia tässä on jo kulunut ja siksi tuntuu siltä, että aika ei auta. Tuntuu siltä, että tämä juttu jäi multa aikoinaan käsittelemättä ja nyt se on tullut moninkertaisena päälle. Yritän löytää jonkin uuden harrastuksen, jossa tapaisi uusia ihmisiä, ehkä se auttaa.

Onko hän varmasti varattu? Ehkä on eronnut, et voi tietää. 

En tiedä onko hän varattu vai ei. En tiedä mitään hänen mahdollisista parisuhteistaan näiden vuosien ajalta, joiden aikana ei olla oltu tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet sinkku, ota häneen yhteyttä esim. facen kautta. Lähetä ystävällinen viesti tyyliin, sinäkö se olet ja vieläkö teet sitä ja sitä yms. muistatko kun me (ja joku tyhmä hassu juttu). Eli älä heti ala tilittää, että en vain saa sua mielestäin vaikka kuinka yritän. Eli heitä hälle neutraali täky. Jos hän on kiinnostunut, hän ottaa innolla yhteyttä, jos ei, niin et ole tehnyt mitään noloa.

Jos olet varattu, niin parisuhteestasi puuttuu jotain, jota nyt fantasioit löytäväsi tästä toisesta henkilöstä, jota  et edes kunnolla enää tunne ja joka elää oikeasti vain omassa päässäsi. Yhteydenotto siihen toiseen voi olla tulella leikkimistä.

Jos haluat unohtaa hänet niin se, että kiellät tunteesi häntä kohtaan ja päätät olla ajattelematta häntä, vain voimistaa pakkomiellettäsi häntä kohtaan.  salli itsellesi oikeus unelmoida hänestä oikein kunnolla. fantasiat ovat kuin lempiruoka: jos sitä syö joka päivä itsensä ähkyksi, alkaa pikkuhiljaa haluta jotain muuta ruokaa tai uusia jännempiä fantasioinnin kohteita. Hanki itsellesi myös oma elämä. Mene, tapaa uusia ihmisiä ja ala vaikka harrastamaan jotain uutta, niin huomaat, että niitä sinulle "oikeita"on vähän joka puolella.

Ei hän ole somessa eli puhelin olisi ainoa keino ottaa yhteyttä. Minä olen sinkku, että sinällään hänen peräänsä haikaillessani en tee mitään väärää. Se on totta, että ollaan varmasti molemmat muututtu ja aikuistuttu ja en tunne sitä henkilöä, joka hän nykyisin on eikä hän sitä minua, joka nykyisin olen. Olen jostain syystä aina ajatellut, että en ole riittävän "tasokas" hänelle ja hän tulee huomaamaan sen jossain vaiheessa. Ajattelen niin edelleen. Mielestäni hän on edelleen liian hyvä minulle. Hän on jatkanut "paranemistaan" ja minä "huononemistani". Hän ei toki nähnyt minua mitenkään huonompana, se tuli kyllä selväksi aikoinaan.

Millä tavalla hän on tasokas ja sinä olet huonontunut? Miksi ajattelet näin?

En tiedä miksi ajattelen näin. Olen aina ajatellut, että en kelpaa kuitenkaan. Hänellä vaikuttaisi olevan elämä mallillaan, on hyvä työpaikka, omistusasunto ja kivoja harrastuksia. Ja hän on komea. Minä olen työtä etsivä hieman pyöreä opiskelija, jolla on ollut paljon huolia viime vuosina.

No jos olet se joka sielä korkealla asuu. Olit riittävä mutta olit myös liian korkealla välillä. En halua olla eri leveleillä. Olen kuitenkin kumppani enkä mikään koira. Siivosin kuitenkin ihan vain piristääkseni. En siksi että olisin alempana millään tapaa. Tällä hetkellä joo minulla on samanveroinen kuin sinä mutta olet silti sydämeni valittu. T: koirankoppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos olet sinkku, ota häneen yhteyttä esim. facen kautta. Lähetä ystävällinen viesti tyyliin, sinäkö se olet ja vieläkö teet sitä ja sitä yms. muistatko kun me (ja joku tyhmä hassu juttu). Eli älä heti ala tilittää, että en vain saa sua mielestäin vaikka kuinka yritän. Eli heitä hälle neutraali täky. Jos hän on kiinnostunut, hän ottaa innolla yhteyttä, jos ei, niin et ole tehnyt mitään noloa.

Jos olet varattu, niin parisuhteestasi puuttuu jotain, jota nyt fantasioit löytäväsi tästä toisesta henkilöstä, jota  et edes kunnolla enää tunne ja joka elää oikeasti vain omassa päässäsi. Yhteydenotto siihen toiseen voi olla tulella leikkimistä.

Jos haluat unohtaa hänet niin se, että kiellät tunteesi häntä kohtaan ja päätät olla ajattelematta häntä, vain voimistaa pakkomiellettäsi häntä kohtaan.  salli itsellesi oikeus unelmoida hänestä oikein kunnolla. fantasiat ovat kuin lempiruoka: jos sitä syö joka päivä itsensä ähkyksi, alkaa pikkuhiljaa haluta jotain muuta ruokaa tai uusia jännempiä fantasioinnin kohteita. Hanki itsellesi myös oma elämä. Mene, tapaa uusia ihmisiä ja ala vaikka harrastamaan jotain uutta, niin huomaat, että niitä sinulle "oikeita"on vähän joka puolella.

Ei hän ole somessa eli puhelin olisi ainoa keino ottaa yhteyttä. Minä olen sinkku, että sinällään hänen peräänsä haikaillessani en tee mitään väärää. Se on totta, että ollaan varmasti molemmat muututtu ja aikuistuttu ja en tunne sitä henkilöä, joka hän nykyisin on eikä hän sitä minua, joka nykyisin olen. Olen jostain syystä aina ajatellut, että en ole riittävän "tasokas" hänelle ja hän tulee huomaamaan sen jossain vaiheessa. Ajattelen niin edelleen. Mielestäni hän on edelleen liian hyvä minulle. Hän on jatkanut "paranemistaan" ja minä "huononemistani". Hän ei toki nähnyt minua mitenkään huonompana, se tuli kyllä selväksi aikoinaan.

Se, että ajattelit aikoinaan, ettet ole "jostain syystä" riittävän tasokas hänelle ja hän tulee huomaamaan se jossain vaiheessa- johtu siitä, että hän asetti aikoinaan sinut jalustalle ja sinua kiusasi, että et todellisuudessa ole sellainen "puolijumalatar" jollaisena hän sinut näki. Kiinnostustasi myös vähensi se, että meille ihmisille pieni "turn-offi" on sellaiset "liian helpot" tapaukset, jotka ovat ihailussaan hellyytäviä, mutta me etsimme kuitenkin tasa-arvoista "ihastuksessa samalla levelillä" olevaa ihmistä. 

Suuri virhe minkä nyt teet, on että nostat jonkun, esim. hänet jalustalle.  Sillä tavalla myös itsetuntosi laskee. Tuo vertailu on täysin omassa päässäsi, omien kriteeriesi mukaan tehty. Olette kaksi täysin eri ihmistä. Tuossa tunnekuohussasi sinun on vain vaikea tajuta sitä, että hän on tavallinen arkinen ihminen omine arkisine ongelmineen. jos tapaat hänet (tai jonkun muun ihanan) ja nostat hänet jalustalle, päädyt käyttäytymään hänen seurassaan kuin typerys. Et osaa olla luonteva vaan päädyt esittämään jotain mitä et ole. Sen vaistoaa ja se on luontaantyöntävää.

Mieti oikeasti, millaista elämä hänen kanssaan olisi. ei vain rakkausvaihe vaan parisuhde. tiskejä altaassa, jonotusta marketin kassalle, likaiset alkkari keskellä lattiaa yms. 

Ala liikkua enemmän ihmisten parissa ja kokeile uusia harrastuksia, opiskele ja kehitä itseäsi. Tee paljon asioita, mitkä tekee sinut onnelliseksi ja mistä innostut. Ne vahvistavat itsetuntoasi ja hillitsevät taipumustasi nähdä hänet jalustalla. Sinä olet ainoa, joka voi tehdä sinut onnelliseksi. Kukaan toinen ei siihen pysty. Jos elämäsi nyt on tyhjää, on se loppupeleissä sitä myös parsuhteessa kun huumaava rakkausvaihe on laantunut. 

Onko teillä yhteisiä ystäviä, joiden seuraan sinun on matalampi kynnys hakeutua, ilman paineita? heidän avullaan voit ehkä soluttautua samoihin ympyröihin, missä hän pörrää. 

Ei meillä valitettavasti ole yhteisiä ystäviä. Tiedän yhden hänen kaverinsa, jota olen silloin tällöin jossain vilaukselta nähnyt, mutta en ole jutellut tämän kaverin kanssa. Se tässä onkin, että meillä ei ole yhteisiä tuttavia, hänellä ei ollut hirveästi ystäviä. Hän oli tosi tarkka seurasta, jossa kulki.

Kiitos neuvoistasi. Minusta tuntui juuri siltä, että hän näki minut parempana kuin olinkaan ja siksi hän olisi pettynyt.  Siksi asiat meni kuten meni ja pelkään siksi myös loukanneeni häntä. Nyt taidan itse nähdä hänet ja hänen elämänsä täydellisenä kiiltokuvana.

Mutta yritän löytää jotain uutta ja positiivista sisältöä elämääni ja parantaa itseluottamustani. Yritän myös nähdä hänet tavallisena ihmisenä enkä "täydellisenä" kuten nyt näen.

Olet tota asiaa oikeasti jo pyörittänyt päässä vajaa kolme vuotta. Mä en oikeesti kestä sua. saat mun hermot aina kireelle just ton takia. Tärkeimmät ja ikuiset asiat on erikseen. Sisäistä tuo lause. Sit voin harkita edes juttelevani sulle. Luulin sua viisaaksi mutta se onkin ainoa asia missä petyin sinussa. Vai tulitko jälkiviisaaksi. No ei sekään paha mutta en tiedä onko rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Olet tota asiaa oikeasti jo pyörittänyt päässä vajaa kolme vuotta. Mä en oikeesti kestä sua. saat mun hermot aina kireelle just ton takia. Tärkeimmät ja ikuiset asiat on erikseen. Sisäistä tuo lause. Sit voin harkita edes juttelevani sulle. Luulin sua viisaaksi mutta se onkin ainoa asia missä petyin sinussa. Vai tulitko jälkiviisaaksi. No ei sekään paha mutta en tiedä onko rakkautta.

Kolme vuotta?

Tärkeät asiat eivät ole ikuisia ja ikuiset asiat eivät ole tärkeitä?

Onko jotkut ihmiset vaan sellaisia, että heidän on vaikeampaa päästä asioista yli?