Olen 40v. ja tullakseni toimeen äitini kanssa minun pitäisi elää kuten hän haluaa

Millä tavoin elämäsi vaikuttaa heidän elämäänsä? Maksavat kulusi?

Mä olen 44v ja mun vanhemmat ovat samanlaisia. Mulla ei saisi olla omia mielipiteitä ollenkaan tai omia tavoitteita elämälle. Ne ovat kaikki heidän mielestään naurettavaa rimpuilua ja kiittämättömyyttä. Kypsymättömyyttä.

Nykyään onneksi kukaan ulkopuolinen tuttu ei tiedä tästä meidän välisestä oudosta suhteestamme. Vielä kolmekymppisenä monet puolitutut tulivat kertomaan, miten minun pitäisi olla kiitollinen vanhemmilleni, jotka niin ovat ihania ja tukevat minua. He eivät ymmärtäneet eroa lapsena kohtelemisen ja tukemisen välillä! Kun olin jo 35-vuotias, isäni saattoi marssia meille kotiin ja alkaa vedellä keittiötavaroita esille huutaen, että "mitä sulla tämmöstä täällä on, ihan lapsellista"...

Mä olen jo teitä vanhempi, eikä mun äitini ole koskaan muutamaa murahdusta enempää elämäni valinnoista sanonut. Nykyisessä kodissani ei ole äiti koskaan käynyt. Suosittelen ulkomaille muuttoa.

Oikeastaan täytyy sanoa, että useimmiten mun äiti ei suoraan sano mun valinnoista pahasti. Mutta se mitä tekee, on pahan puhuminen selän takana kaikille sukulaisille, "se xx on niin lapsellinen, taas se on tehnyt niin ja on kyllä niin vaikeeta, kun aina saa". Sitten jos ei pidä jostain valinnasta, jonka olen tehnyt, pitää mykkäkoulua.

Monet jutut on ihan hatusta vedettyjä - keksii jostain syystä yhtäkkiä, että "pirkon lapset ei sitten saa ikinä maitoa ja ihan omituisia ruokia syövät, ei ne lapset niitä edes maista, sen takia varmaan ovat aina kipeinä että ovat niin aliravittuja, eikä ne edes hampaita pese lapsilta, hometalossa varmasti elävät". En jaksa edes alkaa selittää toisin, koska mikään kohdista ei ole oikein, eikä ole mitään syytä edes päätellä sellaista (esim. toinen lapsista on yhden vuoden sisällä ollut kipeänä 2 päivää, toinen ehkä 3, maitoa käytetään).

Ei elämäni vaikuta heihin mitenkään. Äitini on vain täysi kontrollifriikki, mutta ei yhtään näe sitä. Henkistä tukea kyllä tarvitsisin pitkään jatkuneen vaikean elämäntilanteeni takia, mutta kun en yritä ratkaista ongelmiani äitini parhaaksi katsomilla tavoilla niin taas ollaan huonoissa väleissä. -ap-

Sukulaisuussuhteet ovat vaikeita. Minä taas olen siskoni ja tämän miehen mielestä hankala ja riidanhaluinen, kun en suostu olemaan heidän syntipukkinaan milloin missäkin asiassa. Siskoni tottui lapsuudessa pönkittämään huonoa itsetuntoaan dissaamalla "tyhmää" pikkusiskoa ja minun tulisi hänen mielestään pysyä ikuisesti siinä asemassa. Ja olemme jo yli nelikymppisiä nykyään.

Lisäksi mun äidistä on tullut kireämpi ja hän on vihaisempi koko ajan. Olen miettinyt, että onko sillä alkava dementia. Siskonsa sai dementia-diagnoosin 77-vuotiaana ja 80-vuotiaana oli jo puhekykykin mennyt. Oma äitini on nyt 78-vuotias. Huomaisinko dementian merkit? En osaa sanoa.

Omaan isääni liittyvien kokemusten mukaan tietynlainen kiukuttelu ja kontrolloimisen tarve liittyy dementiaan. Pidetään jääräpäisesti kiinni omista (usein kummallisista) mielipiteistä ja koitetaan kontrolloida läheisten menemisiä ja tekemisiä. Näin jälkikäteen ajatellen isäni alkoi dementoitua jo varmasti parikymmentä vuotta ennen kuolemaansa.

Omien vanhempien kanssa ei ole mikään pakko tulla toimeen.

Jos et tule toimeen, välit jäähylle. Jos äidille ei sovi jäähy, sitten kokonaan poikki.

Ikävä tilanne, mutta vielä ikävämpää on jos vanhempi pilaa aikuisen elämäsi.

Mä olen 40+ ja tajusin jo parikymppisenä että se on ihan sama mitä mieltä vanhemmat ovat valinnnoistani, ne ovat minun valintojani ja jos he haluavat olla osa elämääni he  hyväksyvät ne valinnat. Jos eivät, se on heidän menetyksensä, ei minun.

Siksi en tajua tätä joidenkin palstahlöiden "äiti ei hyväksy elämääni vaikka olen jo täysi-ikäinen ja muuttanut pois-kitinää. Kasvakaa ttu aikuisiksi  ja katkaiskaa ne napanuorat. Älkää syytelkö vanhempianne valinnoistanne, ihan itse te olette ne tehneet vanhempien mieliksi (jos  valitsitte  kuten mutsi ja faija komensivat sen sijaan että oisitte tehneet kuten oikeasti  halusitte).

Aikuinen on sitten kun lakkaa syyttelemästä vanhempiaan ja ottaa vastuun tekemisistään, ei ennen.

Ei niitä ole pakko miellyttää sen jälkeen kun on muuttanut pois kotoa.EI_OLE. Niille voi sanoa että näpit irti mun elämästä ja sitä lausetta voi toistaa kunnes viesti menee perille.

Kypsä kirjoitti:

Mä olen 40+ ja tajusin jo parikymppisenä että se on ihan sama mitä mieltä vanhemmat ovat valinnnoistani, ne ovat minun valintojani ja jos he haluavat olla osa elämääni he  hyväksyvät ne valinnat. Jos eivät, se on heidän menetyksensä, ei minun.

Siksi en tajua tätä joidenkin palstahlöiden "äiti ei hyväksy elämääni vaikka olen jo täysi-ikäinen ja muuttanut pois-kitinää. Kasvakaa ttu aikuisiksi  ja katkaiskaa ne napanuorat. Älkää syytelkö vanhempianne valinnoistanne, ihan itse te olette ne tehneet vanhempien mieliksi (jos  valitsitte  kuten mutsi ja faija komensivat sen sijaan että oisitte tehneet kuten oikeasti  halusitte).

Aikuinen on sitten kun lakkaa syyttelemästä vanhempiaan ja ottaa vastuun tekemisistään, ei ennen.

Ei niitä ole pakko miellyttää sen jälkeen kun on muuttanut pois kotoa.EI_OLE. Niille voi sanoa että näpit irti mun elämästä ja sitä lausetta voi toistaa kunnes viesti menee perille.

Sinulla ei selvästi ole kokemusta vanhemmasta, jolle on kyllä sanottu ja tehty selväksi vaikka miten monta kertaa, mutta viesti ei mene perille. Ei kyse ole siitä, että tekee jotain vanhempien mieliksi ja sitten valittaa, vaan siitä että tekee oman mielensä mukaan ja vuosi toisensa jälkeen vanhemmat katsovat oikeudekseen puuttua, huomautella, nälviä, arvostella ihan kaikkia tekemisiäsi. Jos et kerro elämästäsi mitään, keksitään omasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei selvästi ole kokemusta vanhemmasta, jolle on kyllä sanottu ja tehty selväksi vaikka miten monta kertaa, mutta viesti ei mene perille. Ei kyse ole siitä, että tekee jotain vanhempien mieliksi ja sitten valittaa, vaan siitä että tekee oman mielensä mukaan ja vuosi toisensa jälkeen vanhemmat katsovat oikeudekseen puuttua, huomautella, nälviä, arvostella ihan kaikkia tekemisiäsi. Jos et kerro elämästäsi mitään, keksitään omasta päästä.

No jos on sanottu ja tehty selväksi muttei mene perille, niin sitten suhteet tauolle. Juorutkoot kavereilleen mitä juoruaa. Vanhemmat voi potkaista pellolle koko elämästä jos ne eivät käyttäydy.

-eri-