Koiramme jouduttiin lopettamaan useampi kuukausi sitten, tyttöystävä vieläkin itkee asiaa öisin

Jos joku mulle sanoisi noin surussa ja ikävässä itkisin kahta kauheammin. Surullisinta tässä on sun pään aukominen.

Ei ole tainnut tyttönen menetyksiä elämässä juuri kokea jos pillittelee lemmikin perään kuin joku pikkutyttö, vaikeaa tulee varmaan olemaan sitten kun esim. omat vanhemmat heittää veivin.

Monet lapsettomat naiset luovat epänormaalin suhteen lemmikkeihinsä.

Ääliö.

Toivottavasti tyttöystäväsi tajuaa pian jättää sinut.

Kuukausia sitten tapahtunut eläimen kuolema.

Pumpulissa on saanut elää jos edelleen itkee vähän väliä.

Ymmärrän kyllä, että sinusta tuntuu siltä, että suurimman surun pitäisi jo alkaa helpottaa, mutta tuollainen asenne kuulostaa lähinnä vähättelyltä ja pään aukomiselta, mikä ei ainakaan auta. Päinvastoin.

Onko suhtautumisesi tyttöystäväsi pahaan oloon ollut koko ajan noin epäempaattista ja torjuvaa? Onko mahdollista että surun pitkittyminen johtuu siitä, että tyttöystäväsi ikään kuin kokee, ettei hänellä ole lupaa surra omalla tavallaan? Hänhän selvästi pyrkii salaamaan itkunsa ja surunsa sinulta. Mistä arvelet sen johtuvan?

Vierailija kirjoitti:

Sain taas eilen herätä juuri nukahdettuani tyttöystävän nyyhkytykseen. "Pillitätkö taas Väinöä?" kysyin johon hän vastasi myönteisesti. Tekisi mieli sanoa, että get over it, aikuinen nainen..

Pjuntti, se on sitäpaitsi myöntävästi tuskin hän kovin myönteisesti sinulle tossa kohtaa vastaa...

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tyttöystäväsi tajuaa pian jättää sinut.

Tuskin, eihän hän pääsisi siitä koskaan yli 😂

Rankkoja aikoja edessä teillä jos nyt jo noin ärsyttää. Saatan vielä kolmen vuoden jälkeenkin tirauttaa joskus itkut muistellessani edesmennyttä koiraani. Onneksi oma siippa ei ole tunnevammainen, vaan lohduttaa vaikka ei itse ymmärtäisikään.