Lue keskustelun säännöt.
Vihainen, kiroileva nainen
02.04.2018 |
Mietin, mistä johtuu erään naisen huono käytös.
Kylässäkin ollessaan hän kiroilee, ilmehtii negatiivisesti ja käyttäytyy epäkohteliaasti, käyttää kännykkää, somettaa ja jos joku pikku kömmähdys sattuu, esim. kännykkä oikuttelee tai murea keksi menee kahtia, niin heti tulee naisen suusta Vi..u!
Tällainen 27-vuotias sukulaisnainen käy meillä silloin tällöin kylässä - sukujuhlissa. Nainen oli ennen tosi hyväkäytöksinen, kuten kaikki hänen perheensä jäsenet ovat aina olleet, mutta sitten nainen löysi poikaystäväkseen väkivaltaisen, kiroilevan ja epäkohteliaan miehen.
Monen vuoden jälkeen suhde päättyi - nainesta oli tullut samanlainen kiroileva, pahantuulinen, epäkohtelias, tilannetajun puutteessa elävä ja oleva.
Tuota huonoa käytöstä on jatkunut jo useampi vuosi, ja huonompaan suuntaan tuntuu menevän. Kyseinen nainen ei enää edes yritä olla asiallinen kylässä, ei välttämättä edes tervehdi muita kylässä olevia sinne tullessaan. On kovaääninen ja kiroilee jatkuvasti - pilaa muiden juhlan/päivän.
Mitä me sukulaiset voisimme hänelle sanoa neuvoksi? Moni on yrittänyt ihan nätisti jotain käytösvinkkiä hänelle antaa, mutta hän ei näe käytöksessään mitään vikaa - ei muuten nähnyt se entinen poikaystäväkään. He molemmat kuvittelevat, että heillä on oikeus olla vihaisia, oikeus olettaa koko ajan väärin muiden puheet ja reagoida niihin halveksuen ja kiroillen.
Tosi outoa. Mikä lienee diagnoosi - masennus?
Kommentit (13)
Joillain ihmisillä on paha olla itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että tällä palstalla on useampikin vihainen, kiroileva nainen.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin kerran baarissa tällaiseen naiseen, kun menin työpäivän jälkeen parille oluelle. Kyseinen nainen istui toisen naisen kanssa samalla pitkänomaisella looshisohvalla kuin itsekin, ja kiroili koko ajan kuin merirosvo. Muutenkin tuntui olevan kovin negatiivinen tapaus, kun kaikki oli paskaa ja "vittu mä en jaksa näitä" -puhetta riitti.
Nainen oli arviolta noin 40-vuotias, saattoi olla hieman vanhempikin, ja siististi pukeutunut. MIkään naisen ulkonäössä ei viitannut mihinkään sellaiseen, että se olisi selittänyt naisen käytöksen. Hän ei vaikuttanut humalaiselta eikä mielenterveysongelmaiselta, mutta todella negatiiviselta ja jotenkin ilkeältä. Hän istui kauempana minusta kuin ystävättärensä, joka siis istui välissämme.
Olin ostanut aikaisemmin päivällä hauskan onnittelukortin 12-vuotiaalle pojalleni ja kysyin vieressäni istuvalta naiselta, mitä hän piti kortistani. Nainen ehti sanoa "oi kun kiva", kun tämä kiroileva nainen sähähti minulle kovaan ääneen "me ei olla vittu kiinnostuttu mistään sun korteista saatana". Olin hetken aikaa kuin puulla päähän lyöty. Päätin sitten olla kysymättä heiltä enää mitään. Onneksi naiset alkoivat melko pian tehdä lähtöä, joten kiroileva ilkimys poistui elämästäni saman tien.
Samanlainen on myös 27-vuotias nainen - kuin olisi ihan käsittämättömän vihainen koko ajan ja sitä pitää vielä V-sanalla ja muillakin kirosanoilla tehostaa.
Onkohan traumatisoitunut, vihaako jotain hänelle pahaa tehnyttä henkilöä tai itseään, ja sitten kohdentaa sen vihansa koko ajan muihin....
Ei tuollainen koko ajan vihainen ihminen ota vastaan mitään neuvoja keneltäkään. Valitettavasti heidän on useimmiten mentävä ensin "pohjalle", siis oppia kantapään kautta, miten elämässä toimitaan, jotta ihmissuhteet pysyvät kunnossa. Moni vihainen ihminen katkeroituu, koska jos ei kykene näkemään vikaa itsessään, vaan kokee, että kaikki vika on vain muissa - muut muka kohtelevat häntä huonosti, vaikka tilanne on toisinpäin.
Eikö mitään ole tehtävissä? Pitääkö vain katsoa vierestä, jos vihainen läheinen pilaa sekä oman että monen muunkin elämän?
Jos se vihainen tyyppi on vaikka oma lapsi, niin pitääkö vain pysyä kaukana lapsestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa uskotaan, että aggressiivisesti esiintyvä on oikeassa. Ei hän turhaan ole vihainen, vaan sen on toinen aiheuttanut hölmöydellään.
Jotkut ihmiset ovat lähes koko ajan vihaisia ja vähän jokaiselle, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Kenen syytä sen vihaisen käytös silloin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain sukulaisnaiseni huomaamaan ainakin jossain määrin oman typerän käytöksensä "hyökkäämällä" samalla lailla vastaan. En anna hänelle tilaa käyttäytyä huonosti kylässä. Olen itse sen verran sanavalmis, että saan rouvan aisoihin. Kotona saa tehdä mitä vaan, mutta ei esim. vanhan äitini luona suu on opittava kohteliaasti pitämään ajoittain kiinni. Tämä nainen ei kiroile, mutta on kriittinen ja negatiivinen aina. Äänensävy on hermostuneen kimeä. Jotenkin tuntuu, että ihan tavallinen ja helppo vastavuoroinen kommunikointi on mahdotonta. Hän ei ole oppinut, että joskus on vain pidettävä oma suunsa kiinni ja kuunneltava toista. Mikään asia ei ole hänellä hyvin. Koskaan ei voi sallia toiselle jotain kivaa onnistumista, vaan täytyy joko mitätöidä tai laittaa mukamas paremmaksi. Sen tiedän, että aggressiivisen käytöksen takana on usein joku pelko. Hän saattaa pelätä, että komea miehensä lähtee kotoa. Mutta harva on valmis myöntämään omat pelkonsa.
Hmm... Hyvä, että olet löytänyt tavan "rauhoittaa/hiljentää" äkäpussin. Tosin eikö siitä tule ikävä fiilis kaikille kylässä oleville, eli varmaan voi hiljentää hänet vastahyökkäyksellä, jos ei ole paikalla ketään muita kuin sinä, hän ja äiti, mutta entäs jos on vaikka 30 ihmisen sukujuhla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Hyvä, että olet löytänyt tavan "rauhoittaa/hiljentää" äkäpussin. Tosin eikö siitä tule ikävä fiilis kaikille kylässä oleville, eli varmaan voi hiljentää hänet vastahyökkäyksellä, jos ei ole paikalla ketään muita kuin sinä, hän ja äiti, mutta entäs jos on vaikka 30 ihmisen sukujuhla?
Kerran vähän ikävä fiilis vs. jatkuva kurjuus kaikilla?
Niin, elämä on valintoja. Onko kiukkupussi pakko kutsua joka juhlaan mukaan? Tietenkin on. MIKSI?
Juups, ei voi jättää kutsumatta yhtä sukulaisen lasta, kun kuitenkin kutsuu ne 3 muuta sisarusta.
Vuosia hän on ollut jo hankala tapaus niin pienemmissä kuin isommissakin tapaamisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiroilupurkki käyttöön, ap! Kerrot sille sukulaisnaiselle, että meillä ei kiroilla. Jos jonu rikkoo sääntöä, joutuu maksamaan euron sakon JOKAISESTA kirosanasta. Sanot myös, että rahat käytetään perheen hyvinvoinnin edistämisen. Sitten pidät huolen, että sukulainen (ja muutkin kiroilijat) maksaa jokaisesta kirosanasta. ☺️
Suorempi tapa on sanoa vain, että toivot, että hän kiinnittää puhetapaansa enemmän huomiota ja lopettaisi kiroilun juhlissa. Voit vedota omaan emännyyteesi, pahastumiseesi, sukulaisten pahastumiseen tai yleisen ilmapiirin pilaamiseen. Varmaan keksit hyviä perusteluja, joilla kiroilu saadaan kuriin.
Voit myös jättää kutsumatta hänet.
Varaudu siihen, että sukulaisesi pahastuu. Ehkä kuitenkin haluat mieluummin ottaa sen riskin kuin kuuntelet enää pitempään sukulaisesi pahantuulista meuhkaamista.
Voit myös kahden kesken kysyä, onko sukulaisellasi huolia, koska hän vaikuttaa kovin huonotuuliselta. Kysy vilpittömin mielin, valmiina kuuntelemaan häntä. Voit olla ensimmäinen ihminen pitkään aikaan, joka on valmis kuuntelemaan häntä.
Törmäsin kerran baarissa tällaiseen naiseen, kun menin työpäivän jälkeen parille oluelle. Kyseinen nainen istui toisen naisen kanssa samalla pitkänomaisella looshisohvalla kuin itsekin, ja kiroili koko ajan kuin merirosvo. Muutenkin tuntui olevan kovin negatiivinen tapaus, kun kaikki oli paskaa ja "vittu mä en jaksa näitä" -puhetta riitti.
Nainen oli arviolta noin 40-vuotias, saattoi olla hieman vanhempikin, ja siististi pukeutunut. MIkään naisen ulkonäössä ei viitannut mihinkään sellaiseen, että se olisi selittänyt naisen käytöksen. Hän ei vaikuttanut humalaiselta eikä mielenterveysongelmaiselta, mutta todella negatiiviselta ja jotenkin ilkeältä. Hän istui kauempana minusta kuin ystävättärensä, joka siis istui välissämme.
Olin ostanut aikaisemmin päivällä hauskan onnittelukortin 12-vuotiaalle pojalleni ja kysyin vieressäni istuvalta naiselta, mitä hän piti kortistani. Nainen ehti sanoa "oi kun kiva", kun tämä kiroileva nainen sähähti minulle kovaan ääneen "me ei olla vittu kiinnostuttu mistään sun korteista saatana". Olin hetken aikaa kuin puulla päähän lyöty. Päätin sitten olla kysymättä heiltä enää mitään. Onneksi naiset alkoivat melko pian tehdä lähtöä, joten kiroileva ilkimys poistui elämästäni saman tien.