Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikääntymisessä on kauheaa, kun sukulaiset ja ystävät kuolevat
01.04.2018 |
Ei sitä nuorempana osannut kuvitellakaan, miltä tuntuu, kun ei ole enää isää ja äitiä, ei enoa tai mummoa. Ei lapsuudenkotia. Olen vasta alle viiskymppinen, joten kauhulla odotan, miten kovasti se kolahtaa, kun ikätoverit alkaa kuolla. Yksi hyvä ystäväni kuoli syöpään pari vuotta sitten. Ajattelin että poikkeustapaus, huono tuuri. Häntä tulee muisteltua usein, samoin vanhempiani, jotka kuolivat liian varhain, eivät juuri eläkeiästä ja levosta ehtineet nauttia. Miten sitä nuorena olikin niin huoleton, ei paljon pyörinyt mielessä, että voisi menettää vanhempansa tai lähimmät sukulaisensa tai ystävänsä.
Kommentit (5)
Jos on lapsia ja lastenlapsia, perheesi jatkuu heidän kauttaan, etkä jää "viimeiseksi mohikaaniksi" yksin tallaamaan tätä maata kun kaikki läheisesi on jo kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vain oppia hyväksymään, että niin elämä menee. Sure ja päästä irti, se on ainoa keino.
Noin mäkin nuorempana ajattelin, mut irti päästäminen ei ookaan ihan helppoo. Koti jäi tyhjäksi, kun mun lapset muutti pesästä ja mies kuoli. Toinen lapsista valitsi polun, jota en tue. Jokaisella on vaan yks elämä, mut jossain vaiheessa se elämä ei oo mikään unelmien täyttymys. Ihminen kun voi olla yksinäinen myös toisten keskellä.
Elämä menee näin. Nykyään kun käyn lapsuudenkodissani, huomaan kysyväni veljeltäni, joka siellä asuu, että onkos täällä ketään tuttuja kuollut lähiaikoina. Yleensä melkein joka kerta joku on :(. Ei nyt hyviä tuttuja, mutta luokkakavereiden vanhempia, entisiä naapureita ja opettajiani ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vain oppia hyväksymään, että niin elämä menee. Sure ja päästä irti, se on ainoa keino.
Noin mäkin nuorempana ajattelin, mut irti päästäminen ei ookaan ihan helppoo. Koti jäi tyhjäksi, kun mun lapset muutti pesästä ja mies kuoli. Toinen lapsista valitsi polun, jota en tue. Jokaisella on vaan yks elämä, mut jossain vaiheessa se elämä ei oo mikään unelmien täyttymys. Ihminen kun voi olla yksinäinen myös toisten keskellä.
Mä olen 54-vuotias, ja menettänyt aika monta ihmistä elämästäni, joten tiedän kyllä mistä puhun. Helppoa se ei ole, sitä en väittänytkään, mutta ainoa keino saada mielenrauha kuoleman ja muiden vaikeiden asioiden suhteen.
Alue: Aihe vapaa
Sun pitää vain oppia hyväksymään, että niin elämä menee. Sure ja päästä irti, se on ainoa keino.