Mies ei hae töitä, suututtaa

Mies on ollut jo runsaan vuoden työttömänä.
Hakemuksia lähettänyt varmaan yhden tai kahden käden sormilla. Ei voida oikein tehdä mitään, kun hänellä ei ole rahaa ja ostan suurimman osan ruoista, koska en halua itse elää millään alelapulla ostetulla jauhelihalla ja makaroniasörsselillä vaan tykkään syödä hyvin.

Kun aktivointimalli tuli, ajattelin että hän aktivoituisi. Kaikkea kanssa. Kun työkkäri on pakottanut hänet lähettämään jonkun hakemuksen, olen salaa ollut tyytyväinen koska siitä hän ei voi kieltäytyä. Olen jopa katsellut hänelle työpaikkailmoituksia, mutta kaikessa niissä on joku vika työnkuvassa hänen mielestään, tai hän on ylikoulutettu niihin tai mitä lie muuta. Että hän ei varmasti pääse paikkaan ja usein siksi jättää kokonaan hakematta, kun ei häntä kuitenkaan valita. Yleensä kehotukseni työnhakuun johtaa riitaan. Hän kyllä haluaisi kovasti töihin mutta... Ei tee sen eteen mitään.

Epäilen, että hänellä on päällä jonkinsortin masennustila, koska hän on niin passivoitunut. Hän istuu koneella kaiket päivät. Ymmärrän että työnhaku voi olla vaikeaa tuossa tilassa. Mutta keskusteluapukaan häntä ei kiinnosta. Hän on jumissa. Kun hän oli töissä hän oli kuin eri ihminen. Jaksoi käydä salilla, oli mukavampi kotona, ei ollut niin riidanhaluinen.

Miten tällaisessa tilanteessa voisi tukea toista? Onko toisen painostaminen työnhakuun väärin? Alan olla jotenkin niin kyllästynyt yhteiselämäämme, kun toinen ei edes yritä enää tehdä elämästään parempaa vaikka kärsii työttömyydestä ja purkaa turhautunutta oloaan työttömyydestään minuun, muttei kuitenkaan tee mitään asioille.