Milloin tunsit itsesi yksinäiseksi?

Viimeksi eilen. Mulla on fyysinen sairaus, jota ei voi parantaa enkä siihen kuole (vanhuuteen kuolen toivon mukaan). Kuitenkin lähipiirissä on ihmisiä, jotka eivät vain ymmärrä, etten oikeasti pysty joihinkin asioihin. Näissä hetkissä koen ajoittain henkistä yksinäisyyttä.

Olin yläasteella kiusattu ja yksinäinen. Minulla ei ollut yhtään kaveria. Söin yksin, olin välitunnit yksin ja olin vapaa-ajallakin yksin. Lukiossa minua ei enää kiusattu, mutta jäin sielläkin yksin. Odotin lukion alkua uuden elämäni alkuna, mutta ensimmäisen päivän jälkeen huomasin jääneeni taas yksin. Kai siitä tuli minulle jonkunlainen noidankehä. Itsetuntoni oli kiusaamisen takia pohjalukemissa ja oletin kaikkien inhoavan minua aivan kuten yläasteella. Jossain vaiheessa siihen tavallaan tottui. Aloin myös hävetä kiusatun ja yksinäisen mainettani. 

Lukion loppumisesta on jo 15 vuotta. Koen edelleen vaikeaksi tutustua ihmisiin. Minulla ei ole ystäviä, mutta en ole sentään täysin yksin. Töissä on työkavereita ja naapureiden kanssa vaihdetaan pari sanaa ja perheeseeni on läheiset välit. Minulla on kavereita netissä, joiden kanssa juttelen päivittäin, mutta he asuvat ulkomailla. Nettikaverit ovat tärkeitä minulle, mutta eivät korvaa silti täysin vieressä olevaa ystävää. En seurustele ja minulla ei ole lapsia. Pahin pelkoni on jäädä lapsettomaksi vanhaksipiiaksi. 

En enää muistele kouluaikoja enkä ole katkera kiusaamisesta, mutta kai se alitajuisesti vaikuttaa minuun edelleen. Itsetuntoni on huono ja aina välillä puskee pintaan itseinhoisia ajatuksia ja arvelen muiden kuitenkin vihaavan minua. En oikein uskalla olla aloitteellinen ystävyys- enkä varsinkaan seurustelusuhteiden aloittamisessa. Pelkään nolatuksi ja torjutuksi tulemista. Sen takia varmaan jään ikisinkuksi. Häpeän myös taustaani hylkiönä ja pelkään mahdollisen seurustelukumppanin jättävän, jos hän saa kuulla, että olin kiusattu ja yksinäinen. Pelkään muiden ajattelevan, että tällaisessa ihmisessä täytyy olla jotain todella pahasti vialla. 

Suosittelen muille yksinäisille olemaan kuitenkin aktiivisia. Itse käyn konserteissa yksin ja olen matkustellutkin yksin. Ei kannata eristäytyä kokonaan vaan jutella vaikka naapureille säästä tai ulkona koiranulkoiluttajille. En tiedä, mistä aikuisiällä löytäisi ystäviä. Kaikilla tuntuu olevan jo omat kaveripiirinsä. 

Up.