Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päätän suhteeni alkoholistiin niin, etten enää ikinä palaa hänen kanssaan yhteen?
30.03.2018 |
Olen nyt ihan loppu tähän tilanteeseen. Mieheni on alkoholisti, eikä tilanne vuosien yrittämisestä huolimatta muutu. Välillä on ollut kausia, jolloin mies on puolikin vuotta juomatta, mutta jossain vaiheessa kaikki alkaa taas alusta. Kaikki mahdolliset hoidot on kokeiltu läpi.
Meillä on yhteisiä lapsia, joten ero on pakollinen. Vanhin on 5, joten nyt on viimeinen hetki lähteä. Ongelma on se, että kun ryyppyputket on ryypätty, hän onnistuu aina vain työntämään itsensä takaisin perheeseemme. En saa itseäni koskaan kovetettua ja häädettyä häntä pois, kun nään lasten halailevan kotiin palannutta isää. Selvänä hän on hyvä isä ja rakastettava ihminen. Ihan sairasta.
Mies ei juo koskaan kotona, vaan työpäivän jälkeen työtilassaan, on siis yrittäjä. Pelkään ja jännitän joka päivä tuleeko sieltä ketään kotiin. En edes kaipaa tänne itse ihmistä, vaan odotan kauhulla sitä tunnetta että minua on taas kusetettu ja elämä valuu hukkaan. Ja silti hän parin päivän päästä taas voittaa mut puolelleen.
Miksi olen näin heikko? Miten päätän tämän lopullisesti ilman, että mies tulee ovelle riehumaan? Väkivallan uhka on olemassa silloin kun mies on ollut humalassa monta päivää, juoppohulluuskohtaus siis.
Mitä teen, että yhteenpaluu on mahdotonta, mutta tilanne säilyy turvallisena?
Kommentit (42)
Muutat omaan asuntoon etkä anna sille avaimia. Jos tulee ovelle riehumaan, soitat poliisit. Voit hakea myös lähestymiskieltoa jos pahaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hän onnistuu aina vain työntämään itsensä takaisin perheeseemme"
Jos sydän sulaa, kun näkee lasten halailevan häntä, niin mitä jos ajattelisit, että tapaavathan he eronne jälkeenkin?
"edes kaipaa tänne itse ihmistä, vaan odotan kauhulla sitä tunnetta että minua on taas kusetettu ja elämä valuu hukkaan. "
Et voi velkoa itseltäsi enää kauaa ymmärrystä miehelle ja tämän tunteen sivuuttamista. Itsesi sivuuttamista. Se ei ole itsekkyyttä, vaan tervettä järkeä, jonka annat valua viemäriin.
Sotket sen viinaan jotain miestä vahvempaa. (kaikki tässä viestissä annetut toimenpiteet tulee suorittaa vain lukijan omalla vastuulla)
Lasten parasta ajattelemalla? Oma isäni oli alkkis ja niitä jälkiä korjaan vielä lähemmäs kolmekymppisenä. Parisuhteet kaatuvat aina luottamuspulaan. Tunnen paljon nuoria naisia, samaten alkoholistien tyttäriä, joiden elämään alkoholismilla on ollut todella surulliset jäljet. Visualisoi se tuska ja kärsimys jota lastesi elämään alkoholismista seuraa. Sen jälkeen vain kaput. Ihanina selvinä hetkinä muistat, että olet tuhoamassa lastesi elämää. Alkoholistiin ei valitettavasti ole luottamista eikä raitistuminen tapahdu välttämättä ikinä, vaikka siihen kuinka tahtoisi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
"hän onnistuu aina vain työntämään itsensä takaisin perheeseemme"
Jos sydän sulaa, kun näkee lasten halailevan häntä, niin mitä jos ajattelisit, että tapaavathan he eronne jälkeenkin?
"edes kaipaa tänne itse ihmistä, vaan odotan kauhulla sitä tunnetta että minua on taas kusetettu ja elämä valuu hukkaan. "
Et voi velkoa itseltäsi enää kauaa ymmärrystä miehelle ja tämän tunteen sivuuttamista. Itsesi sivuuttamista. Se ei ole itsekkyyttä, vaan tervettä järkeä, jonka annat valua viemäriin.
Kiitos kommentista, kaikessa yksinkertaisuudessaan se antaa ”voimaa” käytännön toteuttamiseen.
Tilanne ei ratkea vain sillä että lähden, sillä omistan asuntomme ja mies näkee jatkossakin lapsiamme. Haluan vain tilanteen sellaiseksi, etten unohda näitä tosiasioita silloinkaan kun mies on katuvainen. Eihän se teidän tehtävänne ole, mutta toisen suusta kuultuna se kolahtaa eri tavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksat jonkun viettelemään sen kännissä ollessaan ja "yllätät" sitten pettämisestä. Molempien on helpompi jättää asia sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Lasten parasta ajattelemalla? Oma isäni oli alkkis ja niitä jälkiä korjaan vielä lähemmäs kolmekymppisenä. Parisuhteet kaatuvat aina luottamuspulaan. Tunnen paljon nuoria naisia, samaten alkoholistien tyttäriä, joiden elämään alkoholismilla on ollut todella surulliset jäljet. Visualisoi se tuska ja kärsimys jota lastesi elämään alkoholismista seuraa. Sen jälkeen vain kaput. Ihanina selvinä hetkinä muistat, että olet tuhoamassa lastesi elämää. Alkoholistiin ei valitettavasti ole luottamista eikä raitistuminen tapahdu välttämättä ikinä, vaikka siihen kuinka tahtoisi uskoa.
.
Kiitos tästä. Olen myös itse alkoholistiperheen lapsi, joten tiedän mitä tarkoitat. Olen vain ollut liian voimaton ja munaton tällä hetkellä laittamaan asiat kerralla kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittele hyvin ja kerää raha muuttoon.
Itse lähdin miehen työpäivän aikana.
Älä muuta maan tasalle vaan vähintään toiseen kerrokseen. Oveen säppi.
Puhelinnumero salaiseksi.
Vaatteet voit laittaa vaatekaaöissa valmiiksi laatikoihin joissa on kannet, sa ot että uusi järjestelmällisyys, samoin kaikki muu sälä. Kun tulee muuttopäivä, kaikki on laatikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksat jonkun viettelemään sen kännissä ollessaan ja "yllätät" sitten pettämisestä. Molempien on helpompi jättää asia sikseen.
Tähän mulla ei oikein rahkeet riitä, vaikka varmasti olisi kerrasta poikki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suunnittele hyvin ja kerää raha muuttoon.
Itse lähdin miehen työpäivän aikana.
Älä muuta maan tasalle vaan vähintään toiseen kerrokseen. Oveen säppi.
Puhelinnumero salaiseksi.
Vaatteet voit laittaa vaatekaaöissa valmiiksi laatikoihin joissa on kannet, sa ot että uusi järjestelmällisyys, samoin kaikki muu sälä. Kun tulee muuttopäivä, kaikki on laatikoissa.
Kuten jo sanoin, en mielelläni itse lähtisi, kun asutaan omistamastani asunnossa. Mutta täytyy alkaa harkita tätäkin. Lapsille on vain hankala selittää, kun eivät nää isäänsä humalassa. Vain sen aiheuttaman poissaolon, tuntuu siis vähän julmalta että meidän pitäisi jättää kotimme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten parasta ajattelemalla? Oma isäni oli alkkis ja niitä jälkiä korjaan vielä lähemmäs kolmekymppisenä. Parisuhteet kaatuvat aina luottamuspulaan. Tunnen paljon nuoria naisia, samaten alkoholistien tyttäriä, joiden elämään alkoholismilla on ollut todella surulliset jäljet. Visualisoi se tuska ja kärsimys jota lastesi elämään alkoholismista seuraa. Sen jälkeen vain kaput. Ihanina selvinä hetkinä muistat, että olet tuhoamassa lastesi elämää. Alkoholistiin ei valitettavasti ole luottamista eikä raitistuminen tapahdu välttämättä ikinä, vaikka siihen kuinka tahtoisi uskoa.
.
Kiitos tästä. Olen myös itse alkoholistiperheen lapsi, joten tiedän mitä tarkoitat. Olen vain ollut liian voimaton ja munaton tällä hetkellä laittamaan asiat kerralla kuntoon.
Voin kuvitella, että se on vaikeaa... Mutta ajattele asia siten, että lapset ovat armoillasi asiassa, ja on sinun vastuu ja velvollisuus tarjota heille niin hyvä elämä kuin mahdollista. Kyllä siitäkin selviää, jos vanhempi on alkoholisti, mutta se voi tehdä todella pahaa tuhoa vuosikymmeniksi, tai jopa loppuelämäksi. Miehen jättäminen on pienempi hinta. Ehkä voisit kuvitella, miten asiat olisivat parhaimmillaan lastesi hieman vartuttua: sinä kasvattaisit heitä, lapset ehkä voisivat tavata isäänsä tämän hyvinä hetkinä. Onnea ja tasapainoa. Vs. jäät yhteen miehen kanssa, traumoja, pelkoa, surua. Mieti näitä skenaarioita, parasta ja huonointa, heikkoina hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten parasta ajattelemalla? Oma isäni oli alkkis ja niitä jälkiä korjaan vielä lähemmäs kolmekymppisenä. Parisuhteet kaatuvat aina luottamuspulaan. Tunnen paljon nuoria naisia, samaten alkoholistien tyttäriä, joiden elämään alkoholismilla on ollut todella surulliset jäljet. Visualisoi se tuska ja kärsimys jota lastesi elämään alkoholismista seuraa. Sen jälkeen vain kaput. Ihanina selvinä hetkinä muistat, että olet tuhoamassa lastesi elämää. Alkoholistiin ei valitettavasti ole luottamista eikä raitistuminen tapahdu välttämättä ikinä, vaikka siihen kuinka tahtoisi uskoa.
.
Kiitos tästä. Olen myös itse alkoholistiperheen lapsi, joten tiedän mitä tarkoitat. Olen vain ollut liian voimaton ja munaton tällä hetkellä laittamaan asiat kerralla kuntoon.
Voin kuvitella, että se on vaikeaa... Mutta ajattele asia siten, että lapset ovat armoillasi asiassa, ja on sinun vastuu ja velvollisuus tarjota heille niin hyvä elämä kuin mahdollista. Kyllä siitäkin selviää, jos vanhempi on alkoholisti, mutta se voi tehdä todella pahaa tuhoa vuosikymmeniksi, tai jopa loppuelämäksi. Miehen jättäminen on pienempi hinta. Ehkä voisit kuvitella, miten asiat olisivat parhaimmillaan lastesi hieman vartuttua: sinä kasvattaisit heitä, lapset ehkä voisivat tavata isäänsä tämän hyvinä hetkinä. Onnea ja tasapainoa. Vs. jäät yhteen miehen kanssa, traumoja, pelkoa, surua. Mieti näitä skenaarioita, parasta ja huonointa, heikkoina hetkinä.[/
Kiitos tästä!
Ap]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkä niinä hyvinä hetkinä voit miettiä, kuinka monta kertaa olet ollu tsiinä samassa tilanteessa jo. Kuinka monta kertaa sulle on luvattu, että oli viimeinen kerta. Miksi tämä kerta olisi erilainen?
Ja jos se eroaminen tuntuu todella pahalta, niin huijaa itsesi miettimään ettei ero ole lopullinen vaan nyt on vain pakko ottaa etäisyyttä, jotta näät muuttuuko mies. Ainahan sitä voi palata yhteen myöhemmin. Sitten kun olet ollu jonkinaikaa yksin huomaat sen olevankin paljon parempi vaihtoehto kuin suhteeseen jääminen.
Tyhmänä esimerkkinä, karkkilakkoon ryhtyessä päätän etten syö herkkuja kahteen viikkoon ja sitten saa mättää niin paljon kuin haluaa. Kärvistelen sen kaksi viikkoa ja mietin mitä kaikkea syön sitten pääpäivänä. Eipä tee enää mieli silloin kun olisi sallittua syödä kun on mennyt niin hyvin ilman.
Jokainen alkoholistin kanssa lapsiaan kasvattava on antanut hyväksyntänsä sille, että omista lapsista tulee alkoholisteja tai alkoholistin puolisoja.
En ihan arvosta sellaista vanhemmuutta. Häipyisin vaikka rahattomana ja ison omaisuuden silleen jättäen.
Kuulostaa ihan lapsuudenkodiltani. Niiden kokemusten perusteella uskallan kehottaa sinua eroamaan lopullisesti miehestäsi. Lapsille on nimenomaan tuo "onko isä tänään juovuksissa, onko meillä yhtä perhettä enää tänään" -ajattelu erittäin voimia vievää. Siis myös siitä huolimatta, että miehesi ei ole päihtyneenä ilkeä eikä väkivaltainen.
Kirkas ja selkeä ratkaisu on lapsillesi ja sinullekin paras. Eivät lapset isäänsä menetä, he menettävät vain ne kauheat epävarmuuden ja pelon ajat, jotka tuhoavat heidän nuoruusvuosiaan.
Eroa, sanon minä. Sinä ehdit rakentaa vielä onnellisen ja tasapainoisen elämän itseksesi. Ja halutessasi voit etsiä uuden, onnellisemman parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen alkoholistin kanssa lapsiaan kasvattava on antanut hyväksyntänsä sille, että omista lapsista tulee alkoholisteja tai alkoholistin puolisoja.
Minä olen alkoholistin tytär. Minusta tuli absolutisti ja olen naimisissa miehen kanssa, joka ei käytä alkoholia. Myöskään veljestäni ei tullut alkoholistia eikä hän mennyt sellaisen kanssa naimisiin.
Absolutistiäitini ei ikinä antanut hyväksyntäänsä sille, että alkoholi olisi hallinnut meidän elämäämme, vaikka hän ei rahan ja ammatin puutteen takia kyennytkään lähtemään alkoholinhuuruisesta parisuhteestaan riittävän aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten parasta ajattelemalla? Oma isäni oli alkkis ja niitä jälkiä korjaan vielä lähemmäs kolmekymppisenä. Parisuhteet kaatuvat aina luottamuspulaan. Tunnen paljon nuoria naisia, samaten alkoholistien tyttäriä, joiden elämään alkoholismilla on ollut todella surulliset jäljet. Visualisoi se tuska ja kärsimys jota lastesi elämään alkoholismista seuraa. Sen jälkeen vain kaput. Ihanina selvinä hetkinä muistat, että olet tuhoamassa lastesi elämää. Alkoholistiin ei valitettavasti ole luottamista eikä raitistuminen tapahdu välttämättä ikinä, vaikka siihen kuinka tahtoisi uskoa.
Naisethan ne on aina vaan uhreja.
Ystäväni asuessa alkoholistin kanssa hän tietoisesti dokumentoi huonoja hetkiä, jotta muistaisi että on pakko erota. Ongelma siis sama kuin ap:llä: todella vaikea erota, koska puolison raittiina kausina elämä oli kuulemma niin onnellista.
Hän otti kylmästi kalenterin ja merkkasi kaikki tyypin juoppopäivät siihen, merkintöjä tuli yli vuoden ajalta. Kun katsoo kalenterista, että puoliso on ollut puolet kaikista päivistä kännissä, tajuaa että että elämä on paskaa.
Hän otti myös kuvia pullokasoista, tyypistä sammuneena eteisen lattialla ja omasta itkuisesta naamastaan kun puolison känni taas iski.
Sitten taas erään juoppoputken aikana hän otti nuo kaikki dokumentit esiin, katsoi kuvat ja tutki allakan. Keräsi tavaransa ja lähti.
Kun mies tuli pyrkimään takaisin, kaveri näytti materiaalin hänellekin. Ero on pitänyt.
Lähdet.