Lue keskustelun säännöt.
Kaikenmaailman pelimieheilyt ja sitoutumiskammot
29.03.2018 |
päättyvät tasan tarkkaan siihen, kun rakastuu oikeasti juuri oikeaan ihmiseen. Ymmärtäkää tämä, niin ei tarvitse kysellä miksi joku käyttäytyy kuten käyttäytyy tai miksei suhde etene.
Kommentit (8)
Miksi näistä edes kinastellaan, kun kaikki haluavat nähdä maailman vain omin silmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko tuohon ollenkaan. Päinvastoin, se mikä sitten lopulta koetaan oikeaksi on usein se "riittävän sopiva" joka on tullut oikeassa elämänvaiheessa vastaan. Esim. nuori mies pelimiesvaiheessa, nauttii täysillä sitoutumattomasta elämästään ja menestyksestään naisten parissa, seikkailusta. Ei hän välttämättä edes huomaisi sitä tulevaa Oikeaansa siinä vaiheessa. Mutta sitten kun se ihminen tulee vastaan elämänvaiheessa, jossa alkaa jo vähän kyllästyä baaripörräämiseen ja pelkän seksin metsästykseen, niin kas, siinä se oikea.
Ei pidä paikkansa. Joka tällaista puhelee, ei ole koskaan tavannutkaan sitä yhtä, joka on oma puolikas. Suurin osa ei varmaan tapaa sitä koskaan? Mutta he, jotka eivät osaa olla yksin tai eivät tajua mitä se suuri on, tyytyvät sitten johinkin ja ajattelevat, että tätä se rakkaus nyt sitten on. Näin minä tämän näen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko tuohon ollenkaan. Päinvastoin, se mikä sitten lopulta koetaan oikeaksi on usein se "riittävän sopiva" joka on tullut oikeassa elämänvaiheessa vastaan. Esim. nuori mies pelimiesvaiheessa, nauttii täysillä sitoutumattomasta elämästään ja menestyksestään naisten parissa, seikkailusta. Ei hän välttämättä edes huomaisi sitä tulevaa Oikeaansa siinä vaiheessa. Mutta sitten kun se ihminen tulee vastaan elämänvaiheessa, jossa alkaa jo vähän kyllästyä baaripörräämiseen ja pelkän seksin metsästykseen, niin kas, siinä se oikea.
Tämä. Kun alkaa ikäkriisi painaa ja tuntuu siltä että alkaa olla jo vähän noloa vain lennellä kukasta kukkaan, löytyykin yhtäkkiä "se oikea" joka muka on paljon parempi kuin edelliset. Ei ole, mies vain kypsyi sitoutumisvalmiiksi ja on valmis panostamaan siihen suhteeseen vasta nyt.
En tiedä mikä minussa on, mutta useampi mies on löytänyt "sen oikean", jonka kanssa on sitten vakiintunut, heti minun jälkeen. Tai saanut vanhan suhteensa kuntoon. Ihan kiva muuten, mutta aika turhauttavaa ollut minulle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä minussa on, mutta useampi mies on löytänyt "sen oikean", jonka kanssa on sitten vakiintunut, heti minun jälkeen. Tai saanut vanhan suhteensa kuntoon. Ihan kiva muuten, mutta aika turhauttavaa ollut minulle.
Minulle on käynyt tismalleen samoin jo puolenkymmentä kertaa. :D Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että minä saan (tahtomattani) nämä miehet ymmärtämään, millaisen parisuhteen he oikeasti haluavat ja panostamaan siihen niin, että suhde myös onnistuu. Itse olen seksuaalisesti aktiivinen ja viehättävä, mutta vaikeasti miellytettävä ja hieman epästabiili. Vähemmän yllättäen miehet ovat minun jälkeeni etsineet jonkun "tavallisen", mukavan ja leppoisan naisen, jonka kanssa suhde on tasaisen hyvä. Aiemmin tämä harmitti, mutta rehellisesti sanottuna en itsekään alkaisi vakavaan suhteeseen itseni kanssa. Hauskanpitoon ja/tai henkiseen kasvuun olen oiva kumppani, mutta ei minusta elinikäistä täydentävää puoliskoa saisi. Olen siihen liian itsenäinen ja itsepäinen. No, ei auta kuin hyväksyä asia ja toivoa sellaista ihmettä, että jonain päivänä vastaan kävelisi samanlainen luupää, joka kerrankin laittaisi minut siihen "haastetun" asemaan. Muussa tapauksessa tyydyn kohtalooni ja vietän loppuelämäni yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko tuohon ollenkaan. Päinvastoin, se mikä sitten lopulta koetaan oikeaksi on usein se "riittävän sopiva" joka on tullut oikeassa elämänvaiheessa vastaan. Esim. nuori mies pelimiesvaiheessa, nauttii täysillä sitoutumattomasta elämästään ja menestyksestään naisten parissa, seikkailusta. Ei hän välttämättä edes huomaisi sitä tulevaa Oikeaansa siinä vaiheessa. Mutta sitten kun se ihminen tulee vastaan elämänvaiheessa, jossa alkaa jo vähän kyllästyä baaripörräämiseen ja pelkän seksin metsästykseen, niin kas, siinä se oikea.
Tämä. Kun alkaa ikäkriisi painaa ja tuntuu siltä että alkaa olla jo vähän noloa vain lennellä kukasta kukkaan, löytyykin yhtäkkiä "se oikea" joka muka on paljon parempi kuin edelliset. Ei ole, mies vain kypsyi sitoutumisvalmiiksi ja on valmis panostamaan siihen suhteeseen vasta nyt.
Eli pelimies on samanlaiset kuin naiset, jotka eivät pariutuneet nuorina.
Jos tosiasia on se että useimmat eivät koskaan kohtaa sitä oikeaa niin eikö ole aika ikävää ja tökeröä käytöstä hehkuttaa kuinka suurenmoinen onni se on. Vähän kuin lottovoittaja julistaisi köyhille onneaan pohtien mitä kaikkea nyt voikaan hankkia kun on varaa mihin vaan.
Itse en usko tuohon ollenkaan. Päinvastoin, se mikä sitten lopulta koetaan oikeaksi on usein se "riittävän sopiva" joka on tullut oikeassa elämänvaiheessa vastaan. Esim. nuori mies pelimiesvaiheessa, nauttii täysillä sitoutumattomasta elämästään ja menestyksestään naisten parissa, seikkailusta. Ei hän välttämättä edes huomaisi sitä tulevaa Oikeaansa siinä vaiheessa. Mutta sitten kun se ihminen tulee vastaan elämänvaiheessa, jossa alkaa jo vähän kyllästyä baaripörräämiseen ja pelkän seksin metsästykseen, niin kas, siinä se oikea.