G:Haluaako avomiehesi mennä naimisiin kanssasi?

Nyt on mieli muuttunut hiljalleen siihen suuntaan, että voisihan sitä mennäkin, mutta ei kiireellä. Ja itse haluisin vain maistraattiin, mutta mies pläjäyttikin eilen, että haluaakin kirkkohäät vaikka ei ensinkään ole häistä innostunut!

Haluisin vain tietää, kuinka muilla tämä avosuhde etenee siihen avioliiton satamaan, vai onko naimisiinmeno ylipäätänsä nykypäivänä niinkään tärkeää? Minulle se on, kuten useimmille naisille...

ap

Itse en halua tai en ainakaan vielä.

Kosi ihanasti ja minä vastasin mielelläni myöntävästi.

ehkäpä täytyy ottaa järki käteen ja ajatella että se ei ole mikään elämän autuus. Muuten asiat hyvin, kaksi tervettä lasta, talous kunnossa jne. Keskinäinen testamentti on kuin myös keskinäinen henkivakuutus.

Sitäpaitsi mies on jo kerran ollut naimisissa ja sekin kai hiukan latistaa hinkua päästä vihille. Kyllä me kai kuitenkin vähitellen mennään naimisiin - vuosia jo oltu avoliitossa ja 2 lasta. Ehkä ens syksynä...

mies höpötti että " niin nopeasti" ... just joo, häät sovittu 2008 ja silloin tulee 6 vuotta yhdessä..että niin nopeasti tosiaan.



kyllä mies haluaa avioliittoon ja lapsia kuulemma mutta EI NIIN NOPEASTI...HUOH! no, onpahan saatu sovittua tuo vuosi jo. mitään ihanaa kosintaa en ole saanut :(

Ja toiveetkin häiden tyylistä osuvat yksiin :)

Puhunu kyl on et " sit ku joskus mennään naimisiin" ja sano jopa meen äidille, ku kysy tästä asiasta " kesällä" . Eipä oo mua kosinu ja kun kysyin et koska meinaa kosia, vastas et on tässä aikaa. JA PYH, sanon minä! Kyllä ollaan jo myöhässä jos meinattas ens kesänä naimisiin mennä. Ei me mitään isoja häitä pidettäskä, mut en niitä halua kotonaka pitää. Jotain juhlavaa ja erillaista pitää siinä päivässä olla.

Eikä varmasti saa enää mistään kivaa juhlapaikkaa..

Eli ilmeisesti ei halua, vaikka on siitä puhunukki.. :-/

aikaan!!!



sitten tuli karkausvuosi ja karkauspäivä,

arvaattekin kai loput!!

vein miehen romanttiseen paikkaan ja kosein,polvillaan!

suostui, onneksi!!!

kesällä tulee 2v hääpäivä!!!

Koska " häistä tulee kauhea stressi" (menisin ihan masitraatissa, ei juhlia, syömään vaan ystävien kanssa), " lapsi on isompi sitoumus kuin mikään paperi" ja koska haluan että hän kosii ja sitä ei vaan voi tehdä kun se on niin nöyrää...

On sanonutkin, ettei ehdottomasti halua ikinä naimisiin mun kanssa, eikä naimisiin ylipäätään :( On kyllä aika nuorikin vielä, että jospa ne elämänarvot siitä kehittyisivät johonkin suuntaan ja se perheen perustaminen alkaisikin kiehtoa. Tuntuu, että nyt on vaan kyseessä sellainen nuoruden epävarmuus, varsinkin kun oma isänsä on ajautunut nuorena naimisiin suunilleen ensimäisen tapaamansa tytön kanssa ja ei ole koskaan oikein ottanut oman elämänsä ohjia käsiinsä. Nyt on tyytymätön avioliitossaan ja hukuttaa murheensa viinaan, muttei pärjäisi yksinkään. Avomieheni pelkää, että hänellekin tapahtuu niin jos näin nuorena sitoutuu. Toisaalta kovasti mies kyllä halusi muuttaa minun kanssani yhteen. Ota nyt sitten selvää tuosta ukosta...