Lue keskustelun säännöt.
Musta orkidea
28.03.2018 |
Musta orkidea eli helvettiin ja takaisin
Puuh. No niin, jatketaan harjoituksia.
Kirjoitin edellisessä tekstissäni elämässäni tapahtuneista dramaattisista muutoksista. Lyhyesti: tulin siihen lopputulokseen, että sukupuolenvaihdokseni oli brutaali virhe. Jatkan tästä eteenpäin biologisessa sukupuolessani eli naisena. Tämä on painajainen, sillä hormonihoito on paikoin muokannut minut tunnistamattomaksi ja minulle on tehty kaksi leikkausta. Hormonien tai leikkausten kummankaan jälkeä ei saa tekemättömäksi eli olen tässä silvotussa ja runnellussa kehossa jumissa koko loppuelämäni. Olen uinut ihmisyyden pimeimmässä likakaivossa viime vuoden (2017) lopusta lähtien ja kävin hyvin lähellä täydellistä romahdusta. Hain apua, sain sitä ja minulla on nyt lähetteet vetämässä eteenpäin. Minulle määrätyt lääkkeet ovat auttaneet ihan oikeasti ja tilanne on nyt kutakuinkin handussa. Niin handussa, kuin tällainen tilanne voi nyt ylipäätään olla. Eli ei oikeastaan handussa lainkaan. Toimintakykyinen minä kuitenkin olen, sillä olen ollut töissä koko ajan normaalisti. Haluan nyt tässä kirjoituksessa jakaa fiiliksiä detransitiosta (=vaihtaminen takaisin alkuperäiseen sukupuoleen) hieman enemmän.
Edellisen tekstini kommenttiosiossa joku kysyi, että tehdäänkö minulle nyt uusia leikkauksia takaisin naiseksi. Ei tehdä. Minä olen nyt tässä kohtaa perseillyt hormoneilla ja leikkauksilla niin paljon, etten halua koskea niihin enää edes lipputangon pituisella seipäällä. En tahdo edes minulle lääkärissä tarjottua estrogeenikorvaushoitoa. En tunge kehooni mitään ylimääräistä ja keinotekoista sinne kuulumatonta enää koskaan. Minulta on leikattu kohtu ja munasarjat irti eli kehoni ei nykyisessä normaalitilassaan tuota luonnollisesti enää mitään hormonia. Olen kastraatti. Olkoon siis niin. Lisäksi, kuten edellisessä tekstissäni selitin, suurin ongelma minulle koko tässä transperseilyssä oli voimakas, ahdistava tunne siitä, että valehtelen. Minä valehtelen maailmalle, muille ihmisille ja ennen kaikkea itselleni. Minä uskottelen olevani jotakin, mitä en ole. En tee tuota enää koskaan. Olen tästä lähin täysin rehellisesti vain sitä, mitä olen, eli lihamyllystä läpimennyt nainen. Eli ei, minulle ei tulla laittamaan silikonirintoja, eikä mitään muutakaan. Rintani on leikattu irti. Kertaalleen irtileikattua ei saa takaisin. Olkoon siis niin. Jos joku kysyy, niin sitten vastaan täysin rehellisesti. Olen saanut valehtelusta sekä kiertelystä ja kaartelusta tarpeekseni koko loppuiäkseni.
En ole vielä tehnyt sosiaalista muutosta työpaikallani, sillä en vaan yksinkertaisesti ole jaksanut. Olen vaihtanut sukupuolta työpaikalla jo kerran aikaisemmin. Se ei ole kiva eikä helppo rumba ja en ole toistaiseksi jaksanut sitä. Ilmiannoin kuitenkin itseni lähipiirilleni, pyysin julkisesti anteeksi somessa kaikilta, joille olen vuosia valehdellut (en ole avoimesti trans) sekä otin yksityiselämässäni käyttöön alkuperäisen nimeni. Olen uusille tapaamilleni ihmisille esittäytynyt alkuperäisellä nimelläni. Virallista nimen- tai sotunmuutosta en ole vielä tehnyt, sillä siihen tarvitaan transpolia, minne on kuuden kuukauden jonot. Vapaa-ajallani olen jo jonkin aikaa käyttänyt pelkästään naisten vaatteita. Esiinnyn miehenä enää ainoastaan työpaikalla, mutta sekin loppuu hyvin pian, sillä sopimukseni on määräaikainen. Uuteen työhön menen naisena. Kirjoitan siitä lisää, kun sen aika tulee.
http://mustaorkidea.blogspot.fi/
Kommentit (12)
Järkyttävää ja kuvottavaa. On sitä kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siunaan sinua Jeesuksemme ihanassa Nimessä ja haluan sydämestäni rohkaista sinua tällä uudella tiellä, Sinä ihana ja rohkea ja rehellinen nainen! Sisuskaluni ihan kääntyvät nurin niskoin kun kuuntelin videosi. Kertakaikkiaan mahtavaa, kiitos Jumalalle!
Luonnehdit itseäsi lihamyllyn läpikäyneeksi naiseksi ja samasta myllystä minäkin tulen, vaikka en ole sukupuolenvaihdosleikkausta tehnytkään. Olen onnellinen, että en syntynyt esim. vuonna 1981 vaan 1951, sillä olen entinen ateisti, feministi, kommunisti, alkoholisti ja eräs lukemattomista miesystävistäni nimitti minua Terroristiksi. Ja jos olisin vuosimallia 81, olisin varmaankin mennyt Isisin joukkoihin...
Mutta silmukka ympärilläni kiristyi ja lopulta löysin Jumalan, kun aloin leikkiä, että Hän on olemassa, ja aloin rukoilla. Siitä se lähti! Muutosprosessi oli kova, mutta se kannatti. Jeesuksen löytäminen oli parasta, mitä värikkäässä elämässäni on on tapahtunut! Ja rohkaisen sinuakin pitämään kiinni uudesta elämästäsi ja ennen kaikkea Jeesuksesta. Hän on ihmeellinen ja todellakin auttaa, kun huudamme tuskamme Hänelle!
Vähemmistö vähemmistön sisällä. Hih-hulit toki rakastavat tällaisia tarinoita.
Dr. Michelle Cretella on Transgenderism: A Mental Illness is Not a Civil Right
This New Law in Canada Could Remove Kids From Parents Who Reject Transgender Ideology
https://www.dailysignal.com/2017/06/27/new-law-canada-remove-kids-paren…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Schools in France to replace 'mother and father' with 'parent 1 and 2' under controversial same sex amendment
https://www.telegraph.co.uk/news/2019/02/14/schools-france-replace-moth…
Vierailija kirjoitti:
Vähemmistö vähemmistön sisällä. Hih-hulit toki rakastavat tällaisia tarinoita.
No kyllähän tämä tarina on melkoinen! Mikä ettei sitä rakastaisi. Kyllähän transihminen on aina melko pyörityksessä, nyt vielä sama uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Schools in France to replace 'mother and father' with 'parent 1 and 2' under controversial same sex amendment
https://www.telegraph.co.uk/news/2019/02/14/schools-france-replace-moth…
Kyllähän Suomessakin papereissa lukee "huoltaja".
Vierailija kirjoitti:
Dr. Michelle Cretella on Transgenderism: A Mental Illness is Not a Civil Right
Pikaisella googlauksella rouva näyttäisi olevan kristilliskonservatiivisten pseudotiedejärjestöjen toiminnassa mukana ajamassa lgbt-vastaista propagandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sukupuolenvaihdos kaduttaa
Thaimaalaiset transnaiset (ladyboyt) ovat aina raikas tuulahdus tällaiselle länsimaalaisiin queerfeministitransuihin kyllästyneelle tyypille. Länsimaalainen poliittinen korrektius ja sukupuolineutraaliusvouhotus eivät yllä Thaimaahan asti, joten thaimaalaisilla transihmisillä on yleensä hyvin konservatiiviset sukupuolikäsitykset sekä he puhuvat asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä, eivät käännellen ja väännellen ja yliloukkaantuen kaikesta.
Sky Livingillä on kiinnostava dokumenttisarja Ladyboys, joka kertoo thaimaalaisten transnaisten elämästä ja sivuaa myös muita ei-länsimaalaisia transnaisia. Katsoin koko sarjan aikoinaan Intenetistä, mutta sivu, jolta sen pystyi katsomaan, ei ole enää olemassa. Linkin takana on vain pieni mainospätkä, mutta Juutuubasta löytyy yksi kokonainen jakso ja Dailymotionista yksi pitkä koostevideo. Tämä on paras koskaan näkemäni transdokumentti, joten harmi, etten pysty linkkaamaan teille koko sarjaa. Jokaisen transasioista kiinnostuneen pitäisi nähdä koko sarja.
Englanninkielistä materiaalia luettaessa törmää usein käsitteeseen ”full sex change”. Se tarkoittaa sukupuolenvaihdosprosessin läpikäymistä loppuun saakka eli jalkovälin täyttä operoimista. Moni transihminen jättää menemättä viimeiseen ja suurimpaan leikkaukseen eli jalkoväliremonttiin, koska se on kaikkein riskialttein leikkaus ja Suomen ulkopuolella myös kallein (Suomessa näitä leikkauksia tehdään vain julkisella). Mainitsemassani dokumenttisarjassa haastatellaan ladyboy Paengia, joka on käynyt läpi kaikki muut leikkaukset paitsi jalkoväliremonttia ja hän selittää, että ei edes halua siihen. Syyksi hän mainitsee sen, että on nähnyt, miten moni transsukupuolinen leikkauksen jälkeen menee ”ting tong” eli jotenkin sekoaa. Jotakin muuttuu heidän päänsä sisällä. Paengin ystävä, itsekin ladyboy, selittää, että leikkauksen jälkeen transsukupuolinen kokee itsensä hyvin hämmentyneeksi ja häneltä on ”mennyt järki” (”they lost their minds”). Tämän vuoksi Paeng epäilee leikkauksen tarpeellisuutta ja turvallisuutta ja on itse päättänyt jättää sen väliin, vaikka kokee, ettei penis ole osa häntä ja menee hyvin pitkälle saadakseen oman peniksensä pois näkyvistä (hän kirjaimellisesti rullaa sen paketiksi ja teippaa sen kiinni. Ohessa video, jossa näkyy, miten se tehdään. VAROITUS! K-18 -matskua!). Paengin poikaystävä Scott sanoo, että moni transsukupuolinen katuu jalkovälileikkausta ja toivoo, ettei olisi koskaan mennyt siihen. Moni yrittää jälkeenpäin itsemurhaa. Scottin mukaan leikkaus on hyvin vaikea ja voi mennä monella tavalla pieleen ja se usein tuhoaa henkilön seksielämän, koska uudesta värkistä ei saa toimivaa vastakkaisen sukupuolen värkkiä. Vanha värkki sentään on luonnollinen ja toimiva, vaikkakin ”väärä”.