Mies lupaa kaiken lapselle vastoin yhteistä sopimusta
Eli yleensä siis kyse esim. herkuista tai lelujen ostamisesta.. Ollaan yhdessä sovittu esim.että karkkipäivä on vasta parin päivän päästä, tai joku lelu hankitaan vasta synttäreille eikä aiemmin. On enemmän sääntö kuin poikkeus että mies antaa pojan syödä herkkuja vaikka joka päivä, ja ostaa monta lelua ennen synttäreitä, vaikka niihin olisi vain kuukausi aikaa. Nyt tilanne on mennyt siihen että lapsi kääntyy isän puoleen aina kun haluaa jotain erityistä, ja ihan minun silmienikin edessä mies saattaa luvata jotain vastoin meidän yhteistä sovittua linjaa. Huomaan, että tähän vaikuttaa omat kasvatustaustamme, mutta tuntuu aika pahalle että yhtäkkiä joudunkin olemaan se pahis ja isä paistattelee suosiossa kun antaa aina periksi, ja lapsi tietty osaa vedellä oikeista naruista.
Ja tästä on käyty keskusteluja, mutta mieheni mielestä ei ole huono juttu jos leluja ostaa paljon tai saa usein herkutella. Olen niin eri mieltä. Entä te?
Kommentit (8)
Siis sinä olet sopinut, mutta mies ei siitä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä mies edes sopii toimintatavoista, jos kerran jatkuvasti rikkoo sopimukset?
Sitä ihmettelen itsekin joka kerta
Tiedän, kokemusta on kumppanin lapsesta, joka on pilalle hemmoteltu. Ensinnäkin te olette pariskunta ja nämä asiat sovitaan yhdessä. Toisekseen, lapsesta kasvaa kiittämätön ja itsekäs eikä ole mihinkää tyytyväinen tuota menoa. Yhteisen lapsen kanssa minä vaadin tiukempaa linjaa. Kaikkea ei saa koko ajan ja suurimmat jutut saa jouluna ja synttäreitä eikä pitkin vuotta kuten iso sisarensa. Tämä nuorempi osaa arvostaa saamiaan tavaroita ja lahjoja. On kiitollinen ja osoittaa sen. Vanhempi makuun koko ajan lisää eikä ole mihinkään tyytyväinen. On itsekäs ja nyt vasta kumppanikin on herännyt ihmettelemään lapsen itsekkyyttä ja kiittämättömyyttä.
Onneksi asioista sovitaan yhdessä paremminn(ensin aikuiset sopii keskenään ja sitten vasta lapsille kerrotaan miten toimitaan), mutta vieläkin välillä tapahtuu näitä ihmeellisyyksiä, jossa toinen sopii asioista lapsen kanssa ja sitten vasta minun ja tämän jälkeen sitten tuleekin kiukuttelua lapsen suunnalta. Esimerkiksi oli tarkoitus lähteä ruokakauppaan, josta saa viikonlopun ruuat ja erikoistuottee ja kun sanon, ajomatkalla, että nyt mennään sinne kauppaan x, niin iso lapsi tai teini rupee vinkumaan ja kiukuttelemaan, että ei käy kun me mennään kauppaan Y kun sovittiin isin kanssa niin, että saan sen Y kaupan karkkipussin. Siinä minä vain tokaisen, että näistä päättää aikuiset eikä lapset ja emme rupea nytten karkkipussin takia kahdessa kaupassa käymään. Toisesta kaupasta saa jotain karkkia jne.
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä olet sopinut, mutta mies ei siitä tiedä.
Ei, ihan yhdessä puhuttu ja sovittu. Mutta hän ei osaa sanoa ei tai kestä lapsen pettymystä tai kiukkuitkua..
Käyttäjä10930 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä olet sopinut, mutta mies ei siitä tiedä.
Ei, ihan yhdessä puhuttu ja sovittu. Mutta hän ei osaa sanoa ei tai kestä lapsen pettymystä tai kiukkuitkua..
Kuulostaa tutulta. Meilläkin mies pehmitti paljon lapsen pettymyksiä eikä osaa vielä teininäkään sietää sitä, että ei ole ykkönen tai paras kaikessa. Itkee ja vetää julkiset kiukuttelukohtaukset, jos joku on parempi kuin hän. Rupeaa keksimään omia sääntöjään, koukkaa, huutaa ja itkee. Tämänkin osalta olen pitänyt huolta nuoremman lapsen kanssa, että lapsen kuuluu kokea pettymyksiä ja mikä parasta turvallisessa seurassa. Oppia, että aina ei voi olla ykkönen tai paras. Kumppani on herännyt tähän vasta nytten kun vuosia olen yrittänyt hänelle kertoa ja selittää, miksi lapsen kuuluu saada kokea pettymyksiä ja miksi asioista sovitaan ensin aikuisten kesken eikä lasten.
T. Viestin 4 kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä10930 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä olet sopinut, mutta mies ei siitä tiedä.
Ei, ihan yhdessä puhuttu ja sovittu. Mutta hän ei osaa sanoa ei tai kestä lapsen pettymystä tai kiukkuitkua..
Kuulostaa tutulta. Meilläkin mies pehmitti paljon lapsen pettymyksiä eikä osaa vielä teininäkään sietää sitä, että ei ole ykkönen tai paras kaikessa. Itkee ja vetää julkiset kiukuttelukohtaukset, jos joku on parempi kuin hän. Rupeaa keksimään omia sääntöjään, koukkaa, huutaa ja itkee. Tämänkin osalta olen pitänyt huolta nuoremman lapsen kanssa, että lapsen kuuluu kokea pettymyksiä ja mikä parasta turvallisessa seurassa. Oppia, että aina ei voi olla ykkönen tai paras. Kumppani on herännyt tähän vasta nytten kun vuosia olen yrittänyt hänelle kertoa ja selittää, miksi lapsen kuuluu saada kokea pettymyksiä ja miksi asioista sovitaan ensin aikuisten kesken eikä lasten.
T. Viestin 4 kirjoittaja
Jep, tuota samaa varmaan tiedossa meillä, sillä jo nyt neljävuotiaana lapsi kehittelee omia sääntöjä tai suuttuu jos häviää niin ettei halua enää pelata jotain peliä. Ja isällä on se linja että antaa lapsen tahallaan voittaa, kun itse pelaan normaalisti niin että välillä voitan. Poika kiukustuu siitä mutta yritän selittää ettei aina voi voittaa, tärkeintä on pelaaminen. Miehen mielestä pojan taas pitää olla aina ykkönen. Mutta kun ei se vaan aina mene niin elämässä.
Meillä karkkipäivistä selvittiin siten, että karkit sai ostaa milloin vain, mutta ne laitettiin laatikkoon odottamaan karkkipäivää. Ehkä tämä tapa voisi auttaa teilläkin.
Miksi tämä mies edes sopii toimintatavoista, jos kerran jatkuvasti rikkoo sopimukset?