Te laihduttamisessa onnistuneet: missä painossa päätitte, ettei enää tarvitse laihtua?

Siinä painossa, mistä se ei itsestään enää pudonnut. Minulla se oli 62 kg. Lähtöpaino 102 kg. Pudotin 4 vuoden aikana.

Tämä paino pysyy sen kummemmin miettimättä. Voisihan sitä tietysti hoikempikin olla, mutta miksi.

Tavoittelin sitä parikympiisen painoa - ja onnistuin. Se riitti minulle.

75 kg. Olen 161 cm pitkä. Joo tiedän ettei ole normaalipaino, mutta lähtöpaino oli 116 kg ja takana 10 vuoden jojoiluhistoria. Kun menin ravitsemusterapeutille (tunnettu kirjojakin kirjoittanut), ilmoitin tavoitepainokseni 58 kg. Hän sanoi heti, että ei ole mahdolllista ottaen huomioon painoni, ikäni ja historiani. Että joo, kyllä sinä 58-kiloiseksi pääset jos haluat, mutta lihot takaisin plus taas ne pari tavanomaista jojoilu-lisäkiloa vanhan ennätyspainon päälle (näin mulla on ennenkin kuurien kanssa käynyt).

75 kg oli alin paino jonka tavoitteluun yhdessä hän suostui. Ja sitäkin kohti hitaasti ja varovasti, ettei paasto-ahmimisreaktio taas löisi päälle. Laihduttaessa tuntui jotenkin masentavalta, että olisin tavoitepainossanikin selvästi pullukka edelleen. Mutta nyt kun painan tuon, niin olen tyytyväinen. Tämä on vielä sellainen paino, että valitsemalla vaatteet hyvin voi näyttää ihan ok:lta. Enkä joudu elämään nälässä tai jatkuvassa itsekurissa pysyäkseni tässä painossa.

Noin 70 kg (en käy vaa'alla kovin usein mutta näillä main paino pysyttelee)

Mä kans jojoillut 20 vuoden ajan painon vaihdellessa 54-82 kg väliä moneen kertaan edestakaisin.

Nyt viimeisimmän lihomisen jälkeen päätin, että tää 70 kg saa luvan riittää. Joo, olen pulleahko (pituutta 165), mutta mitä sitten, en halua enää takaisin siihen että mielessä pyörii vain ja ainoastaan ruoka, syöminen ja sen tarkkailu, ahdistus ja pelko lihomisesta ja jonkinlainen vääristynyt kehonkuva, siis syömishäiriötyyppinen käyttäytyminen.

Liikuntaa rakastan ja harrastan monipuolisesti ja paljon, mutta en laihtuakseni vaan pysyäkseni kunnossa ja virkistääkseni mieltä.

Ei kannata laihduttaa. Kannattaa syödä terveellisesti ja liikkua. Paino on sitten se mitä se on. Yleensä aika lähellä sitä mitä halutaan.

Olen laihduttanut monta kertaa, ja yhtä monta kertaa olen päättänyt, että tähän painoon jään loppuiäkseni. Ja joka kerta paino on noussut takaisin. Tällä hetkellä 10 kg normaalipainoon. Ihan kuin nuppi päättäisi ettet ansaitse tätä, ala mättää vain kunnes olet taas potsi, oikein sinulle.

Vau, ei voi kuin nostaa hattua teille! Ison työn olette tehneet.

Olen samaa mieltä siinä, että siinä vaiheessa kun laihduttamisesta tulee häiriö eli miettii vaikka joka päivä vaan mitä saa ja ei saa syödä, se on ongelma. Silloin jää elämä elämättä :) Semmoiseen lahduttamiseen en itsekään lähtisi.

Sillä sitten mietinkin sitä, että onko minun järkevää laihduttaa tästä nykyisestä painostani, eli missä kohtaa asiasta voisi tulla ongelma. Vai onko laihduttaminen ihan turvallista vaikka siihen 50kg asti kunhan ei ole aliravittu eikö ruoka hallitse elämääni?

Ap

Itse päätin juuri alkaa laihduttamaan, kun joka kerta vaa'alle mennessäni oli tullut lisää painoa. Jos antaisin jatkua, niin ennen pitkää painoa olisi jo liikaa. Olen nyt 165/67, ja tavoitteena on 60kg. Toki millekkään nälkäkuurille en lähde, joten jos paino ei tipu noin alas niin ei sitten. Aloitin urakan nyt karppaamalla, joten pääsen irti sokerikoukusta samalla. 1,5kk ajattelin karpata, sen jälkeen lisään hiilaria ruokavalioon maltillisesti.

Mä laihdutan tällä hetkellä. Olen menettänyt 4 kiloa kuukaudessa kun katson mitä syön ja kalorimäärää, sekä lisännyt liikuntaa. Teen aerobic jumppaa joka päivä kotona netistä löytyvien videoiden mukaan.

Tosiaan syön kalorimääräisesti vain n.1200 arkisin, mutta viikonloppuna menee enemmän. Menee myös herkkuja. Kannattaa tehdä treeni aina päivän päätteeksi eikä syödä sen jälkeen välttämättä, näin ainakin toiminut mulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata laihduttaa. Kannattaa syödä terveellisesti ja liikkua. Paino on sitten se mitä se on. Yleensä aika lähellä sitä mitä halutaan.

No minusta se on laihduttamista jos alkaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän tavoitteenaan painon tippuminen. Ei laihdutuksen tarvitse tarkoittaa mitään ihmedieettejä.

Laihduttuani minulla on huomattavasti parempi olo: kevyt ja kroppa pelittää paremmin.

Yhtä asiaa lahtumisessa kuitenkin inhoan. Kaikki ympärillä tuntuvat aina huomaavan jos kilokin tippuu ja siitä saa sitten kuulla. Kahvitauoilla töissä kalkatetaan siitä, miten vähän syön (ihan normaalikokoinen eväsannos) kun itse vetävät omaan silmääni aivan liikaa ja etenkin paljon kaloreita sisältävää ruokaa.

Kaikkialla saan nyt kuulla miten pieni olen. Tuntuu siltä, että kaikilla on joku obsessio tarkkailla muiden painoa. Jotenkin tulee ikävä olo tuosta.

Ap

Siinä kun lääkäri sanoi, että nyt jos et ala syödä oot vaikeuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttuani minulla on huomattavasti parempi olo: kevyt ja kroppa pelittää paremmin.

Yhtä asiaa lahtumisessa kuitenkin inhoan. Kaikki ympärillä tuntuvat aina huomaavan jos kilokin tippuu ja siitä saa sitten kuulla. Kahvitauoilla töissä kalkatetaan siitä, miten vähän syön (ihan normaalikokoinen eväsannos) kun itse vetävät omaan silmääni aivan liikaa ja etenkin paljon kaloreita sisältävää ruokaa.

Kaikkialla saan nyt kuulla miten pieni olen. Tuntuu siltä, että kaikilla on joku obsessio tarkkailla muiden painoa. Jotenkin tulee ikävä olo tuosta.

Ap

Taitaa se obsessio olla sulla itselläsi. Olet jo nyt painoindeksin kanssa alarajoilla, mutta silti aiot vielä laihduttaa pari kiloa. Ehkä olisit mieluummin voinut aloittaa jonkin syömishäiriöaiheisen ketjun ennemmin kuin laihdutusta koskevan?

Vierailija kirjoitti:

Laihduttuani minulla on huomattavasti parempi olo: kevyt ja kroppa pelittää paremmin.

Yhtä asiaa lahtumisessa kuitenkin inhoan. Kaikki ympärillä tuntuvat aina huomaavan jos kilokin tippuu ja siitä saa sitten kuulla. Kahvitauoilla töissä kalkatetaan siitä, miten vähän syön (ihan normaalikokoinen eväsannos) kun itse vetävät omaan silmääni aivan liikaa ja etenkin paljon kaloreita sisältävää ruokaa.

Kaikkialla saan nyt kuulla miten pieni olen. Tuntuu siltä, että kaikilla on joku obsessio tarkkailla muiden painoa. Jotenkin tulee ikävä olo tuosta.

Ap

Onni on miesvaltainen työpaikka. Mulle ei ole kukaan kommentoinut koskaan lähes 40 kilon painonpudotusurakkani varrella mitään, tokkopa ovat huomanneetkaan :D Tämä on porukkaa, jossa kerran kun värjäsin tukkani blondiksi, niin kukaan ei muuten huomannut edes, paitsi yksi muutaman päivän päästä kysyi, että en kai vaan ole kipeäksi tulossa, kun näytän jotenkin väsyneeltä. Sitten kommentoi perään, että ei kun onko sun tukka eri värinen kuin ennen :D

Naisilla on selkeästi tarve kontrolloida toisten syömisiä, kehoa ja ravinnonsaantia. Jotenkin kieroa. En minäkään huomauttele, jos joku on selkeästi nyt lihonut kilon tai kaksi, saati kommentoi jos joku on laihtunut (eihän sitä tiedä, laihtuuko sairauttaan, suruaan tms).

Sinulle joka sanoit, että minulla olisi syömishäiriö, voin vakuuttaa ettei ole. Olin aikaisemmin jatkuvasti turvonnut, ilmavaivainen ja muutenkin pöhöttynyt eikä energiaa ollut mihinkään. Enkä koskaan tuntenut olevani upea. Nyt puolestaan olen tosi iloinen ja voisin sanoa näyttäväni kauniilta :) Vaatteet istuu jo aika nätisti ja voin käyttää melkein mitä vaatteita vain. En mielestäni näytä liian laihalta eikä siltä myöskään tunnu. Että jos tämä tällainen on häiriö niin ainakin meikän elämänlaatua se parantaa kummasti :D