Lue keskustelun säännöt.
Jalustalle asettaminen ärsyttää
27.03.2018 |
Deittailukuvioissa on alkanut ärsyttää miesten ihmeellinen tarve asettaa nainen jollekin ihmeen jalustalle.
En nyt tarkemmin avaa harrastuksiani, työtäni ja lähipiirini liittyviä ihmissuhdekuvioita, kun en halua tulla tunnistetuksi, mutta näistä kaikista elämääni kuuluvista asioista + persoonastani tuntuu syntyvän tapailemilleni miehille outo käsitys siitä, että olen "hyvä ihminen" tai "hyvä nainen". Siis hyväsydäminen, anteeksiantava ja sellainen, joka ei tavoittele omaa etuaan.
Tavallaan olenkin kaikkea tuota, mutta oikeastaan aika itsekkäistä syistä. Elämä on minusta helpompaa, jos ei kanna kaunaa, tulee ihmisten kanssa toimeen ja kohtaa ihmiset ihmisinä. Mutta näissä deittailukuvioissa (muissa ihmissuhteissa kyllä!) tunnen, etten itse tule kohdatuksi ihmisenä, vaan jonain satujen enkelinä. Kyllästyttää kuulla kerta toisensa jälkeen toisen kuvitelmia hyvyydestäni... ja noista syistä päätänkin tapailun jo ennen kuin se on edennyt pidemmälle.
Kysymys kuuluu: Mikä ihme näitä miehiä vaivaa? Miten helskutissa itse voisin olla auttamatta tuon mielikuvan synnyssä? Ja ei, pahikseksi en tahdo ryhtyä, olla vain ihminen.
Kommentit (2)
Tapailet paskiaisia? Pukit ja pelimiehet etsii hyveellisiä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina ajatellut jotenkin tuon kuuluvan luonnollisena osana ihastumiseen ja rakastumiseen. Menee kyllä ohi ajan kanssa yleensä, jos suhde etenee arkistumisvaiheeseen asti.
Mutta sellainen havainto on, että ne jotka nostavat ihastuneena keskimääräistä paljon enemmän jalustalle, voivat sitten myös demonisoida ihan kohtuuttomasti, kun käykin ilmi että ei tuo olekaan mikään ihmeellinen enkeli vaan ihan tavallinen ihminen. Pahin tapaus joka omalle kohdallani on osunut oli tosin myös diagnosoitu epävakaan persoonallisuuden omaavaksi, mutta tosiaan aluksi olin kuin enkeli jossa ei ole mitään virhettä eikä puutetta, ja kun yritin selittää että ihan ihminen vaan olin, sekin oli nöyryyttä joka teki minusta vielä pyhemmän. Mutta vuosi kului ja yhtäkkiä alkoi vikoja löytyä, ihan kaikesta: luonne, ulkonäkö, elämäntapa, maku vaatteissa ja sisustuksessa, jopa koirarodut joista pidin. Yhtäkkiä olinkin pelkästään huono ihminen kaikin tavoin, vaikka vain hetki sitten olin ylistetty.