Huomioidaanko teillä automaattisesti se köyhin tyyppi?

Tarjoan ihan tasapuolisesti köyhille ja rikkaille, jos jotain haluan tarjota.

Yhdessä sovitaan mitä tehdään ja minne mennään mutta ei maksella muiden laskuja.

Joskus tarjoan ystäville drinkin ym pientä mutta en sen takia että olisi köyhä vaan ihan omasta halustani.

Tavallinen köyhä ei todellakaan halua mitään sääliä tai armopaloja. Lokit on sitten ihan eri asia.

Minä olen kestoköyhä. Vakituinen työ on kyllä mutta kaksi teiniä harrastuksineen syövät kaiken yh:n budjetista. En käy koskaan missään eikä minulla ole nuoruusvuosien jälkeen ollut ystäviä. Kohta taloudellinen tilanne vähän paranee kun lapset aikuistuvat ja ovat töissäkin jo opiskelujen ohessa. Köyhyyden tunteesta ei vain pääse eroon... Se on muuttunut henkiseksi köyhyydeksi. Koskaan en antaisi kenenkään maksaa elämistäni, se on ollut minulla mottona aina että itse on pärjättävä. Valitettavasti tuo motto on tehnyt minusta myös erakon. En tohdi ystävystyä koska koen ettei minulla olisi mitään annettavaa kenellekään. Jos joku on minulle ystävällinen, tuntuu kuin jäisin siitä ikuiseen velkaan.

Älkää te muut tehkö itsellenne näin.

Nämä köyhät oikein kysyvät lapselleen ilmaiseksi vaatteita ja harrastusvälineitä, tulevat sinun luoksesi syömään, tyhjentävät vanhempiensa jääkaapin ja jättävät lapsetkin mummolaan syömään ja hoitoon. Ei ole kyse vain pääsylipun piffaamisesta! Lisäksi he ovat merkkitietoisia ja myyvät voitolla sen minkä ilmaiseksi sinulta saavat!

Mä huomioin kyllä, koska olen itse ollut vielä pari vuotta sitten opiskelija ja tiedän, mitä se köyhäily on. Mutta en maksamalla toisen kuluja, vaan kyselemällä, mikä on sellainen, mihin hänen budjettinsa voisi riittää. Riippuu tietysti myös, kuka on kyseessä, köyhälle sukulaistytölle olen tarjonnut lounaan mutta jos kaveri sanoo, että ei olisi paljon rahaa käytettävissä niin neuvottelemme, mihin rahat riittävät. Ei minullakaan ole rutkasti ylimääräistä.

Etkö 24. keittiäsi edes  teetä minulle? Onko se liian kallista? Saako tuoliasi kuluttaa ja onko siinä pehmuste?

Tottakai, varsinkin opiskeluaikoina. Kaikilla ei ollut opiskelun ohessa duunia millään (iso yliopistokaupunki), mulla taas oli useampi duuni. Jos halusin tiettyjen ystävien kanssa jotain erikoisempaa tehdä, maksoin mielelläni. Silloin kun olin työttömänä, hyväpalkkaisissa duuneissa olevat ystäväni kyllä jeesasivat, kun halusivat kanssani aikaa viettää. Tottakai nyt töissä taas ollessani maksan omasta puolestani.

Välillä tarjoan bissen tai kaksi, jos kaveri on lähdössä kotiin kun ei ole rahaa - mutta itse haluan vielä jatkaa.

Jos tehdään jotain isommalla porukalla, tottakai tehdään sen köyhimmän mukaan - eli ei lähdetä luksuslomille porukalla vaan mökkeillään tai ei mennä ravintolaan vaan kokkaillaan jonkun luona jne. Ne ravintolat ja luksuslomat vietellään sitten muiden ystäväporukoiden kanssa, mutta olisi julmaa jättää joku ulkopuolelle tietyssä jengissä.