Kertokaa millaisia treffejä teillä on ollut alle 180cm, ei-urheilullisten, kilttien, kaljujen jne. miesten kanssa
Kun täällä tulee semmoinen kuva, että taivas aukeaa ja timantteja sataa niskaan tällaisten miesten kanssa.
Yhden kaljuuntuvan ja ei niin komean kanssa: Tykkäsin kun mies oli kohtelias ja "kiltti". Toisilla treffeilläkään hän ei osannut sanoa vitseihini tai mielipiteisiini mitään, vaan hymyili halveksuen ja katsoi muualle. Joka kerta. Esitti kun en olisi juuri vitsaillut tai sanonut mielipidettä. Very weird.
Yhden lyhyen ja kiltin kanssa: Ei suostunut koskemaan minuun, kun en ollut sheivannut. "Ok".
Yhden vähän pulskemman kanssa: Haukkui kaikki kirjani kun pääsi kotiini. Kuulema esitin olevani jotain, kun hyllyssäni oli sitä ja tätä.
Nyt olen kohteliaan, komean, pitkän, lihaksikkaan ja kiltin miehen kanssa. Kiitos näistä kokemuksista ei-adonikset, joita kaikkien naisten pitää kuulema katsella kun ovat muuten liian nirsoja...
Kommentit (18)
Yksi hihitti sheivaamattomalle hermostuneesti. Ei tajunnut että siltähän se näyttää paitsi pornossa ei.
Yksikään miehistäni ei ole sanonut itseään kiltiksi, mutta kaikki ovat kuitenkin olleet kilttejä. Ehkäpä tuota ominaisuutta ei ole tarpeen painottaa kun sen pitäisi olla ihan tavallista muiden huomioon ottamista, vain painottajat luulee siinä olevan jotain erityistä.
Reilusti alle 180, kiltti, vähän kaljuuntuva, ei naamastaan komea, ei-urheilullinen.
En itse asiassa muista treffejä enää. Hän vaikutti harmittomalta. Ei herättänyt mussa oikein mitään niitä tunteita joita siinä tilanteessa toivoisi, enkä ajatellut että meillä olisi tulevaisuutta. Yksi selvä ja hieno vahvuus hänestä kyllä paistoi: tyyppi oli todella vakaa ja tunnollinen. Kaipasin turvallisuutta siinä elämänvaiheessa, joten kun hän ihastui muhun heti, niin päätin katsoa riittäisikö se ja löytyisikö syvemmin tutustumalla lisää. Osoittautuikin ensiluokkaiseksi panoksi. Yllättävää miten tunnollisuus auttaa tässäkin asiassa.
Seurusteltiin reilut puoli vuotta. Ei se virhe ollut sinänsä, ihan ok kokemus. Mutta huono valinta silti.
Parhaiten mulla synkkas aikoinaan melko lyhyen ja laihan tyypin kanssa. Ei mulla ole oikein preferenssiä miehen pituudelle tai kropalle, monenlaiset on hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään miehistäni ei ole sanonut itseään kiltiksi, mutta kaikki ovat kuitenkin olleet kilttejä. Ehkäpä tuota ominaisuutta ei ole tarpeen painottaa kun sen pitäisi olla ihan tavallista muiden huomioon ottamista, vain painottajat luulee siinä olevan jotain erityistä.
Oikeasti kuinka monta ihmistä tunnet joka ottaa muut huomioon ja kuuntelee oikeasti mitä toinen sanoo.?? Toki typerin virhe naisen tavatessa tai työhaastattelussa on sanoa olevansa kiltti ja ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään miehistäni ei ole sanonut itseään kiltiksi, mutta kaikki ovat kuitenkin olleet kilttejä. Ehkäpä tuota ominaisuutta ei ole tarpeen painottaa kun sen pitäisi olla ihan tavallista muiden huomioon ottamista, vain painottajat luulee siinä olevan jotain erityistä.
Oikeasti kuinka monta ihmistä tunnet joka ottaa muut huomioon ja kuuntelee oikeasti mitä toinen sanoo.?? Toki typerin virhe naisen tavatessa tai työhaastattelussa on sanoa olevansa kiltti ja ystävällinen.
En tiedä tuosta oikeasti kuuntelemisesta kun sen tietänee lähinnä se kuuntelija, mutta suurin osa lähipiirini ihmisistä ainakin kuuntelee ja muista ei ole tullut osa lähipiiriä. On se huomioon ottaminen muutakin kuin kuuntelemista.
Kahdet ihanat treffit alle 170-senttisen epämiehekkään hyvin kiltin miehen kanssa. Mulle olisi kelvannut dramaattisuudesta, itsesäälissä kieriskelystä ja erittäin epäonnistuneesta seksistä huolimatta hyvin, mutta sitten siltä joko rupesi pää hajoamaan tai sitten vaan teeskenteli koska niin oli helpompaa sanoa ettei halua tavata enää.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä tulee semmoinen kuva, että taivas aukeaa ja timantteja sataa niskaan ..
Tämä se onkin aina paras ennakkoasetelma lähteä treffeille.. varma tulos.
Koiranpentu tai pikkulapsi saa olla "kiltti".
Aikuinen ihminen ei.
Mykät treffit, tai oikeammin yksinpuhelutreffit. Mies sanoi kerran "joo" ja kerran "ei". Avioiduin pitkän, tumman ja komean jykeväleukaisen laatikkopään kanssa, jolla on puhekyky tallella.
Ihan kivoja treffejä. Mieheni on alle 180 cm pitkä, en vaihtaisi. Miehisyys tulee ihan jostain muusta kuin pituudesta tai lihaksista, se on asenne.
Ei miehen pituus ole mikään kriteeri ainakaan mulle. Ehkä vähän hankalaa, jos mies on kaksimetrinen, kun itse olen vaan 160, mutta ei sekään estäisi, jos muuten on hyvä tyyppi.
Samanlaisia kuin muidenkin kanssa. Juotu kahvit tai siidut. En harrasta panotreffejä. Sitäpaitsi on vaikea arvioida keskimittaisesta miehestä että onkohan toi nyt 176 vai 180 cm pitkä. Harva on myöskään kpää ensi treffeillä.
Kiltti=lempeä. Yhden olen tavannut, mutta olemme varattuja molemmat.
Sen hyvyyden ja lempeyden tieltä häviää kaikki muu. Ei paina ulkonäkö, ei ikä, ei varallisuus, ei tyyli.
Tämä ihastus tosin syntyi vasta tutustumisen myötä ja se on syvällä piilossa.
Joskus heikkona hetkenä suren sitä, että emme koskaan voi olla romanttisesti yhdessä, mutta yritän iloita siitä, että noin ihania ihmisiä on oikeasti olemassa.
En tiedä onko tunne molemminpyolinen, mutta tiedän, että hän arvostaa ja ihaille myös minua jollain tasolla.
Hujoppimiehen tehtailema hupaisa troolausyritys.
Kysyn aina pituuden, en oo treffannut sellaista.
Sokkoensitreffit. Kunnioittava ja rauhallinen tyyppi, ei pahaa sanottavaa, mutta ulkonäkö ei sytyttänyt yhtään. Mm. kynnet yhtä pitkät kuin mulla, ja pään ympäri kulki epätoivoinen hiusrinki muuten kaljussa päässä. Nuorella miehellä. Olisi myös kannattanut laittaa vähän särmää pukeutumiseen kun luonnostaan niin väritön. Toki jokin ääni sisälläni ehdotti yrittämään, mutta toisaalta minäkin ansaitsen ihmisen, joka viehättää fyysisesti. Siihen ei ole yhtä oikeaa tapaa edes. Mutta se tunne on vaatimus.
Äitinsä tuli sisään omilla avaimilla, haukkui minua ja kiltti ei sanonut mitään. Suuttui kun "painostin" jos tästä mainitsi.