Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli kerjätä huomioita, kun ei sitä muuten mitenkään saa
26.03.2018 |
Kun elämä on tasaista puurtamista, jossa on välillä on pettymys siellä täällä, tuntuu että on oikeastaan aika näkymätön kaikille. Elämä on sitä, että näkee naapurin postilaatikolla, ja on itse avaamassa suunsa jotain mukavaa sanoakseen, ja sitten se naapuri onkin jo omalla ovellaan ja mennyt sisään. Ja se oli ehkä ainoa kontakti kehenkään aikuiseen koko sen päivän aikana.
Elämä on sitä, että kirppistapahtumassa näkee monta tuttua kasvoa, jotka tervehtivät ja sitten katoavat ihmisvilinään. Eivät jää kohdalle, eivät kysy mitä kuuluu. Ja elämä on sitä, että puolison kanssa puhutaan arkiset asiat ja sitten käydään nukkumaan, ja sama jatkuu aina vain ilman mitään kummempia ylämäkiä. Jos en itse tee jotain aloitetta, ei mitään tapahdu. Facebookissakin on joku ihan ihme maailma, jossa kehutaan toisia ja nähdään illanvietoissa ja käydään lenkillä. Paitsi minä en käy. En ole oikeastaan edes olemassa, jos en avaa suutani tai kirjoita johonkin että hei, saanko mäkin tulla?
Tekisi mieli huutaa että huomatkaa saatana nyt minutkin, kehukaa nyt minuakin, minäkin olen käynyt kampaajalla ja laihtunut kaksi kiloa. Mutta ei, jostain syystä olen näkymätön, enkä herätä muissa minkäänlaista kiinnostusta. Niinpä elämä on sitä, että katselee peilistä omaa kuvaansa ja alkaa inhota sitä. Ettei koe onnistuvansa missään, vaikka sitä eniten kaipaisi juuri nyt.
Kommentit (4)
Yksinäinen ja köyhä nainen olen minä ja varmaan näkymätön. Päivät menee töitä hakiessa ja yksin eri tapahtumissa pyöriessä. Ei ole ainuttakaan kaveria mulla pk-seudulla jonka kanssa lähteä esim.elokuviin. Eli olen siis tosi yksinäinen ja sen lisäksi työtön. Ei ole tärpännyt töidenkään suhteen, se masentaa ja tuo vain lisää yksinäisyyttä mukanaan. En tiedä mistä esim.kumppanin voisin löytää.,kun ikinä en ole edes seurustellut.Päivät kuluu samaa rataa vuodesta toiseen. Ei käy kukaan mulla ees kylässä. Eli todellakin tuntuu että sitä on näkymätön. Raskasta on elämä ja yksinäistä ja todella köyhää myös. Tuntuu, että itse saa aina olla aktiivinen osapuoli esim.tekstiviestittelyssä ,mutta juuri kukaan ei minulle oma-aloitteisesti viestiä laita, kuin ehkä silloin tällöin. Sekin masentaa huonon työllisyystilanteen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvasit siis elämääsi? No mikä elämässäsi tuon kuvauksesi mukaan on sellaista, joka kiinnostaisi ketään muuta?
Ehkä kiinnität itse liikaa huomiota toisten toimiin. Ainakin itse tulen hulluksi jos alan vertailemaan omaa elämääni erityisesti toisten ylläpitämiin kuviin elämistään. Todellisuudessa sitä ei tiedä hittoakaan millaista on olla toisen saappaissa ja usein nimenomaan ne kenen elämä ei kovin hohdokasta ole, sen hienoutta yrittävät korostaa. Jos joku on löytänyt itselleen jonkun onnen siemenen niin se on aika varmasti visussa piilossa.
Älä turhaan tuhlaa aikaasi kulissien kadehtimiseen. On myös meitä jotka arvostavat hiljaisia ja "näkymättömiä" ihmisiä :-) Good things come to those who wait.
Voi sua. Ei toi itseinho asiaan auta. Määkin olen välillä näkymätön nainen, mutta sillon lähden lenkille ja hymyilen ihmisille, tai vaikka koirille. Se piristää kummasti mieltä.