Lue keskustelun säännöt.
Aion tänään pyytää gyneltä lähetettä sterilisaatioon! Onkohan se ihan läpihuutojuttu vai pitääkö varautua kovasti perustelemaan?
Kommentit (61)
Mulla oli 10 v sitten läpihuuto. Sanoin, että lapsia olisi jo enemmän, jos olisin halunnut enemmän. Ainokainen oli tuolloin 7, itse 29, joten jonoon kahdella lähetteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No samaa pyysin aluksi työterveyden kautta gyneltä. Ikää silloin 33v lapsia kaksi. Ei ottanut kuuleviin korviinsa. Paasasi vain, että sterilisaatio ei ole ehkäisykeino ja löi vuoden pillerireseptin käteen. Käski odottaa siihen, että olen 35v. Eli huimat puolitoista vuotta piti ainakin hänen mukaansa odotella - josko mieli muuttuisi. On muuten ainoa kerta lääkärissä, kun on tullut tunne, että lääkäri ei edes suostu kuuntelemaan. Toinen työterveyslääkäri torppaili kanssa. Sanoi, että mies se tässä pitäisi sterilisoida, kun olisi niin paljon helpompaakin ja hänkin nosti tuon katumis-kortin esiin.
No odottelin muutaman kuukauden ja otin asian puheeksi lasten 3v ja 7v neuvolassa. Tuttu täti vuosien ajalta otti ja kirjoitti lähetteen neuvolalääkärille. Siellä muutaman kuukauden päästä (kesä tuli väliin lomineen) oli ikäiseni nuori lääkärinainen, joka ei kyseenalaistanut toivetta sterilisaatioon ollenkaan. Kirjoitti lähetteen naisten polille.
Naisten polilla ultrattiin ja oli kaksi naista; vanhempi ja ikäiseni. Tämä nuorempi teki sisätutkimuksen niin loistavilla otteilla (ei ollenkaan epämukavaa), että ihan piti kehaista hänelle asiasta. Vanhempi nainen jutteli, että jokaisen todellakin pitäisi tehdä lapsia juuri niiden omien voimavarojen ja halujen mukaan. Ei millään muulla perustein.
No leikkausaika varattiin samalla. Olisi saatu jo kuukauden päähän, mutta minun piti katsoa syyslomat ja miehen vuorotyön mukaisesti sopiva päivä.
No leikkauspäivä tuli ja samana päivänä kotiuduin - ikää oli 34v. Kovasti netistä luin kokemuksia ja leikkauksen kulkua(minulla katkottiin ja poltettiin päät), mutta yhtä asiaa ei kukaan netissä ollut maininnut. Luin sen itse operaation jälkeen epikriisin ja meinasin tukehtua nauruun. Operaatio nimittäin alkaa niin, että nukutuksen jälkeen pestään pimpero ja laitetaan sellainen ohjaussondi alakautta kohtuun! Mielikuva siitä, että joku pesee värkkiä ja mulla taju kankaalla oli vain niin hulvaton, vaikka töitähän ne tekee ja varmasti tottuneet ovat. Sitten vasta laitetaan tähystimet, pukataan kaasu mahaan ja aletaan hommiin.
Nyt sterilisaatiosta pian 5kk. Aivan paras päätös ikinä; paranin hyvin ja hormonaalisen ehkäisyn aiheuttama haluttomuus höystettynä raskaudenpelolla on tiessään. Enemmän tätä tuli harkittua kuin itse lasten tekoa. Bonuksena se, että 15-vuoden suhteen aikana eletään taas kammarissa monen vuoden vauva-kiire-raskaus-pelko-ajan jälkeen kiihkeintä vaihetta mies muistiin.
Syy miksi miestä ei leikattu vaan minut on se, että minä en enää lapsia missään nimessä halua. En nykyisen tai mahdollisen uuden kanssa. Jos sen sijaan miehestä tulisi leski tai erottaisiin ja löytäisi vaikka uuden naisen, niin se saattaisi halutakin. Yhteisiä lapsia emme halua enää kumpikaan.
Tsemppiä.
Uskon, että 37-vuotiaalle parin lapsen äidille se on yleensä jo läpihuutojuttu. Alle 35-vuotiasta tai lapsetonta saatetaan joskus taivutella toisiin aatoksiin.
Ihan järkevästi ajatellen ei 37-vuotiaalla otollisia vauvansaantivuosia enää kovin montaa ole ja jos tuossa vaiheessa sterilisaatiota vakaasti haluaa niin tuskin parin vuoden sisällä mieli muuttuu.
Jos ikää on yli 30 v. ja/tai lapsia on vähintään kolme, sterilisaation edellytykset täyttyvät.
Gynekologi kysyy kyllä, mitä muita menetelmiä olet käyttänyt ja mikä niissä oli huonoa. Jos käytössä on hyvä menetelmä, johon olet tyytyväinen, sterilisaatiota ei kannata tehdä. Se on kuitenkin leikkaus johon liittyy komplikaatioriski, varsinkin jos satut olemaan hyvin ylipainoinen. Lisäksi se on tietysti peruuttamaton toimenpide.
Terveisin gynekologi
Olen 24 v, lapseton ja menossa ensiviikolla juttelemaan sterilisaatiosta.
Uskon saavani sen. Lääkärini on hyvin avarakatseinen, sekä muutenkin mukava.
Hormonaalinen ehkäsy ollut 14-vuotiaasta käytössä, josta on seurannut erittäin pahoja sivuvaikutuksia. (esim. kipeät paiseet päänahassa, paha kystinen akne, hiusten oheneminen ja tippuminen päästä, kuukautiset, jotka eivät lopu,Viikkotolkulla jatkuvat, masennus jne..) Kaikki ehkäisykeinot käyty läpi.
Puhelimessa hoitajakin oli erittäin myötätuntoinen, ja kauhisteli sivuvaikutuksia.
Lapsia en ole koskaan halunnut tai tule haluamaan. Toivottavasti pääsen tästä hormonivankilasta pois!
Tsemppiä sinullekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ja kiitos, että ajattelet miehiä, niin he saa rauhassa töräytellä :)
Miksei sterilointia tehdä miehellesi? Se olisi paljon helpompi toimenpide. Naisella avataan vatsaontelo, miehelle paikallispuudutuksessa 2 sentin mittaista viiltoa kivespussiin ja tikit.
Miesystäväni on steriloitu ja hän on huippuiloinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli niitä saakelin spiraaleja munatorviin. Niistä tulee kipuja, tulehduksia, loppuelämän riesa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sterilointia tehdä miehellesi? Se olisi paljon helpompi toimenpide. Naisella avataan vatsaontelo, miehelle paikallispuudutuksessa 2 sentin mittaista viiltoa kivespussiin ja tikit.
Miesystäväni on steriloitu ja hän on huippuiloinen siitä.
En ole Ap, vaan tuo aikaisempi 24-vuotias kommentoija. Mieheni on 29-vuotias, varmasti saisi vasektomian jos haluaisi, mutta ei uskalla. Pelkää rokotteenkin laittamista ihan hirveästi.
Minua taas ei pelota isompikaan leikkaus. Mieluummin se, kuin tässä kamaluudessa eläminen.
En ole myöskään täysin varma, haluaisiko mieheni joku päivä lasta, joten en halua häntä pakottaa mihinkään toimenpiteeseen. Minä en kuitenkaan lasta halua. Jos hänellä joku kaunis päivä mieli muuttuisi, niin hän olisi vapaa lähtemään suhteesta. En halua sitä mahdollisuutta häneltä sulkea pois, vaikka kamalalta tuntuu edes ajatella tällaista skenaariota mielessä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli niitä saakelin spiraaleja munatorviin. Niistä tulee kipuja, tulehduksia, loppuelämän riesa.
Olisiko klipseillä sulkeminen parempi vaihtoehto? Vai että putket poltettaisiin kiinni? Mielenkiinnosta kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sterilointia tehdä miehellesi? Se olisi paljon helpompi toimenpide. Naisella avataan vatsaontelo, miehelle paikallispuudutuksessa 2 sentin mittaista viiltoa kivespussiin ja tikit.
Miesystäväni on steriloitu ja hän on huippuiloinen siitä.En ole Ap, vaan tuo aikaisempi 24-vuotias kommentoija. Mieheni on 29-vuotias, varmasti saisi vasektomian jos haluaisi, mutta ei uskalla. Pelkää rokotteenkin laittamista ihan hirveästi.
Minua taas ei pelota isompikaan leikkaus. Mieluummin se, kuin tässä kamaluudessa eläminen.
En ole myöskään täysin varma, haluaisiko mieheni joku päivä lasta, joten en halua häntä pakottaa mihinkään toimenpiteeseen. Minä en kuitenkaan lasta halua. Jos hänellä joku kaunis päivä mieli muuttuisi, niin hän olisi vapaa lähtemään suhteesta. En halua sitä mahdollisuutta häneltä sulkea pois, vaikka kamalalta tuntuu edes ajatella tällaista skenaariota mielessä :(
Miehesi vetää bimboa 6-0 sanonko minne :)
Ok, aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös tällä viikolla menossa pyytämään lähetettä tk-lääkäriltä! Kiva lukea kokemuksia. Itse olen jo 41 b ja kolmen lapsen äiti, joten tuskin kukaan alkaa kyselemään enempää 😂 Mieheni ei tahdo vasektomiaa, siksi minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sterilointia tehdä miehellesi? Se olisi paljon helpompi toimenpide. Naisella avataan vatsaontelo, miehelle paikallispuudutuksessa 2 sentin mittaista viiltoa kivespussiin ja tikit.
Miesystäväni on steriloitu ja hän on huippuiloinen siitä.En ole Ap, vaan tuo aikaisempi 24-vuotias kommentoija. Mieheni on 29-vuotias, varmasti saisi vasektomian jos haluaisi, mutta ei uskalla. Pelkää rokotteenkin laittamista ihan hirveästi.
Minua taas ei pelota isompikaan leikkaus. Mieluummin se, kuin tässä kamaluudessa eläminen.
En ole myöskään täysin varma, haluaisiko mieheni joku päivä lasta, joten en halua häntä pakottaa mihinkään toimenpiteeseen. Minä en kuitenkaan lasta halua. Jos hänellä joku kaunis päivä mieli muuttuisi, niin hän olisi vapaa lähtemään suhteesta. En halua sitä mahdollisuutta häneltä sulkea pois, vaikka kamalalta tuntuu edes ajatella tällaista skenaariota mielessä :(
Miehillähän tuo sterilisaation on käsittääkseni purettavissa... lisäksi se on muutaman minuutin poliklinikka-toimenpide... joten tuo "uskaltaminen" on pelkkä tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli niitä saakelin spiraaleja munatorviin. Niistä tulee kipuja, tulehduksia, loppuelämän riesa.
Olisiko klipseillä sulkeminen parempi vaihtoehto? Vai että putket poltettaisiin kiinni? Mielenkiinnosta kysyn.
Minulla tehtiin klipseillä ollessani 27 v (raskaus olisi vaarantanut henkeäni), ainoastaan nukutuksesta tuli pahoja oireita ja vatsa oli tietysti kipeä viikon toimenpiteestä, muuten ei mitään haittaa ollut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 24 v, lapseton ja menossa ensiviikolla juttelemaan sterilisaatiosta.
Uskon saavani sen. Lääkärini on hyvin avarakatseinen, sekä muutenkin mukava.
Hormonaalinen ehkäsy ollut 14-vuotiaasta käytössä, josta on seurannut erittäin pahoja sivuvaikutuksia. (esim. kipeät paiseet päänahassa, paha kystinen akne, hiusten oheneminen ja tippuminen päästä, kuukautiset, jotka eivät lopu,Viikkotolkulla jatkuvat, masennus jne..) Kaikki ehkäisykeinot käyty läpi.
Puhelimessa hoitajakin oli erittäin myötätuntoinen, ja kauhisteli sivuvaikutuksia.
Lapsia en ole koskaan halunnut tai tule haluamaan. Toivottavasti pääsen tästä hormonivankilasta pois!
Tsemppiä sinullekin
Mä en välttämättä usko, että tulet saamaan sterilisaatiota noilla spekseillä. On niitä muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin vain hormonaalinen.
Helpoin leikkaus on nykyään miehille suoritettava ns. nopea leikkaus: lekuri ottaa munat kouraan ja naps + ompelu, siinäpä se.
Mä olen tuo aiemmin vastannut 34v jonka piti käydä parit lääkärit läpi ennen kuin näytettiin vihreää valoa.
Onhan niitä kuulemma klipsejä ja vissiin ne munatorviin tungetut essuretkin oli (jotka nyttemmin vissiin kielletty, kun tuli liian monelle vaivoja jne). Mulla siis katkottiin ja poltettiin putkien päät. Sitä tarjottiin ensiksi ja sitä olisin vaatinutkin. En halua mitään klipsejä tai muuta ylimääräistä sisälleni.
Ja faktahan on, että miehille olisi sata kertaa helpompi, mutta kun ketään ei voi pakottaa. Ja jos tilanne on se, että päätös on yhteinen sillä varolla, että eron tullessa tai toisen kuollessa se miehen mieli voisi muuttua, niin siksikin naisen sterilisaatio on ihan yhtä hyvä vaihtoehto - joskin riskit isommat.
Silti; naureskelin omaa sterilisaatiotani lähetettä pyytäessä perustellessani sitä, että ei kukaan raskaaksi tultuakaan varmistellut ja tenttaillut neuvolassa, että olinko nyt ihan satavarma, mihin olin ryhtymässä. Että olinko ihan varmasti miettinyt asiaa, vai olisiko abortti sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Jep.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös tällä viikolla menossa pyytämään lähetettä tk-lääkäriltä! Kiva lukea kokemuksia. Itse olen jo 41 b ja kolmen lapsen äiti, joten tuskin kukaan alkaa kyselemään enempää 😂 Mieheni ei tahdo vasektomiaa, siksi minä.
MIEHENI EI TAHDO!!!!! ei hyvää päivää... tahdotko sinä mennä leikeltäväksi? Sanot vaan ukollesi, että "pukille" on asiaa vain kumin kanssa, eiköhän mieli muutu... Vai onko hänellä suunnitelmissa tehdä lapsia jonkun toisen naisen kanssa? jos teillä yhteinen lapsiluku on jo "täysi"?
Läpihuutojuttu. Ainakin omani oli.