Lue keskustelun säännöt.
Sairaalloinen kohtukuoleman ym pelko :(?
25.03.2018 |
Olen 36v ja odotan toista lasta. Esikoinen on 1. Luokalla ja odottanut sisarta vuosia, ja nyt vihdoin toive on toteutumassa ja hän unelmoi, haaveilee ja puhuu vauvasta koko ajan. Minulle on tullut voimakas kohtukuoleman tai synnytyksessä tapahtuvan kuoleman/vammautumisen pelko. Olen rv 34 ja pelkään päivä päivältä enemmän. Pelkään että jonain aamuna herään ja kohtu on hiljainen. En voi hallita mitään tässä ja tuntuu etten kestä sitä :,(. Olen hoitanut kaiken viimeisen päälle ”oikein” raskauden suhteen mutta tiedän ettei se takaa mitään, se ahdistaa.
Kommentit (6)
Oletteko siis vuosia yrittäneet pikkusisarta? Siinä tapauksessa tuollaiset pelot ovat aika luonnollisia. Noita on usein myös niillä, joilla on takana useita keskenmenoja. Aiemmat rankat kokemukset voivat saada aikaan hallitsemattoman pelon lapsen menettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin keskenmenon jälkeen ihan tuttua täälläkin, ei ehkä ihan noin pahana. Mutta en tosissaan uskaltanut uskoa toiseen lapseen ennen kuin hän oli syntynyt. Syntymän jälkeen joutui teholle haukattuaan likaista lapsivettä ja sydämen syke kävi liian matalalla, jolloin taas koin suurta menettämisen pelkoa. Samoin kävi, kun parikuisena iski rs-virus ja joutui sairaalaan muutamaksi päiväksi. Nyt on taas ollut helpompaa, kunhan tulee vuosi täyteen, niin ehkä sitten jo luottaa. Vähän on haitannut myös kiintymistä lapseenkin tuo pelko.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis vuosia yrittäneet pikkusisarta? Siinä tapauksessa tuollaiset pelot ovat aika luonnollisia. Noita on usein myös niillä, joilla on takana useita keskenmenoja. Aiemmat rankat kokemukset voivat saada aikaan hallitsemattoman pelon lapsen menettämisestä.
Ei, raskaus alkoi vuoden sisällä, yksi varhainen km oli. En esimerkiksi ymmärrä miten joku uskaltaa ostaa kaikki tarvikkeet kotiin ennen kuin vauva on maailmassa, miten joku voi luottaa niin paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko siis vuosia yrittäneet pikkusisarta? Siinä tapauksessa tuollaiset pelot ovat aika luonnollisia. Noita on usein myös niillä, joilla on takana useita keskenmenoja. Aiemmat rankat kokemukset voivat saada aikaan hallitsemattoman pelon lapsen menettämisestä.
Ei, raskaus alkoi vuoden sisällä, yksi varhainen km oli. En esimerkiksi ymmärrä miten joku uskaltaa ostaa kaikki tarvikkeet kotiin ennen kuin vauva on maailmassa, miten joku voi luottaa niin paljon?
Minä olen ostanut, mutta mietin silti päivittäin, onko vauva vielä elossa.
Ollaan hieman samassa tilanteessa, esikoinen meillä viisivuotias. Odottaa, juttelee, piirtää vauvalle, halailee mahaa ja kertoo esim. mennessäni häntä hakemaan, että ”mua tuli kaksi hakemaan hoidosta”. Se on ihanaa ja hänellä on siihen täysi oikeus. Mutta samalla ihan järjettömän pelottavaa. Yritän itsekin iloita vauvasta ja luoda esikoiselle vähän kuvaa siitä, millaista vauvan synnyttyä voi olla. Mutta samalla jossain kolkuttaa ajatus siitä, että mitä jos. Pelkäsin joesikoisen kohdalla, että jotain sattuu, mutta nyt tuo esikoisen innostus tuo lisäpainetta. Jos jotain sattuu, täytyy minun oman pahan oloni lisäksi selvitä esikoisen pahasta mielestä. Ja toisaalta tuo ajatus on niin kamala, ettei sitä oikeasti voi päästää mieleensä. Rv 35 mennään täällä.
En osaa sanoa kuin tsemppiä. Ja turhaahan se on etukäteen murehtia, vaikkei sille mitään voi.
Nostan