Onko muita joita ahdistavat erilaiset julkiset juhlat ja tyypilliset jutut joita "pitäisi" tehdä?

Minä en ole koskaan kuullut että mitä helatorstaina tai helluntaina pitäisi tehdä, sitä olen aina ihmetellytkin että miksi ne pitää muka olla jopa arkipyhä, eli vapaapäivä töistä joku torstai jota kukaan ei juhli millään tavalla. Toki kirkoissa on varmasti jokaiselle kirkolliselle juhlapyhälle oma juttunsa, mutta aika harva kirkossa käy, eikä kotona juhlimiselle ole mitään tapoja kuten on vaikka joulu ja pääsiäinen, niihin sentään liittyy edes joku erikoinen ruoka.

Mulle ei koskaan tule sellaista oloa että mun pitäisi tehdä jotain sen takia että on joku juhlapäivä tai että "kaikki muutkin tekee" en mene hiihtämään hiihtolomalla, eikä mene suuri osa muistakaan ihmisistä. En ymmärrä tuollaista että ottaa omaan elämäänsä paineeksi asioita joita kuvittelee että "kaikki muut" tekee ja ne kaikki muut jotenkin odottavat että sinäkin niin teet.

Onko joku joskus tullut tarkistamaan että mitä sinä teet halloweeninä joka ei edes ole meidän vaan amerikkalaisten juhla? Tuleeko kohta pakollinen kiitospäivän vietto? 

Meillä ei vietetä mitään näistä "pakkojuhlista"; ei joulua, ei pääsiäistä, ei juhannusta jne. Ihan sama! Me juhlimme silloin kun huvittaa ja jotain kivaa, mitä on tapahtunut. Kukaan ei sinullekaan tule sanomaan, mitä "pitäisi juhlia". Parempi elää omien arvojensa mukaan kuin vääntää pakolla jotain taviselämää, jota ei halua!

Tsemppiä epäjuhlintaan! :D

Yleinen oletus vain on , että kaikki tietenkin tekevät " juhlina " jotain samantapaista.  Näet jonkun puolitutun, johan kyselee mitä teette ja mihin menette juhlana xx. Erehdypäs vastaamaan ei mitään emme huomioi sitä ollenkaan, saat kummastuneita katseita  ja tilanne outonee.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan kuullut että mitä helatorstaina tai helluntaina pitäisi tehdä, sitä olen aina ihmetellytkin että miksi ne pitää muka olla jopa arkipyhä, eli vapaapäivä töistä joku torstai jota kukaan ei juhli millään tavalla. Toki kirkoissa on varmasti jokaiselle kirkolliselle juhlapyhälle oma juttunsa, mutta aika harva kirkossa käy, eikä kotona juhlimiselle ole mitään tapoja kuten on vaikka joulu ja pääsiäinen, niihin sentään liittyy edes joku erikoinen ruoka.

Mulle ei koskaan tule sellaista oloa että mun pitäisi tehdä jotain sen takia että on joku juhlapäivä tai että "kaikki muutkin tekee" en mene hiihtämään hiihtolomalla, eikä mene suuri osa muistakaan ihmisistä. En ymmärrä tuollaista että ottaa omaan elämäänsä paineeksi asioita joita kuvittelee että "kaikki muut" tekee ja ne kaikki muut jotenkin odottavat että sinäkin niin teet.

Onko joku joskus tullut tarkistamaan että mitä sinä teet halloweeninä joka ei edes ole meidän vaan amerikkalaisten juhla? Tuleeko kohta pakollinen kiitospäivän vietto? 

Meille nuo tulevat paljolti suvun ja lasten toiveiden taholta. Ja tietysti pakko ei ole, mutta jos ja kun asiat ovat tärkeitä rakkaimmille ihmisille ja tuottavat heille suurta iloa, niin tuntuu pahalta kieltäytyä.

Meillä esimerkiksi lapsille monet noista juhlista ovat tosi tärkeitä ja tuottavat iloa ja niitä juhlitaan koulussa isosti (kuten Halloween) josta ne tulevat. Ja vanhemmille sukulaisille tosi tärkeitä ja iloa tuottavia, varsinkin lasten takia, kun haluavat ilahduttaa lapsia joille nuo juhlat ovat tärkeitä.

Meilläkin oli tosi paljon vapaampi ja kevyempi meininki ennen lapsia, ja se teki paljon onnellisemmaksi. Mutta lasten myötä (heidän halustaan ja sukulaisten halusta ilahduttaa heitä) niistä on tullut tosi tärkeitä ja vähän "pakkoja". Ja jotenkin tuntuu että tuo pakko vie siinä sitä iloa itseltäni. Mutta muille nuo ovat niin tärkeitä, pahoittavat mielensä jos en ole innokas tulemaan.

(Niin joo, tuosta taisi unohtua vappu. ... Ja mitä kaikkia niitä muita onkaan. ... rapujuhlat ja ties mitä. ... )

Ja ap tässä vielä: Olen nauttinut juhannuksesta hiljaisessa Helsingissä valtavasti, ihan vain nauttien kukista esimerkiksi Kaivopuistossa.

Ja kerran viettänyt joulun ihan yksin, mikä oli yllättävän ihastuttavan rauhallista.

Eli on tosiaan perinne siitä, että juhlitaan perinteisesti jos haluaa, mutta mitään pakkoa ei ole, ja se teki tosi paljon onnellisemmaksi kun ei ollut tuollaista kaavamaista velvollisuuspakkoa elämässä.

Mutta kuten tuossa ylempänä kerroin, niin lasten takia - johon sitten vaikuttaa suku joka haluaa ilahduttaa lapsia jotka nauttivat juhlista, ovat tosi tärkeitä heille - niistä on tullut jotenkin ahdistava pakkopaita. Alan ahdistua jo pari viikkoa etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan kuullut että mitä helatorstaina tai helluntaina pitäisi tehdä, sitä olen aina ihmetellytkin että miksi ne pitää muka olla jopa arkipyhä, eli vapaapäivä töistä joku torstai jota kukaan ei juhli millään tavalla. Toki kirkoissa on varmasti jokaiselle kirkolliselle juhlapyhälle oma juttunsa, mutta aika harva kirkossa käy, eikä kotona juhlimiselle ole mitään tapoja kuten on vaikka joulu ja pääsiäinen, niihin sentään liittyy edes joku erikoinen ruoka.

Mulle ei koskaan tule sellaista oloa että mun pitäisi tehdä jotain sen takia että on joku juhlapäivä tai että "kaikki muutkin tekee" en mene hiihtämään hiihtolomalla, eikä mene suuri osa muistakaan ihmisistä. En ymmärrä tuollaista että ottaa omaan elämäänsä paineeksi asioita joita kuvittelee että "kaikki muut" tekee ja ne kaikki muut jotenkin odottavat että sinäkin niin teet.

Onko joku joskus tullut tarkistamaan että mitä sinä teet halloweeninä joka ei edes ole meidän vaan amerikkalaisten juhla? Tuleeko kohta pakollinen kiitospäivän vietto? 

Meille nuo tulevat paljolti suvun ja lasten toiveiden taholta. Ja tietysti pakko ei ole, mutta jos ja kun asiat ovat tärkeitä rakkaimmille ihmisille ja tuottavat heille suurta iloa, niin tuntuu pahalta kieltäytyä.

Meillä esimerkiksi lapsille monet noista juhlista ovat tosi tärkeitä ja tuottavat iloa ja niitä juhlitaan koulussa isosti (kuten Halloween) josta ne tulevat. Ja vanhemmille sukulaisille tosi tärkeitä ja iloa tuottavia, varsinkin lasten takia, kun haluavat ilahduttaa lapsia joille nuo juhlat ovat tärkeitä.

Meilläkin oli tosi paljon vapaampi ja kevyempi meininki ennen lapsia, ja se teki paljon onnellisemmaksi. Mutta lasten myötä (heidän halustaan ja sukulaisten halusta ilahduttaa heitä) niistä on tullut tosi tärkeitä ja vähän "pakkoja". Ja jotenkin tuntuu että tuo pakko vie siinä sitä iloa itseltäni. Mutta muille nuo ovat niin tärkeitä, pahoittavat mielensä jos en ole innokas tulemaan.

(Niin joo, tuosta taisi unohtua vappu. ... Ja mitä kaikkia niitä muita onkaan. ... rapujuhlat ja ties mitä. ... )

'

Aloituksessa oli lueteltu kaikki lomat, mitä se kellekään kuuluu miten kukakin viettää lomaansa? Sehän on vaan sitä ettei tarvi mennä töihin tai kouluun.

Ei meidän lasten koulussa mitään muuta juhlita isosti kuin joulua, ja nyt oli syksyllä Suomi100 juhlat, ei juhlita Halloweenia, helluntaita tai helatorstaita.

Mitä juhlia teillä sitten juhlitaan ja miten? Minä en tiedä että missään perheessä erityisesti tai isosti juhlittaisiin muita kuin joulua, joillakin on pääsiäisenä tietyt ruuat ja jos on pikkulapsia niin ehkä trullittavat, vapppuna jotkut käy vapputorilla tai piknikillä, mutta ei meilläpäin koska täällä on usein niin kylmä ettei piknikille voi mennä vielä vappuna eikä sille ole siis sellaista tapaa tullut. Uutena vuotena käydään ehkä katsomassa ilotulituksia, samoin venetsialaisten aikaan, sitäkään ei tietysti ole kuin tietyillä rannikkoseuduilla. Sitten on isänpäivä ja äitienpäivä, nekin menee kaikilla omien juttujen mukaan, ei kaikki vie äidille kahvia sänkyyn kun eivät juo kahvia, ei kaikki piittaa kakuistakaan, mies ehkä ostaa kukkia tai sitten ei, lapset toki koulussa askartelee jotain sekä isälle että äidille.

Minä en ole koskaan ollut rapujuhlissa, enkä muista kuulleeni kenenkään tutunkaan olleen, en tiedä ketä ne on joilla on rapujuhlia. Eikä mun lähipiirissä ryypätä vappuna ja juhannuksena,  jotkut menee kesämökille juhannuksena jos sellainen sattuu olla, suurin osa ihmisistä ei tee mitään erikoista.

Kyllähän se on täysin itsestä kiinni mitä kaikkia juhlia ja tapahtumia valitsee suorittaa, jos lapset saa synttärinsä ja joulun ja saavat antaa isänpäivänä ja äitienpäivänä askartelunsa vanhemmilleen, niin eiköhän muut pakolliset voi skipata jos ei kerran tykkää, ei siitä mitään haittaa kenellekään ole, eiköhän ne sukulaisetkin näe lapsianne muutenkin.

Ei. En vietä noista muita kuin joulua, uuttavuotta ja vappua enkä niitäkään kovin erikoisesti. Muut menee huomaamatta ohi. Varmaan helpottaa sekin ettei meidän perheessä/suvussa ole muitakaan kovin innokkaita kaikkien mahdollisten päivien juhlijoita.

Nautin juhlista !

Ei ne juhlat itsessään vaan se paine, joka joihinkin juhliin liittyy, että pitäisi kovasti sukuloida. En millään jaksaisi sitä varsinkaan miehen sukulaisten kanssa. Nyt alkoi pääsiäinen stressata, kun sain kuulla että pitäisi lähteä sukuloimaan. Anopilla on myös todennäköisesti joku suuren suvun pääsiäispäivällinen katettuna. Olen introvertti ja en vaan yhtään tykkää tollasista. Miehen sukulaisten kanssa on vieläpä niin puuduttavaa istua iltaa, kun ollaan ihan eri kaliiberia...

Ei ahdista. Emme juhli pakosta vaan ihan omasta halusta. 

Mua ahdisti aina siihen asti, kunnes oivalsin, että ei mun kannata eikä tarvitse tehdä yhtään mitään mitä "pitäisi" tehdä, tai mitä jotkut muut tekee, tai mitä joku muu tekee.

Koska ei kukaan voi tietää, mikä mut tekee onnelliseksi ja mitä mä oikeasti tunnen sisälläni.

Ainoastaan sen itse voi tietää... Ei auta vaikka kuinka muut menee ja olettaa, että sunkin pitäis tehdä jotain tai mennä johonkin, kun se on "normaalia" tai jotain vastaavaa.

Jostain syystä monetkin ihmiset luulee, että heidän täytyis tehdä jotain tiettyä tai elää suurimmaksi osaksi jonkun valmiin kaavan mukaan. :D

Hmm.. Montakohan vuotta mä elämässäni ahdistelin noita juttuja ja menin aina porukan mukana, kun luulin, että se on se miten tätä elämää kuuluu elää. :D Hahaa...

en pidä sukulaistapaamisista, koska joudun sietämään paria vihaamaani serkkua silloin. kun alkaa ikää tulla enemmän, jättäydyn pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne juhlat itsessään vaan se paine, joka joihinkin juhliin liittyy, että pitäisi kovasti sukuloida. En millään jaksaisi sitä varsinkaan miehen sukulaisten kanssa. Nyt alkoi pääsiäinen stressata, kun sain kuulla että pitäisi lähteä sukuloimaan. Anopilla on myös todennäköisesti joku suuren suvun pääsiäispäivällinen katettuna. Olen introvertti ja en vaan yhtään tykkää tollasista. Miehen sukulaisten kanssa on vieläpä niin puuduttavaa istua iltaa, kun ollaan ihan eri kaliiberia...

Ihanaa että edes joku löytyi joka vähän ymmärtää! Meillä kanssa suvulla (ja lapset nauttivat) on juuri tuo, että ne juhlat ovat tosi suureellisia. Otetaan esiin valtavat perityt juhla-astiastot sieltä jostain sadan vuoden takaa, perintöhopeat ja kristallit. Ruokia suunnitellaan ja valmistellaan ainakin pari viikkoa. Eli juuri tuollainen suuren suvun pöytä katettuna niin, että on nähty valtavasti vaivaa. Jolloin tottakai sitä arvostaa ja siitä nauttii, mutta ... Ja pukukoodi kanssa tosi tarkka, eli vieraittenkin pitää valmistautua huolellisesti.

Ja ei mitään ryyppäyksiä vappuna tai juhannuksena, mutta esimerkiksi monimutkaiset järjestelyt isolla porukalla Ullikselle missä järjestetään paikalle pöydät ja koordinoidaan ruuat ja kaikkien tapaamiset, sitten brunssi ja jono eri juhlia.

Juhannuksena taas myös monimutkaiset järjestelyt,iso porukka joko suvun mökille tai tuttaville, menyita suunnitellaan ja valmistellaan monta päivää, tehdään itse kaikkia erikoisruokalajeja ja suunnitellaan ohjelmaa, rakennetaan kokkoa yms.

Eli kaikki juhlat ovat tosi huolella järjestettyjä ja ovathan ne aivan ihania, mutta kun aina ei vain jaksaisi, ja sitten muut pahoittavat mielensä.

Ja meillä nyt onneksi on tosi mukavaa ja hauskaa sukua ja tuttavapiiriä, ja olisihan tuo kaikki juhliminen tosi hauskaa jos ei olisi niin paljon muuta.

Näistä hän pääsee sillä ettei vietä juhlia eikä osallistu mihinkään mistä ei tykkää. Näin olen tehnyt aina. En osallistu mihinkään joukkohysteriaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne juhlat itsessään vaan se paine, joka joihinkin juhliin liittyy, että pitäisi kovasti sukuloida. En millään jaksaisi sitä varsinkaan miehen sukulaisten kanssa. Nyt alkoi pääsiäinen stressata, kun sain kuulla että pitäisi lähteä sukuloimaan. Anopilla on myös todennäköisesti joku suuren suvun pääsiäispäivällinen katettuna. Olen introvertti ja en vaan yhtään tykkää tollasista. Miehen sukulaisten kanssa on vieläpä niin puuduttavaa istua iltaa, kun ollaan ihan eri kaliiberia...

Näihinhän ei ole mikään pakko mennä. Sen kun toteaa ettei pääse tulemaan. Kasvata selkäranka ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen oletus vain on , että kaikki tietenkin tekevät " juhlina " jotain samantapaista.  Näet jonkun puolitutun, johan kyselee mitä teette ja mihin menette juhlana xx. Erehdypäs vastaamaan ei mitään emme huomioi sitä ollenkaan, saat kummastuneita katseita  ja tilanne outonee.

No jos ei kantti kestää sanoa, että ei mitenkään, niin toteaa ettei mitään erikoista ja alkaa samaan hengenvetoon kysellä siltä kyselijältä jotain. Et joudu vankilaan vaikka suoranaisesti valehtelisit näistä asioista. Mitä se kellekään kuuluu?

Kyllä noiden kaikkien juhlien merkitys on kutistunut ja osa iha poistunutkin omalta listasta tässä vuosien varrella. Jouluksi tykkään vaihtaa verhot, koristella kotia ja laittaa ulos ja sisälle koristevaloja. Itse joulu sitten onkin näin kaksistaan elävällä ihan sama. Viime jouluna oltiin Lapissa, eikä edes kotona.

En jaksa ottaa mitään paineita mitä vietän tai jos vietän niin miten. Olen aina sanonut, että voin syödä joulunakin vaikka purkkihernekeittoa, jos huvittaa. Vapaat kuitenkin mahdollistavat ruoan laiton vähän pitemmällä kaavalla, niin tulee kuitekin satsattua ruokaan.

Juhannuksena on ehkä tylsä olla kaupungissa tai ihan "vain kotona" joten usein olenkin jossain eräreissussa tai jossain mökillä. Ehkä syynä myös se, että synttärini osuvat usein juhannukseen. Silloin on kiva olla muualla kuin kotona mätänemässä.

Jokainen luo itse omat tapansa ja perinteensä. Sekin on perinne jos ei vietä jotain juhlaa. Itselleni perinteet ja vanhat tavat ovat tärkeitä. Mutta ne eivät saa olla pakkopullaa jos ei niistä tykkää. On kuitenkin kurjaa tuomita juhlan ilot niiltä jotka niitä rakastavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne juhlat itsessään vaan se paine, joka joihinkin juhliin liittyy, että pitäisi kovasti sukuloida. En millään jaksaisi sitä varsinkaan miehen sukulaisten kanssa. Nyt alkoi pääsiäinen stressata, kun sain kuulla että pitäisi lähteä sukuloimaan. Anopilla on myös todennäköisesti joku suuren suvun pääsiäispäivällinen katettuna. Olen introvertti ja en vaan yhtään tykkää tollasista. Miehen sukulaisten kanssa on vieläpä niin puuduttavaa istua iltaa, kun ollaan ihan eri kaliiberia...

Ihanaa että edes joku löytyi joka vähän ymmärtää! Meillä kanssa suvulla (ja lapset nauttivat) on juuri tuo, että ne juhlat ovat tosi suureellisia. Otetaan esiin valtavat perityt juhla-astiastot sieltä jostain sadan vuoden takaa, perintöhopeat ja kristallit. Ruokia suunnitellaan ja valmistellaan ainakin pari viikkoa. Eli juuri tuollainen suuren suvun pöytä katettuna niin, että on nähty valtavasti vaivaa. Jolloin tottakai sitä arvostaa ja siitä nauttii, mutta ... Ja pukukoodi kanssa tosi tarkka, eli vieraittenkin pitää valmistautua huolellisesti.

Ja ei mitään ryyppäyksiä vappuna tai juhannuksena, mutta esimerkiksi monimutkaiset järjestelyt isolla porukalla Ullikselle missä järjestetään paikalle pöydät ja koordinoidaan ruuat ja kaikkien tapaamiset, sitten brunssi ja jono eri juhlia.

Juhannuksena taas myös monimutkaiset järjestelyt,iso porukka joko suvun mökille tai tuttaville, menyita suunnitellaan ja valmistellaan monta päivää, tehdään itse kaikkia erikoisruokalajeja ja suunnitellaan ohjelmaa, rakennetaan kokkoa yms.

Eli kaikki juhlat ovat tosi huolella järjestettyjä ja ovathan ne aivan ihania, mutta kun aina ei vain jaksaisi, ja sitten muut pahoittavat mielensä.

Ja meillä nyt onneksi on tosi mukavaa ja hauskaa sukua ja tuttavapiiriä, ja olisihan tuo kaikki juhliminen tosi hauskaa jos ei olisi niin paljon muuta.

Onko tuollaisia oikeasti olemassa???

En tunne ketään kenen suvussa olisi tuollaisia juhlia. Mun äidin suvussa jotkut sukulaiset pitää vähän isommat häät ja isoäidin hautajaisissa oli aika paljon porukkaa koska hänellä oli kymmenen lasta ja meitä serkkuja yli 20.  Meillä on iso suku, mutta hyvin harva äidin sisaruksista on pitänyt esim. 50v. juhlia, vanhempani eivät pitäneet juhlia ja meidän sukuhaarassa on kaikki muutkin juhlat olleet pieniä. Suurinta osaa serkkujani en tuntisi vaikka kadulla vastaan kävelisi, ei olla kuin muutaman kanssa facekavereita ja niistäkin vain pari sellaisia joita olen aikuisena tavannut. Isän puolelta on pienenpi suku ja eivät ole väleissä keskenään, eli ei ole sukujuhlia koskaan.

Mun mies on täyttänyt 50v. eikä todellakaan halunnut minkäänlaisia juhlia, edes perheen piirissä. Meillä oli pienet häät, maistraatti, ruokailu, ei tanssia eikä ohjelmaa. Esikoinen on valmistunut kaksi kertaa ja niitä on juhlistettu ja niistä ylioppilasjuhlat oli isommat lähinnä sen takia kun oli hyvät kevätkelit, mutta ei sinnekään tullut kuin lähimmät sukulaiset ja ystävät. Kenellä on edes rahaa kustantaa jotain isoja bakkanaaleja monta kertaa vuodessa? Ja kuka ihme jaksaa tehdä niitä ruokia?

Meillä on tuollaisia juhlia, mutta sillä erotuksella, että niihin osallistuminen ei ole kenenkään velvollisuus. Aika harvoin edes on sellaista juhlaa, johon aivan kaikki neljässä sukupolvessa osallistuisivat. Lähes aina jollain on työvuoro, joku on ulkomailla, joku menee mökille, joku on sairaana, joku on viimeisillään raskaana tai jollain on joku muu syy - vaikkapa ei vain jaksa - miksi ei sillä kertaa osallistukaan. Varmasti ahdistaisi minuakin, jos olisi pakko osallistua jokaisiin juhliin tai muutoin joku vetäisi herneen nenäänsä.