Diabeetikot, oletteko pahoillanne, jos raivoamisenne menee yli?

Tottakai pitää pahoitella, mutta pitää muistaa, että ne johtuu usein verensokerin heittelystä.

Ylimenevät raivokohtaukset johtuvat suurimmalta osalta liian matalalle menneistä sokereista, joihin taas voi olla mitä ihmeellisimpiä syitä. Esimerkkeinä vahingossa annosteltu liian suuri pikainsuliiniannos, liian suuri liikuntamäärä insuliinin vaatimaan tasoon, mielenliikutus jne. Tällaisissa tilanteissa ei-diabeetikon pitäisi tarjota diabeetikolle oma-aloitteisesti jotain sokeripitoista eikä lähteä mukaan raivoamaan.

Eli vastaus kysymykseesi: Ei kannata pahoitella, vaan pitää keskittyä itsensä parantamiseen. Jos näin ei tee, saattaa olla tuloksena mm aivovamma, kun aivot ei saa sokeria, tai jopa äkkikuolema.

No mikä sulla on ollut verensokeri, kun alat raivoamaan?

No tottakai pitää olla, kyllä jokainen ihminen pystyy hallitsemaan raivokohtauksiaan vaikka miten olisi verensokeri alhaalla.

Vierailija kirjoitti:

No tottakai pitää olla, kyllä jokainen ihminen pystyy hallitsemaan raivokohtauksiaan vaikka miten olisi verensokeri alhaalla.

Ei pysty. Tämä opetetaan yläasteen terveystiedon tunnilla.

Raivokohtauksia pahoitellaan aina, johtuvat ne mistä tahansa. On se sitten aspergerista, persoonallisuushäiriöstä, paskasta päivästä, alkholista tai diabeteksesta johtuva.

Olen ollut diabeetikko 37 vuotta, hypoja on ollut varmaankin plus sata, enkä ole ikinä raivonnut. Joten joo, hypot eivät tee ketään syyntakeettomaksi, joten anteeksipyytämisen pitää olla itsestäänselvää.

Minun diabeetiko lapsi (aikuinen jo) on ollut ärtynyt pikemminkin sokerin ollessa korkea. Äänestä jo kuulee, jos sokeri on liian korkea/matala.

Matala sokeri voi aiheuttaa ärtyneisyyttä, mutta mitään raivokohtauksia niillä ei selitellä.

Toki jos saisin raivokohtauksia. Mutta miksi pitäisi saada raivareita, en minä ainakaan saa niitä.

Sokeritauti diagnoosini on tehty jo yli kaksikymmentä vuotta sitten - nyt vasta tässä sain tietää, että hypot voivat aiheuttaa joillakin raivoamistakin!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut diabeetikko 37 vuotta, hypoja on ollut varmaankin plus sata, enkä ole ikinä raivonnut. Joten joo, hypot eivät tee ketään syyntakeettomaksi, joten anteeksipyytämisen pitää olla itsestäänselvää.

Että kun sinä et ole raivonnut, niin kukaan muukaan ei sillä tavalla reagoi hypoon. Niin se varmaan on. Minä en ole koskaan ollut masentunut, niin kai kukaan muukaan voi oikeasti olla. Ottaisivat itseään niskasta kiinni

(sarkasmia)

Diabeetikkona en ole koskaan raivonnut matalilla verensokereilla vaan pinna katkeaa hetkemmin korkeilla. Ja kyllä, olen pahoillani siitä lähes päivittäin, mutta en ala pyytelemään anteeksi, koska saan tehdä sitä sitten hyvinkin usein.

Vierailija kirjoitti:

Matala sokeri voi aiheuttaa ärtyneisyyttä, mutta mitään raivokohtauksia niillä ei selitellä.

Matala sokeri voi saada ihmisen käyttäytymään täysin irrationaalisesti, jopa harhaisesti. Ajan ja paikan tajukin voi heittää. Ja tämä ei ole provo.

Laitetaan tähän äänestys diabeetikoille. Peukku ylös jos raivostuttaa kun verensokeri on ylhäällä. Peukku alas jos raivostuttaa kun verensokeri on alhaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala sokeri voi aiheuttaa ärtyneisyyttä, mutta mitään raivokohtauksia niillä ei selitellä.

Matala sokeri voi saada ihmisen käyttäytymään täysin irrationaalisesti, jopa harhaisesti. Ajan ja paikan tajukin voi heittää. Ja tämä ei ole provo.

Voi siihen kuollakin, mutta apn tektistä saa sellaisen käsityksen, että kaikilla alkaa raivoaminen, kun sokeriarvo laskee matalalle.

Minä en raivokohtauksia anteeksi pyydä! Diabetikko tarvitsee ymmärrystä!

Lähipiiri ymmärtää tarjota ruokaa, jos vaikutan siltä että sokeri voisi olla alhaalla. Muille kuin kotiväelle en ole ikinä raivonnut. Muualla mieluummin vetäydyn, jos olo on heikko.

En usko, että äitini edes tajuaa miten hän käyttäytyy kun sokerit on liian alhaalla, onneksi nykyisillä insuliineilla ei ole vuosiin ollut.

Mutta kun toinen on hämärän tuolla puolen ja yrität syöttää tai juottaa niin ei ole kerta kun perheen jäsenet ovat saaneet sylkeä ja kirouksia päälleen.

Äidilläni tulee pahantuulisuutta ja ahdistusta, kun verensokeri nousee. Kun nousee 20:een asti, alkaa raivokohtaukset. Alhaisella verensokerilla on hyväntuulinen.

Minulla tulee pahantuulisuutta ja ahdistusta, kun verensokeri laskee. Tuntuu siltä että seinät kaatuu päälle ja napsahdan jos minua aletaan tällaisessa tilassa ärsyttää. En ole diabeetikko enkä edes rajatapaus (ainakaan vielä) mutta minulla on jostain selittämättömästä syystä reaktiivinen hypoglykemia. Verensokerini ei koskaan nouse normaaliarvoja ylemmäs.

Kaipa me kaikki ollaan erilaisia.