Vauva opettelee seisomaan, pitäisikö antaa kaatua?
Heippa,
Otsikosta tuli vähän tyhmä, mutta tarkoitan sitä kun meidän poika 9kk on alkanut nyt harjoittelemaan seisomista niin meikämamma on koko ajan takana ottamassa vastaan. Nyt poika onkin oppinut että " hei, äiti on aina takana niin ei hätää" -asenteen ja tulee aina vauhdilla peppu edellä alas. Kannattaisiko " pelästyttää" muutaman kerran, niin että oppisi tulemaan alas varovaisemmin ja oikealla tavalla polvia koukistaen? Pidennänkö näin suojellessani tuota oppimisprosessia? Olen lukenut täältä että vauvoilta on mennyt viikko pari oppia oikea alastulo, mutta epäilen ettei meidän poika sitä niin nopeasti opi (viikko jo kulunut)...
Terv. Närhi
Kommentit (8)
eli piti sanomani että meidän poika alkoi nousta seisomaan 7kk iässä ja kaatui muutaman kerran aika dramaattisen näköisesti, kun ei me vanhemmat yksinkertaisesti oltu koko ajan pelastamassa. Oltiinko laiskoja vai ei =) ... mulla on ollut tapana että annan pojan aika vapaasti touhuta, jos näen että on satuttamassa itsensä niin tottakai menen hätiin mutta on kyllä käytännössä mahdotonta pitää silmällä ihan joka ikinen hetki, jos meinaa saada mitään kotona aikaiseksi.
Onneksi pikkuisilla on kova pää, eli ei kaatumisista seurannut mitään vakavaa. Ja muutamassa viikossa poika alkoi kyykistellen tulla pyllylleen alas jaloiltaan.
Nyt täällä kauhistellaan kun poika on oppinut kiipeämään sohvalle, vaan ei vielä tulemaan alas ... Sinne kiipeilemistä aion kyllä vahtia, kun putoamismatkaa on enemmän kuin omilta jaloilta.
Anna vauvan vaan opetella asiat itse, kyllä hän oppii pian. Ethän mitenkään voi olla koko ajan vauvan takanakaan. Meillä kaaduttiin ehkä 5 kertaa dramaattisesti, sitten opittiin pitämään kunnolla kiinni tai tulemaan alas hallitusti. Täytyy vaan uskaltaa antaa vauvan oppia " kantapään kautta" (vaikeaa se on, myönnetään ; )
Jotkut ovat ehdottomasti konttauskypärää vastaan tuossa kaatuiluvaiheessa, koska " se päässä kaatuminen ei satu ja sitten ei opi olemaan kaatumatta" - minä taas olen sitä mieltä, että tärkeintä on poistaa vakavan saattumisen vaara (aivotärähdys) pehmentämällä ehkä hieman kaatumista , koska kyllä se ohut vaahtomuoviläpyskäkin antaa niin paljohn periksi, että kaatuminen tuntuu...
Meidän neiti osasi laskeutua seisoviltaan alas jalkoja koukistamalla. Sitten huomasi, että nopeammin pääsee pepulle istumalla (siis juuri vauhdikkaasti tömäyttäen) ja tuli pitkän aikaa alas aina pepulleen - siis ihan ilman minun vahtimisiani. Voipi olla teidänkin vauvalla vain harjoitteluvaihe menossa.
Jotkut ovat ehdottomasti konttauskypärää vastaan tuossa kaatuiluvaiheessa, koska " se päässä kaatuminen ei satu ja sitten ei opi olemaan kaatumatta" - minä taas olen sitä mieltä, että tärkeintä on poistaa vakavan saattumisen vaara (aivotärähdys) pehmentämällä ehkä hieman kaatumista , koska kyllä se ohut vaahtomuoviläpyskäkin antaa niin paljohn periksi, että kaatuminen tuntuu...
Hmm... Meni vähän aiheen vierestä. Siis itse asiaan:
Meidän neiti osasi laskeutua seisoviltaan alas jalkoja koukistamalla. Sitten huomasi, että nopeammin pääsee pepulle istumalla (siis juuri vauhdikkaasti tömäyttäen) ja tuli pitkän aikaa alas aina pepulleen - siis ihan ilman minun vahtimisiani. Voipi olla teidänkin vauvalla vain harjoitteluvaihe menossa. Ei mielestäni haittaa, vaikka olet apuna ja turvana. Tietenkin voit antaa vauvan tömpsähdellä alas itse, jos vaikka olet vieressä katsomassa, ettei päätään lyö mihinkään kulmaan tai vastaavaa, jos haluat kokeilla, auttaako se. Kuten sqanoin, mieti, mikä itsestä hyvältä tuntuu =)
... takana vahtimassa, kun saattoi vaan irrottaa kädet ja heittäytyä selälleen. Toki silti pääsi joskus kaatumaan, muttei pahemmin loukannut. Välillä koitin pitää konttauskypärääkin, mutta se yleensä lensi kaaressa pois päästä. Olen sitten varmaan ylivarovainen, mutta minusta tuntuu vähän kurjalta antaa lapsen tieten tahtoen loukata, jotta oppisi jonkin taidon. Myönnän toki, että tämä toimintatapani varmaan hidasti vauvan laskeutumaan oppimista, koska ei tosiaan viikossa eikä kahdessakaan oppinut itse tulemaan alas, mutta lopulta alkoi tosi mallikkaasti koukistaa jalkojaan ja laskeutua alas. Mutta kuten joku jo vastasikin, tee miten itse parhaaksi näet, on niin monta " oikeaa" tapaa!
Muistelen et olin usein siinä lähettyvillä kun muksu tukea vasten pystyyn pyrki ja vähän pidin silmällä ettei pahasti kaadu ja jos vähän pyllähti ja meinas itkeä, sanoin vaan että hupsis, ei sattunu yhtään. Oli meillä joskus tyynyjäkin vähän olkkarin lattialla et jos pahasti kaatuu, varsinkin sillon ku ilman tukea opetteli istumaan, siitä kaaduttiin kyllä tyynyistä huolimatta monet kerrat mutta oppi se viimein! Kai sitä vähän voi kattoa ettei pahasti satu, antaa vähän pyllähdellä muttei alvariinsa päätä lattiaan kopsautella!
Oli kiva lukea mielipiteitänne. Taidanpa jatkaa siihen malliin että annan pyllähdellä vähän enemmän, mutten uskalla antaa päätä kolautella lattiaan turhan usein. Poika on sen verran ärhäkkä, että jo pipon päähän laittaminen aiheuttaa hirveen kränän, saatikka sitten jos jotain kypärää kokeilisi... Jos tässä muutama viikko menee niin, ettei hirveesti kotitöitä ehdi tekemään sen takia, niin eipä haittaa! :)
Varmaan aika selvää, että meidän poika on esikoinen. Toisen kanssa ei tällaisia pikku " huolia" varmaan ehdi ollakaan. :)
T.Närhi
Ekana kysyisin, että konttaako poika? Jos konttaa, niin voisit opettaa poikaa tulemaan alas polvia koukistamalla. Meillä tyttö tuli alas jonkin aikaa aina jalat suorina. Kun konttaus alkoi sujumaan niin alastulokin parani. Muistutin aina että polvet koukkuun ( tyttö oli kyllä paljon vanhempi kuin poikasi )ja niin se kyllä siitä pikku hiljaa lähti. Sinuna en olisi huolissaan taidosta. Oppii kyllä ja aluksi on ihan hyvä vähän olla takana että ei heti säihkähdä uutta tilannetta. Anna pojan itse kokeilla alastuloa, niin kyllä hän oppii uuden tekniikan melko pian.
Kipe