En jaksa tehdä enää mitään

Jatkuvasti syyllinen olo, kun pitäisi tehdä asioita, mutta makaan vaan sängyssä. :l

Ap

Sama juttu, mutta mä oon vaan laiska. Voimia

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, mutta mä oon vaan laiska. Voimia

Kiitos.

Ap

:(

Sama. En jaksa tehdä mitään. Mä oon vanha. 61. Makaan vaan sohvalla, jaksoin nousta sängystä tähän. Käyn vessassa ja syön, muuta en ole tehnyt enää vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Sama. En jaksa tehdä mitään. Mä oon vanha. 61. Makaan vaan sohvalla, jaksoin nousta sängystä tähän. Käyn vessassa ja syön, muuta en ole tehnyt enää vuoteen.

Ikävä kuulla. :/ Itsehän olen vasta 19...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. En jaksa tehdä mitään. Mä oon vanha. 61. Makaan vaan sohvalla, jaksoin nousta sängystä tähän. Käyn vessassa ja syön, muuta en ole tehnyt enää vuoteen.

Ikävä kuulla. :/ Itsehän olen vasta 19...

Voi surkeaa... noin nuori.

Miten olet päätynyt tuohon?

Älä tunne turhaan syyllisyyttä. Ota yksi askel kerrallaan.

Elämäsi paranee varmasti. Ei maailma ole kuollut, vaikka nyt siltä tuntuukin. Niin parani minunkin maailmani.

Jos et syö ja juo niin kyllä se kuolo korjaa. Kestää kyllä jonkun aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. En jaksa tehdä mitään. Mä oon vanha. 61. Makaan vaan sohvalla, jaksoin nousta sängystä tähän. Käyn vessassa ja syön, muuta en ole tehnyt enää vuoteen.

Ikävä kuulla. :/ Itsehän olen vasta 19...

Voi surkeaa... noin nuori.

Miten olet päätynyt tuohon?

Älä tunne turhaan syyllisyyttä. Ota yksi askel kerrallaan.

Elämäsi paranee varmasti. Ei maailma ole kuollut, vaikka nyt siltä tuntuukin. Niin parani minunkin maailmani.

Ei tähän varmaan mitään yhtä ainoaa syytä ole. Olen aina ollut kova murehtimaan ja stressaamaan. Uudet asiat ovat jännittäneet. N. 4 vuotta sitten masennuin ekan kerran, se kausi kesti reilun vuoden. Ei ollut läheskään niin paha kuin nyt tämä kausi, jota on kestänyt ehkä 1,5 vuotta.

Koko ajan tuntuu vaan menevän pahemmaksi ja itsemurha todellakin tuntuu jo ainoalta ratkaisulta. En jaksa itse tehdä mitään asioita tämän tilanteen parantamiseksi. Olla möllötän vaan ja suunnittelen sitä itsaria.

Kiitos viestistäsi.

Ap

Tsempit. <3

No ei aina tarviikaan jaksaa. 

Itsellä lähes sama tilanne ja nuori olen myös. Pitkä kiusaamistausta minulla ja yksinäinen olen ollut myös jo lähes 10 vuotta. Varmasti näilläkin asioilla vaikutusta. Sellainen murehtija myös olen itsekin aina ollut. Ei minulla mitään diagnoosia kyllä ole. Nyt keväällä tuntuu, ettei jaksa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Tsempit. <3

Kiitos.

Ap

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. En jaksa tehdä mitään. Mä oon vanha. 61. Makaan vaan sohvalla, jaksoin nousta sängystä tähän. Käyn vessassa ja syön, muuta en ole tehnyt enää vuoteen.

Ikävä kuulla. :/ Itsehän olen vasta 19...

Voi surkeaa... noin nuori.

Miten olet päätynyt tuohon?

Älä tunne turhaan syyllisyyttä. Ota yksi askel kerrallaan.

Elämäsi paranee varmasti. Ei maailma ole kuollut, vaikka nyt siltä tuntuukin. Niin parani minunkin maailmani.

Ei tähän varmaan mitään yhtä ainoaa syytä ole. Olen aina ollut kova murehtimaan ja stressaamaan. Uudet asiat ovat jännittäneet. N. 4 vuotta sitten masennuin ekan kerran, se kausi kesti reilun vuoden. Ei ollut läheskään niin paha kuin nyt tämä kausi, jota on kestänyt ehkä 1,5 vuotta.

Koko ajan tuntuu vaan menevän pahemmaksi ja itsemurha todellakin tuntuu jo ainoalta ratkaisulta. En jaksa itse tehdä mitään asioita tämän tilanteen parantamiseksi. Olla möllötän vaan ja suunnittelen sitä itsaria.

Kiitos viestistäsi.

Ap

Olet ehkä sairastanut yleistynyttä ahdistushäiriötä, mikä on syventynyt masennukseksi. Aivojen välittäjäaineet eivät toimi. Keväällä lisääntynyt valo rasittaa lisää, koska käpyrauhanen alkaa käydä ylikierroksilla.

Huhtikuu voi olla erityisen vaikeaa, mutta yritä ottaa auttaviin tahoihin yhteyttä vaikka puhelimitse. Voisit tarvita esim. serotoniinilisää. Älä haudo itsetuhoa, ongelmiisi on olemassa hoitoa ja helpotusta.

Olo varmasti paranee, kunhan ikä lisääntyy ja elämästä tulee muutenkin vakaampaa. Aivot kypsyvät ja tuska hellittää.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä lähes sama tilanne ja nuori olen myös. Pitkä kiusaamistausta minulla ja yksinäinen olen ollut myös jo lähes 10 vuotta. Varmasti näilläkin asioilla vaikutusta. Sellainen murehtija myös olen itsekin aina ollut. Ei minulla mitään diagnoosia kyllä ole. Nyt keväällä tuntuu, ettei jaksa mitään. 

Sama neuvo kuin edelliselle, yritä hakea apua ja olla kärsivällinen. Elämä etenee ja kantaa. En olisi jossain vaiheessa uskonut, kuinka hyvän elämän voi saada. Se on sinullekin varmasti mahdollista.*tapu*.

Ap, et varmaan käytä ehkäisyä, kun et jaksa mitään tehdäkään, mutta jos syöt pillereitä, viskaa ne mäkeen.

Et kai ole millään rajoittavalla ruokavaliolla? Entä limut ja sokerit? Syötkö eläinperäistä? Rasvaa?

Masentaako sinua joku tietty asia?

Ap:lle voimia, tiedän mistä puhut...Itse kroonista masennusta yli 10 vuotta sairastuneena voin samaistua tuskaasi. Tarvitset ehdottomasti apua, olet vielä nuori ja voit parantua tai ainakin masennus voi lievittyä ja sen kanssa oppii elämään. Pystyisitkö soittamaan kriisipuhelimeen?

Valtakunnallinen kriisipuhelin

päivystää numerossa 010 195 202

arkisin klo 9.00–07.00

Itselläni on pahimmilla hetkillä auttanut. Myös lääkityksestä ja jonkinlaisesta keskusteluavusta varmastikin hyötyisit. Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta aina on toivoa <3 

Jos jaksat selata nettiä, surffaa youtubessa etsimässä videoita ahdistuksen ja masennuksen hoidosta. Enkku varmaan sujuu nuorelta ihmiseltä.

Kuuntele myös serotonine release tms.musiikkia.