Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka inhoaa omaa etunimeään?
22.03.2018 |
Olen inhonnut omaa etunimeäni niin kauan kuin jaksan muistaa, ihan lapsuudesta saakka. En voi tässä paljastaa nimeä, koska minut siitä voitaisiin tunnistaa, mutta se ei ole perinteinen suomalainen nimi. Haluaisin kuulla, miten muut vastaavassa tilanteessa olevat ovat asian käsitelleet. Minulla on vaikeuksia joka ikinen kerta, kun joudun esittäytymään uusille ihmisille. Uutta työpaikkaa en hae, koska joutuisin taas hokemaan ja tavaamaan kamalaa nimeäni uusille ihmisille.
Nimen vaihtaminen tuntuu todella vaikealta, koska olen jo pitkälti yli 3-kymppinen. Se olisi pitänyt tehdä kauan sitten, mutta rohkeus ei riittänyt.
Nimiasia mietityttää ja ahdistaa jos ei nyt päivittäin, niin viikoittain ainakin. Voi kun saisin perspektiiviä samassa tilanteessa olevilta.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Johda nimestäsi lempinimi, minkä otat viralliseksi. Itse olen Johanna ja inhosin sitä lapsena, olisin halunnut olla ennemmin Jenni tai Susanna. Nykyisin evvk.
No, nimestäni ei oikein saa lempinimeä. Muuten tuo olisi ollutkin todella hyvä idea.
Tekisin mitä vain jos olisin saanut nimen Johanna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johda nimestäsi lempinimi, minkä otat viralliseksi. Itse olen Johanna ja inhosin sitä lapsena, olisin halunnut olla ennemmin Jenni tai Susanna. Nykyisin evvk.
No, nimestäni ei oikein saa lempinimeä. Muuten tuo olisi ollutkin todella hyvä idea.
Tekisin mitä vain jos olisin saanut nimen Johanna.
Kaksi nimi, jossa yksi tavu vastaa nykyistä nimeäsi. Jos se on esim. Sokrates, lempinimi voisi olla Tessi tai Tessa.
Niin ja toinen vaihtoehto on ottaa käyttöön 2. tai 3. nimi jos sellainen on.
Mielikuvitusta kehiin.
Niin ja sitten jos joku ihmettelee nimenvaihdosta, voit sanoa nimen olleen lempinimesi lapsena tmv. Ei ihmiset sellaisia edes ihmettele. Suvussani kaksi on ottanut lempinimensä viralliseksi nimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Onneksi siitä saa hyviä lempinimiä.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan omaa kansalaisuuttani.
Minä kyllä lähinnä häpeän. Mutta kyllä inhoankin. Vältän kertomasta (en asu Suomessa) mutta onneksi nyt kun olen ollut niin kauan pois se on helppo vaihtaa.
Ja se nimi lähtee vaihtoon oitis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aluksi ok nimi, mutta minun äitini sai minut taivuteltua ottamaan nimekseni erään tosi lapsellisen lempinimen jota minusta on aina käytetty (koska äitini katui alkuperäistä nimivalintaa ja ratkaisi asian niin että väitti että nimeni oli ymmärretty virallisessa paikassa väärin). Asuin siis vielä vanhempien luona kun hän toi paperit täytettäväksi. Näin aikuisena en oikeastaan pidä kyseisestä nimestä (sarjassamme sulo, lahja, söpö) ja sain tietää että alkuperäinen nimeni oli ihan "oikea". Nyt v*tuttaa että minun näin aikuisena pitäisi sitten maksaa lähes sata euroa, koska tuo ilmainen nimenvaihdos on jo käytetty minun äitini tahtoni mukaisesti, eikä minulla toistaiseksi siihen ole ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimeni on ihan ok, mutta inhoan yli kaiken peilikuvaani. En voi edes puhua, jos näen peilikuvani esim näyteikkunasta...
Vaihda ihmeessä, uuteen nimeen tottuu yllättävän nopeasti.
Minä inhosin nimeäni lastentarhasta asti, siis ihan tyypillinen suomalainen nimi mutta jotenkin "tätimäinen" mun ikäisellä. Olisin halunnut että mullakin olisi "nätin tytön" nimi :D
Vaihdoin itse nimeni 25-vuotiaana, olin aikaisemmin tutkinut nimiä mihin voisi vaihtaa ja yhtäkkiä vaan tiesin tasan tarkkaan minkä nimen haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiitollinen vanhemmilleni että antoivat minulle niin hienon nimen. Vielä kun sukunimi ei ole mikään nen-pääteinen niin a vot.
Minua ärsyttävät ne "mun nimi on Jaakko, mutta mua on aina sanottu Antiksi" -tyypit. Vaihda se nimi virallisesti niin ei tarvitse pelleillä, perkele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin lapsena harvinaista nimeäni, silloin se ei olllut kalenterissakaan, joten mummoni oli sitä mieltä, ettei se ole edes oikea nimi 😄 Kaikki uudet tuttavuudet aina kuulevat ja muistavat nimen väärin, ja olen joutunut korjaamaan nimeä koko ikäni, nyt olen jo tottunut vaikka en vieläkään nimeä fanita.
fghdfhdfhgf kirjoitti:
Minua ärsyttävät ne "mun nimi on Jaakko, mutta mua on aina sanottu Antiksi" -tyypit. Vaihda se nimi virallisesti niin ei tarvitse pelleillä, perkele.
Jaakko on kyllä harvinaisen tyhmä nimi.
T: Jaakko
Vierailija kirjoitti:
Vaihda ihmeessä, uuteen nimeen tottuu yllättävän nopeasti.
Minä inhosin nimeäni lastentarhasta asti, siis ihan tyypillinen suomalainen nimi mutta jotenkin "tätimäinen" mun ikäisellä. Olisin halunnut että mullakin olisi "nätin tytön" nimi :D
Vaihdoin itse nimeni 25-vuotiaana, olin aikaisemmin tutkinut nimiä mihin voisi vaihtaa ja yhtäkkiä vaan tiesin tasan tarkkaan minkä nimen haluan.
Voi luoja, itken kun luen viestiäsi. Meillä on ihan sama tarina, mutta sinä olit rohkea ja teit sen mistä minä vain haaveilin.
Minäkin inhosin nimeäni jo tarhassa ja olin todella lähellä vaihtaa nimeni 25-vuotiaana. En kuitenkaan sitä tehnyt - en rohjennut! Mietin, että joudun selittelemään ja naama punaisena perustelemaan ihmettelijöille. Nimi on niin arka asia mulle.
Miten lähipiirisi suhtautui, entä ne ihmiset, jotka eivät tienneet ja puhuttelivat vanhalla nimelläsi? Kerroitko heti, että olen muuten nykyään "Maija"?
Vierailija kirjoitti:
Niin ja toinen vaihtoehto on ottaa käyttöön 2. tai 3. nimi jos sellainen on.
Mielikuvitusta kehiin.
Ihan yhtälailla se on nimen vaihtamista.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan omaa kansalaisuuttani.
Olen joskus miettinyt, että mihin tätä tunnetta voisi verrata (olen ap.) ja tosiaan ajatellut, että joku saattaa tuntea näin esimerkiksi juuri syntyperästään. Mistä sinä olet muuten kotoisin?
Johda nimestäsi lempinimi, minkä otat viralliseksi. Itse olen Johanna ja inhosin sitä lapsena, olisin halunnut olla ennemmin Jenni tai Susanna. Nykyisin evvk.