Hemmetti mua ärsyttää ihmiset jotka pitävät ujoja lapsia jotenkin kummajaisina.

ihmisten keskuuteen

sieppaa kun " ujoja" pidetään jotenkin outoina.... en ole itsekkään mikään suupaltti, mutta pidän enemmän ujoista ihmisistä sillä olen huomannut että nämä ns. sosiaaliset, puheliaat ihmiset ovat yleensä vaan kiinnostuneet itsestään... puhuvat, puhuvat mutta eivät sano mitään... ovat mielestään kiinnostuneet toisen asioista ja " kuuntelevat" toisia mutta eivät kuitenkaan muista sitten yhtään mitään mitä niille kertoo... ja yleensä vielä hölöttävät suu vaahdossa samat asiat moneen kertaan... en minä ainakaan jaksa kuunnella näitä ns. sosiaalisia höpöttäjiä



Ja tosiasiahan on että sitä kuunnellaan eniten joka puhuu vähiten!!!

Poika on tiettyyn pisteeseen asti äärimmäisen arka ja ujo. Vie aikaa lämmetä tuttujenkin luona (ei isovanhempien kanssa tai serkkujen seurassa), mutta ajan kanssa alkaa kyllä leikkiä ja höpöttää vieraillekin. Puhelias on, kun vauhtiin pääsee.



Lapselle täytyy olla hirvittävän stressaavaa se, että ei saa tutustua omaan tahtiin. Sain hirveä hepulin, kun yksi sukulaistäti, jolla on kova ääni ja rajut otteet alkoi minua sättiä, että eihän tuosta lapsesta tule mitään kun annat sen tuolla tavalla lahkeessa roikkua. Istuttiin vierekkäin penkillä ja lapsi ei halunnut nousta, kun tämä täti sitä vaati.



Armoa arkajaloille!!!!

Lapselle täytyy olla hirvittävän stressaavaa se, että ei saa tutustua omaan tahtiin. Sain hirveä hepulin, kun yksi sukulaistäti, jolla on kova ääni ja rajut otteet alkoi minua sättiä, että eihän tuosta lapsesta tule mitään kun annat sen tuolla tavalla lahkeessa roikkua. Istuttiin vierekkäin penkillä ja lapsi ei halunnut nousta, kun tämä täti sitä vaati.



Armoa arkajaloille!!!!

[/quote]

ja ujoutta huonona asiana? Se psykologi Liisa Keltikangas puhui tästä kerran telkkarissa. Hänestä tällainen trendi ei pidemmän päälle ole kenenkään kannalta hyvä.

3v lapseni on ujohko uudessa seurassa, tarkkailee tilannetta hissukseen mun lähellä, mutta aika nopeasti alkaa kuitenkin tehdä tuttavuutta myös uusien ihmisten kanssa.



Kuitenkin lapsen mummi katsoi asiakseen lapsen kuullen paasata kuinka lapsen ujous on sairaus, joka Jeesuksen pitäisi parantaa. Kuulemma Jeesus pystyy parantamaan lapseni " sairauden" , kuten myös joidenkin homouden..... Juu, kiitos mummi!

Itse olen ylisosiaalinen lörppö ja ei sekään mikään hyvä ole. Vien helposti muilta " tilan" vouhottamisellani. Toki on kivaa, kun saan helposti tuttuja ja löydän aina jonkun juttukaverin jostain. Tietoisesti kuitenkin olen pyrkinyt hillitsemään itseäni, jos tunnistan seurassa arempia ja hiljaisempia.



Ei voi olla ihanne olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ei ujoa lasta voi vääntää muuksi kuin on. Suotakoon se heille.



T: Ylivilkas ja sosiaalinen äiti, jolla ujo mies ja lapsi. :)

Lievä ujous on ok, mutta kyllä liiallinen ujous on jo outoa.

Samalla tavalla liiallinen vilkkaus on outoa ja kommunikointi tilanteissa häiritsevää.

Jos lapsi selvästi pelästyy (alkaa itkemään) tavallisissa arkipäiväisissä keksusteluissa ja tarrautuu isompanakin vanhempaansa. Tälläinen poikkeuksellisen ujo saattaa piiloutua, kyyristyä, välttää katsekontaktia, fyysistä kosketusta ym. Niin kyllä mielestäni silloin vanhemmalla on velvollisuus auttaa lastaan saamaan hiukan itsevarmuutta sosiaalisiin tilanteisiin, yhtälailla kuin AHDH-lapsetkin käyvät terapioissa saadakseen eväitä hillitäkseen itseään sosiaalisissa tilanteissa.



Toisaalta jokainen aikuinenkin voisi katsoa peiliin näissä erityislasten kohtaamistilanteissa. Päivittelyt ja asian julkinen vatvominen on erittäin loukkaavaa kenestä tahansa. Sama epäkorrekti käytös aikuista kohtaa saattaa aiheuttaa jopa oikeustoimia (herjaus/loukkaus), joten kuka tälläistä vetäytyvää ujoa lasta puolustaa?



Liiallinen vetäytyminen/ujous saattaa kertoa jostain vakavasta tilanteesta perheoloissakin (päihteet/väärinkäytökset).



Tsemppiä ujoiden lapsienne kuntoutukseen.

että ujot ihmiset jäävät usein ilman huomiota, jopa kouluiässä. Minun 12 v poikani jää usien muiden varjoon, mikä säälittää toisaalta.

Nykyään on kyllä joku ihme tarve tunkea kaikki sellaiseen yhteen ja samaan naminami hyperaktiiviseen yltiösosiaaliseen muottiin sen sijaan, että arvostettaisiin erilaisuutta. Mä ainakin osaan hyväksyä sen, ettei musta itsestäni tule ikinä mitään ubersosiaalista uraohjusta, mutta ajattelinkin löytää oman polkuni maailmassa. :) Ihan hyvin sujunut tähän asti.



Niin tosiaan olin siis itse tosi ujo lapsi, ja sitä on varmaan kummasteltu aikanaan, mutta ei ole jäänyt mitään traumoja.

kaikkia sosiaalisia ja avoimia lapsia koheltajina...Suurin osa tuntemistani lapsista ovat sosiaalisia JA hyvätapaisia...

suurin osa muksuista on melusaastetta. Rauhallisuus ja normaali käytös luetaan jo kai vammaksi.

Itsekin pidin arkoja lapsia pitkään kummallisina, mutta sitten kun heitä on nähnyt enemmän, oppii arvostamaan heidän hyviä puoliaan ja tietynlaista " helppoutta" niihin koheltajiin verrattuna.



Erilaisuushan aina kummastuttaa ihmisiä ja siitä pääsee yli vain niin, että tutustuu tarpeeksi siihen erilaisuuteen.

Itse en tiedä kumpi näistä ois pahempi/parempi. Joskus itsekkin toivon että, tyttäreni olisi pikkaisen " reippaampi" ja, sitten taas poika on liiankin sosiaalinen, tuntemattomienkin kanssa aina juttua vääntämässä. Mikä ei sekään ole aina hyvä.

Pojasta tulee yleensä kommenttia tyyliin, " onpa reipas poika" , ja tytön ujoutta tosiaan ihmetellään, kehuja on tästä ominaisuudesta turha odottaa.

T: " Arkajalan" äiti

Ongelma kuulemma on, että lapsi on niin hiljainen, eikä intä vastaan aikuisille jos on heidän kanssaan eri mieltä. Lapsemme ei kuulemma myöskään avoimesti kerro asioitaan ryhmänsä aikuisille eikä leiki tarpeeksi, vaan tekisi mieluummin tehtäviä ja lukisi kirjoja. Kun palautekeskustelussa sitten sanoin, etten aio lasta tutkittavaksi viedä, koska mielestäni kyse on enemmän persoonallisuudenpiirteestä kuin omituisesta käytöksestä, ihmetteli lastentarhanopettaja päätöstäni. Hänen mielestään lapseni on outo, kun ei ole tarpeeksi avoin aikuisille ( lasten kanssa tulee kyllä moitteettomasti toimeen myös open mielestä ). Minun mielestäni on ennemminkin omituista, ettei nykyään saisi olla hiljainen ja ujo, vaan kaikkien tulisi olla samanlaisia.