Ahdistaa aivan hirveästi se, että täytän 18v pian..

Oon siis poika ja kehityin fyysisesti melko myöhään. Murosikä alkoi vasta n. 14 vuotiaana eli silloin kivesten kasvu käynnistyi.

Olin koko yläaste ajan tosi pienikokoinen ja nuoren näköinen.
Eniten sain kuulla siitä ysillä ikätovereiltani.

Mulle sanottiin, että näytän 12 vuotiaalle vaikka olin 16v..

Myös aikuiset luulivat minua ikäistäni nuoremmaksi. Mulle ei myyty muutamana kertana energiajuomaa ja myyjä perusteli sen sillä, että ei myy energiajuomia alle 15 vuotiaille (no olin silloin jo aikoja sitten täyttänyt 16v)

Ikäiseni tytöt eivät vilkaisseet minuun päinkään..

Nyt mulla on ikää 17v ja tätytän parin vkon kuluttua 18v.
Ooen toki nyt jo muuttunut. Pituutta tällä hetkellä n. 173cm ja paino 60 kg paikkeilla..

Olen myös muuttunut kasvoista paljon jne..
Silti multa kysellään vieläkin, että millä luokalla oon vaikka oon jo amiksen tokalla..

Minua luullaan tällä hetkellä n. 15 vuotiaaksi vaikka ikää on pian 18v.

Tämä käy tosissaan itsetunnon päälle ja peökään jo nyt tulevaa.
Autokouluun meno ahdistaa ja pelkään jos ihmiset ihmettelevät autolla ajoani ja, ettei kukaan usko minun olevani 18v.

Tää on tosi ahdistavaa :(

Kaikki sukulaiset kokoajan jankuttaa autokoulusta, että milloin aloitan ja on luvattu maksaakkin se ja olen siitä kiitollinen, mutta minusta jotenkin tuntuu silti ahdistavalta...

Toisaaltaan tunnen usein olevani jollain tavalla henkisesti kypsempi ikäisiäni, mutta toisaaltaan taas välillä lapsellisempi.

Minua ahdistaa ajatus, että ooen pian 18v ja saan tehdä kaikkia aikuisten asioita.

En koe olevani vielä valmis siihen :(

Tiedän oon varmaa omituinen ja kiva asiahan tämän pitäisi olla..

Olisi vaan nik paljon helpompaa jos voisin näyttää edes ikäiseltäni ulkoisesti 😓