Pitäisikö säveltäjän "ammattia" tukea vai ohjata johonkin tuottavampaan?

Tositarina yhden säveltäjän elämästä:

Harrasti lapsena ja nuorena musiikkia, kävi pianotunneilla. Aikuisena opiskeli itsensä juristiksi ja teki lakimiehen töitä pari vuotta. Sitten lopetti työnteon, lähti matkustelemaan ja jatkoi musiikin opiskelua aikuisena muutaman vuoden.

Vähän alle 30-vuotiaana sai töitä yhdestä musiikkioppilaitoksesta ja alkoi säveltää. Kärsi pahoista mielenterveysongelmista ja vaikka oli homo, meni yhden oppilaansa kanssa (nainen) naimisiin.

Sai myöhemmin hermoromahduksen ja erosi. Yksi rikas mesenaatti alkoi syytää tälle säveltäjälle rahaa, jotta sai keskittyä pelkkään säveltämiseen. Säveltäjä alkoholisoitui, muutti Yhdysvaltoihin hetkeksi ja palasi takaisin kotimaahansa.

Teki ilmeisesti itsemurhan 53-vuotiaana.

Tuottelias säveltäjä, vaikka elämä meni juristin töiden lopettamisen jälkeen vähän niin ja näin. Mitä mieltä, pitäisikö säveltäminen olla yhteiskunnan tukema ammatti, jotta vältyttäisiin apurahahakemuksilta ja mielenterveysongelmilta?