Leipäjonon näkeminen oli pysäyttävä kokemus
Tänään töihin mennessäni näin leipäjonon. Aiemmin olen nähnyt vain esim uutisissa. Oli yllättävää miten paljon ihmisiä siellä jonotti. Jotenkin vain muuttui konkreettisemmaksi se miten paljon on avun tarvitsijoita.
Itse olen yksinhuoltaja eikä oma elämänikään ole luksusta. Tämän päiväinen avasi kuitenkin silmät arvostamaan sitä, että on työ ja oma koti.
Toivottavasti osaisin arvostaa jatkossakin.
Mitä tällä aloituksella haen? En osaa tarkkaan sanoa, ehkä vain muistuttaa siitä miten hyvin meillä monilla on asiat. Ei jakseta murehtia siitä, jos hiihto- tai syyslomalla ole varaa lähteä etelän lämpöön.
Kommentit (4)
Leipäjonot eivät mittaa köyhyyttämillään tavalla. Sieltä haetaan ruua ilmaiseksi, jotta jää enemmän rahaa dokailuun ja tupakkaan.
Näin Myllypuron leipäjonon alle -30 pakkasessa. Silloin uskoin, että ihmiset on todellisessa hädässä.
Vierailija kirjoitti:
Leipäjonot eivät mittaa köyhyyttämillään tavalla. Sieltä haetaan ruua ilmaiseksi, jotta jää enemmän rahaa dokailuun ja tupakkaan.
Näitä turhan paljon. Itse näin jonon kauppakeskuksessa, yksi pussinhakija jäi odottamaan kaveriaan joka tuli kaupasta mäyräkoiran kanssa. Ja lähipubiin ne viimeiset lantit.
Olen nähnyt leipäjonon usein ja minullekin se on aina pysäyttävä kokemus sen takia, että näen siellä olevan aika paljon sinne kuulumatonta porukkaa. Jonoon tullaan hyvillä autoilla, mutta autot vain jätetään hieman kauemmaksi. Todellisia avuntarvitsijoita ei jonossa varmaan ole kuin kolmasosa.