Te joilla oli -oikeasti- raskas raskaus?

Ei ärsytä jos joku kokee olonsa huonoksi vähemmän aikaa kuin mitä itse koin. Kyllähän ne vaivat on kurjia aina siinä hetkessä mitä elää.

Mutta se ärsytti kun lapseton kaveri arvosteli raskaana olevaa ystäväänsä, että miten muka voi olla niin väsynyt jo raskausviikolla 8 kun ei edes ole mahaa ja plaaplaaplaa haukkumista, eikä yhtään uskonut kun koitin selventää hormooneista jne. Silloin ajattelin että hitto, toivottavasti se saa joskus itse kokea sen saman potenssiin 10... 😈

en tiedä oliko raskauteni raskaita, mutta ainakin ne oli stressaavia.

Kuopuksesta saimme rakenneultrassa tietää, että hänellä vatsanpeitteet eivät olleet sulkeutuneet. Osa suolistosta ja maksasta oli vatsapeitteiden ulkopuolella. Sen jälkeen tehtiin lapsivesipuntkio, jotta nähtäisiin onko lapsella myös trisomia 18. Onneksi kromosomit terveet, eikä raskautta tarvinnut keskeyttää rv22.

Vauva syntyi rv37 sektiolla ja vietti ekan kuukautensa sairaalassa. Ekat neljä vuotta ravattiin erilaisissa vatsan alueen leikkauksissa. Nyt poika lähtee kesällä inttiin.

Seuraavasta raskaudesta vuosin vrv6-22. Vuodot kun loppuivat, alkoi kovat liitoskivut ja supistelut. Saikulla oli rv12 lähtien loppuun saakka. Onneksi kuitenkin kaikki meni hyvin ja lapsi syntyi vasta rv39. Synnytyksessä kuitenkin repesin todella pahasti, tuli IV:n asteen repeämät, jotka ajoittain vielä 11vuoden jälkeenkin vaivaavat.

Mihin sen rajan voi vetää, kuka sen siis päättää mikä on raskas raskaus?

Minulla ensimmäinen raskaus oli tosi helppo, toki oksensin päivittäin ensimmäiset neljä kuukautta ja viimeisen kuukauden, ja kärsin kovista selkäkivuista loppuvaiheessa mutta ei tuntunut raskaalta.

Tässä toisessa raskaudessa ei ole ollut pahoinvointia lainkaan mutta liitos- ym. liikkumista rajoittavat kivut on ollut tosi raskasta kestää.

Jollekin voisi olla vaikka tosi raskasta laittaa rakas harrastus hyllylle raskauden ajaksi vaikkei mitään ongelmia olisikaan ja jollekkin toiselle se ei olisi mikään ongelma. Se raskaushan on riippuvainen niin siitä kokijasta.

Mulla oli etenkin loppuraskaus raskas vaikean raskausmyrkytyksen takia. Pahoinvointia oli koko raskauden aikana satunnaisesti. Itelle synnytys oli niin paska kokemus, että todella mietin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen synnytykseni. Kolme päivää käynnistettiin synnytystä ilman kivunlievitystä kolmella eri tavalla ja lopulta tehtiin kiireellinen sektio. Ballongin laiton jälkeen meinasi lähteä taju, kivun takia huimasi ja oksetti. Ballonki oli kyllä pahin... Ei ikinä enää.

Ei ärsytä muiden helpot raskaudet mutta ärsyttää sellaiset, jotka pitävät sitä jotenkin omana ansionaan. Siskoni harrasti tätä, nälvi minua siitä kun olin huonovointinen ja kertoi miten hän ainakin urheili ihan loppuun asti, piti itsensä terveenä syömällä hyvin eikä oksentanut kertaakaan. En pystynyt loppuvaiheessa kuin kävelemään hiljakseen ilman että silmissä alkoi pimentyä. Tosi kiva oli kuunnella siskon hyvää tarkoittavia neuvoja lenkille lähtemisestä.

Kuka määrittelee milloin raskaus on tarpeeksi rankka?

Esikoinen syntyi hätäsektiolla raskausmyrkytyksen takia, olin viikon teho-osastolla ja vauva sai vauvalassa lamppuhoitoa. Toinen raskaus olikin sitten riskiraskaus, sain neuvolasta lainaan verenpainemittarin ja  pissitikkuja, joka aamu alkoi pissaamalla sen tikun päälle ja mittaamalla verenpaineen. Neuvolan terkka kimitti, että olet sie rohkea kun uskallat toisen tehdä!  Kärsin kuukauden voimakkaasta kuvotuksesta ilman oksentelua, äitini ja mieheni hoitivat esikoista kun minä makasin imemässä mehujäitä. Lopulta todettiin vielä etinen istukka.

Jestas että kuulostin tosi katkeralta tossa alotuksessa..

Tottahan se on että se raskaus on kokiassa itsessään, mutta onhan tossa noita keskiarvojakin. Esim se että pahoivontia usein on ja yleensä loppuu ennenkun se 4kk tulee täyteen,pienet harkkasupparit ja kolotukset kuuluu asiaan. Raskaus muuttaa kroppaa ja pistää elämän uusiks.

Ap

Mulla eka raskaus oli helppo, vaikka pahoinvointia oli muutaman eka kuukauden ympäri vuorokauden, oksensin vähintään kerran päivässä. Loppuraskaudessa oli selkä kipeä ja supisteli. Toinen raskaus oli vaikea. Aluksi oli koko ajan tosi huono olo ja kunto tipahti niin etten voinut enää edes hölkätä. Rintani ja varsinkin nännini olivat sairaan kipeät. Alkoi supistelu ja vatsakivut joten jouduin lopettamaan treenaamisen. Välillä tuli huimauskohtauksia ja huono olo.Tulin allergiseksi eläimille, kosmetiikalle ja ruoka-aineille ja ihoni meni kasvoista lähtien huonoon kuntoon. Liitoskivut ja issias myös vaivasi. Loppuraskaudessa vatsani kasvoi ihan jättisuureksi, enkä pystynyt kunnolla edes kävelemään ja oli vaikea päästä ylös sängystä. Minua myös närästi lähes koko raskauden ajan. Nukkuminen oli erittäin huonoa. En varmasti edes muista mitä kaikkea, mutta uudestaan en raskaaksi halua vaikka kolmannen lapsen haluaisin. Synnytyksestä toipuminen oli myös aikaa vievää ja erittäin raskasta. Molemmissa raskauksissa paino nousi 8-9 kiloa.