Mä oon jotenkin tosi väsynyt

Meillä on se tilanne, että ollaan erottu lasten isän kanssa jo aikaa sitten. Lapset on mulla elokuu-huhtikuu kokonaan, sillä lasten isän työn takia muu ei onnistu. Kesällä sitten noin viikko-viikko. Tai lähinnä niin, että lasten isä ilmoittaa menonsa minulle ja minä pidän sitten lapsia silloin kun hänellä on jotain muuta.
Mun lapset on oikeasti tosi ihania ja varmaan keskimääräisesti melko helppojakin. Helpolla tarkoitan sitä, että koulu sujuu, molemmilla on kavereita ja harrastuksia, meillä on perheen kesken hyvät välit. Vanhempi on teini ja se todella näkyy käytöksessä,kuten kuuluukin. Nuorempi taas tarvitsee melko paljon huomiota minulta. Olen ollut nyt aika väsynyt. Mulla on keskivaikea masennus mutta siitä huolimatta pärjätään yleensä aika hyvin. Nyt vaan ryydyttää ihan perkeleesti kaikki. En jaksa olla koko aikaa läsnä ja vastailla nuoremman loputtomiin kysymyksiin. Tekis mieli itkeä kun teini raivoaa minulle jostain aivan turhasta. Plaah. Pari viikkoa ja lasten isä on taas mukana kuvioissa. Tulee tosi huono omatunto kun edes ajattelen näin, että omien lasten kanssa oleminen väsyttää. Haluan vaan olla kotona yksin.