Kirppisten trokarit

Vierailija kirjoitti:

Tällä henkilöllä ei ole toiminimeä. Pitää pöytiä koko ajan, vuodesta toiseen. Ja hakee tavaroita kauempaa jos on muutenkin siellä menossa esim. sukuloimassa. Haalii myös sukulaisilta ja tuttavilta ilmaiseksi tavaraa myyntiään varten. Tosin ne lahjoittajat eivät tiedä että myy ne, vaan luulevat että tulee köyhälle tarpeeseen. 

Oho, toi vaikuttaa tosi pahalta. No, helppohan tuohon on puuttua. Ilmoitus verottajalle ja kerrot myös tuttavilla ja sukulaisille mistä on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jokainen myyjä hinnoittele itse tavaransa?

Ja ostaja päättää, millä hinnalla ostaa?

No kyse on rehellisyydestä. Jos on esimerkiksi selkeästi kauppa, niin tottakai sitä suhtautuu eri tavalla.

Mutta jos esitetään pokkana, että ihan omaa ylimääräistä tavaraa tässä myydään, niin se on vain eri asia. Varsinkin kun monesti esimerkiksi osa tavaroista on huijattu ihmisiltä, jotka eivät tiedä niiden aitoa hintaa tai ovat niin epätoivoisia, että tarvitsevat vain jotain rahaa. Toisten hädän käyttäminen on vastenmielistä.

Ja joskus voisi jopa toivoa, että se itselle tarpeeton tavara menisi jollekulle, joka oikeasti tarvitsisi sitä ja arvostaisi sitä. Sitten kun sen huijaakin joku vain tehdääkseen sillä fyrkkaa, niin vastenmielistä se on.

Tätä olen monesti miettinyt että jos ostan kirppikseltä itselleni tavaran, niin missä vaiheessa voin myydä sen eteenpäin omana ylimääräisenä tavarana? Eikö se omistussuhde siirry heti kun tavaran maksaa? Vai onko tästä olemassa jokin kirjoittamaton sääntö että päivä, kaksi, viikko tai pari ja sen jälkeen voi sanoa sitä omaksi?? Jos esimerkiksi ostan sovittamatta jonkin vaatteen ja kotona totean että ei istukaan hyvin. Missä vaiheessa saan sen myydä eteenpäin omana vaatteenani, ilman että saan trokarimainetta ylleni? Jos tuotteeseen on laitettu hinta ja ostaja sen maksaa, niin miksi myyjän siitä pitäisi loukkaantua? Hänhän saa sen mitä haluaa ja pyytää.