Onko joku joskus tyytynyt vähempään, kun on mennyt hermot sinkkuuteen
Eli jos luonne on sellainen että ei pysty vaan olemaan yksin ja tarvisi rinnalle jonkun, mutta kumppanin löytäminen on vaan vaikeaa. Niin on sitten ottanut niin sanotusti ensinmäisen vastaan tulijan.
Kommentit (3)
En ole. Vaikka en ole erikoinen saalis niin olen saanut paljon tarjouksia ja saan edelleen. En kuitenkaan halua ketään vain siksi, etten joutuisi olemaan yksin. Silloin ei voisi olla oma itsensä, eikä voisi toteuttaa itseään vapaasti. Silloin ei voisi olla onnellinen eikä nauttia elämästä. Yksinäiset hetket ovat vähemmän tuskallisia kuin jatkuva tuska huonon kumppanin kanssa.
No tavallaan tässä on sellainen tilanne. En jaksa deittailla yhtään mutta nyt on yksi kiva mies jonka kanssa on vakipano-suhde tms. Kumpikaan meistä ei tapaa muita mutta ei me tehdä yhdessä paljon muuta kuin oleillaan, saunotaan, paneskellaan ja nukutaan... Mä tykkään miehestä, se on kai vähän ihastunut minuun, mutta en tiedä onko tällä suhteella kummoista tulevaisuutta, meidän puheyhteys on hyvin heikko.
Että olen nyt tyytynyt olemaan näin, tällaisessa tilanteessa. Ilman tuota tyytyisin olemaan ihan vain täyssinkku, ei se ole mulle mitenkään ylivoimaista.
Olen tyytynyt kerran vähempään, mutta en tuosta syystä.
En suosittele!