Miten saan puolison mökötyksen loppumaan??

Shokkihoitoa. Lähde pois äläkä vastaa viesteihin.

Vie kukkia ja suklaata.

Lähinnä aika. Painostaminen vain pahentaa tilannetta. Puhun kyllä sitten kun on asiaa ja tilanne on rauhoittunut.

Häivyt paikalta. Jätä lappu pöydälle: En jaksa katsella noin huonoa käytöstä. En ymmärrä mikä sinua vaivaa jos et kerro. Ota yhteyttä kun olet valmis keskustelemaan. Minua ei kohdella noin.

Kai sinulla on äiti tai ystävä tai joku jonka luo voit mennä?

Jos mua kohtaan joku käyttäytyis noin, suuttuisin. Asioista v*ttu puhutaan, tuo on henkistä väkivaltaa.

Et ainakaan ala lepyttelemään millään. Sanot tiukasti ja asiallisesti, että nyt on aika kertoa mistä on kyse, että asia voidaan selvittää. Että tietääksesi et ole mitään väärää tehnyt, mutta jos olet, niin nyt puhutaan asia selväksi. Ja jos tää jatkuu, niin sä et jää tähän henkisen väkivallan eli mököttämisen uhriksi.

Ja kyllä, olen nainen. Nainen joka ei oleta että joku tietäis sanomatta. Joka ei harrasta tuollaista. Jonka sanavarastoon ei kuulu, että "pitäis sun tietää sanomattakin". Joka ei vihjaile, vaan sanoo suoraan. Joka ei oleta, että mies tajiusi vihjailua. Joka ei tulkitse mitään vaan tarvittaessa ottaa asiat suoraan puheeksi.

Mököttämistä pidetään vallankäyttönä, mutta minulle se on tapa olla olematta väkivaltainen. Kun toinen inttää ja inttää, ei suostu jättämään rauhaan vaan tyyliin Maria Veitola pyrkii lyttäämään ja latistamaan minut, niin sen sijaan, että huitaisen, niin olen hiljaa.

Tähän auttaa ainoastaan aika.

Tietysti jos saan olla yksin viikon tai kaksi, niin olisin vapaampi pohtimaan asiaa eri puolilta ilman keskeytyksiä. Siksi suosittelisin sitä, että ap lähtisi väliaikaisesti pois ja jättäisi tästä lapun pöydälle.

Minä olin nuorena kiukuttelija ja mököttäjä parisuhteissani. Sitten tapasin puolisoni. Kun toistin taas vanhaa käyttäytymismalliani, puolisoni kysyi mikä on. Mökötän enkä tietenkään kertonut. Tuskin itsekään tiesin mikä riivasi, kunhan kiukuttelin. Puolisoni (silloinen seurustelukumppani) sanoi: ”Kuule, Mä huomaan että olet huonolla tuulella. Tavataan joku toinen päivä kun olet paremmalla fiiliksellä. Soittele jos haluat jutella jostain tai joku painaa sun mieltä. Moikka!”

Oli hyvä opetus. Muutuin kertaheitolla ja lopetin lapselliset kiukuttelut. Tajusin ettei toisen päälle voi kaataa omia ärsytyksiä. Nätisti pitää jutella jos on jotain.

Mököttäjää on turha lepytellä ja liehitellä. Minun aiemmat kumppanini tekivät aina niin ja siksi huono käytös muuttui tavaksi.

Olen ihminen, joka tarvitsee tilaa ja aikaa. Mököttäminen ei ole minulle painostavaa hiljaisuutta, vaan sitä, että yritän nähdä tilanteen kokonaisena. Jos toinen tulee sanomaan, että en hyväksy hiljaisuuttasi, tämä asia selvitetään nyt, niin vastaukseni on se, että vihaan sinua, en enää halua elää kanssasi.

Jostain syystä se omasta mielestään pikkuriitaa riidellyt ei ilahdukaan siitä, että suhde päättyy.

Vieläkö mököttää?