Kun suututaan, asiaa ei käsitellä, vaan käännetään selkä - onko tämä oikein?

Koko ajan on sellainen olo, että jos toinen on vihainen tai suuttunut, voi hylätä koska vain :( Miten tällaiseen ihmiseen voi enää luottaa?

Ap

No älä aina haasta sitä riitaa,opettele olemaan ihmisiksi.

Jos toinen ei osaa aikuismaisesti kommunikoida ja kertoa mikä mättää, on siinä vaiheessa parasta laittaa kannat vastakkain. Miten parisuhdetta voi muuten hoitaa ja korjata virheet, jos kommunikointi ei toimi? Ei tuosta tule yhtään mitään! Eihän kukaan jaksa loputtomiin säätää.

On vaikea korjata, jos toinen ei edes kerro, mikä on rikki. Kokemusta on.

Ap ei siihen voikaan  luottaa. Kun luottamus on mennyt, kuolee rakkauskin. Parisuhde lakkaa ja muuttuu kämppäkaveruudeksi. Itse ulkoistin itseni siitä kuvioista ja löysin myöhemmin keskustelutaitoisen kumppanin.

Puhumattomuus on kuin pienet kivet joita kantaa sisään kengissään. Kuin ne vaan lakaisee maton alle  eikä  siivoa niitä pois, ne hiljakseen muuttuvat kivenjärkäleiksi joiden ylitse ei voi enää nähdä eikä yli voi kavuta. Jos toinen ei suostu lakaisemaan vaan antaa kivien kasvaa röykkiöksi, miksi toisen pitäisi siitä  kärsiä?

Puhumattomuus on henkistä väkivaltaa.

Ihmiset ovat erilaisia. Mä en tykkää käsitellä asioita silloin, kun olen vihainen. On nimittäin erittäin todennäköistä, että sanoisin jotain sellaista, jota joutuisin myöhemmin katumaan. Sen vuoksi "käännän selkäni" ja olen valmis puhumaan asiasta vasta sitten, kun molemmat ovat rauhoittuneet ja pohtineet omaa osuuttaan jupakassa objektiivisesti. Asian ottaminen uudelleen esille kuitenkin edellyttää, ettei aloiteta uudelleen samaa riitaa, jolloin ollaan taas samassa tilanteessa eli vihaisia, vaan riita on jo riidelty ja tällä kertaa sovitaan vain ja ainoastaan ratkaisuista, joilla jatkossa riidat samasta aiheesta vältetään. 

Olen ap:n kohteen kaltainen. Olen myös kiusaajien herkkukohde, koska en puolusta itseäni. Mutta....ajattelen, että jokaisen aikuisen täytyy itse tietää mitä voi sanoa toiselle ja mitä ei. Ei toista aikuista voi kasvattaa siihen ja kun kohtaan tällaisen ns. rajattoman ihmisen, petyn ja lähden. Tämä sen jälkeen kun "rahanylityksiä" on tapahtunut lukuisia, ajattelen siinä vaiheessa, että tuo on idiootti ja menetetty tapaus enkä tuhlaa siihen enää yhtään ylimääräistä aikaa. En myöskään halua enää sopia vaan ajattelen että on parempi kulkea eri teitä, sillä olen siinä vaiheessa antanut lukuisia mahdollisuuksia parannukseen, mutta niitä ei ole käytetty. Mutta en myöskään vihaa vaan se ihminen ei vain ole mulle enää olemassa.

Ap tarkentaa vielä - itsekin tykkään ottaa aikalisän, rauhoittua hetken ja sitten vasta alkaa käsitellä asiaa. Kumppani tekee kuitenkin sitä, että meillä on riitatilanne, jota hautoo mielessään pari päivää, (ei välttämättä sano mitään), mutta osoittaa käytöksellään selvästi parin päivän ajan, että on vihainen. Ei ota asiaa koskaan itse puheeksi, vaan minun täytyy se aina tehdä. Pieniä hylkäämistilanteita tulee koko ajan, kun on vihainen (vaikkei siis myönnä, että on vihainen), esim. tosin julksisessa paikassa jättää yksin seisomaan ja lähtee kaverien kanssa menemään sanomatta asiasta siis mitään. Aika raskasta alkaa olla.

Ap

Ja tarkennan vielä - joskus saattaa olla vihainen jostain, josta minulla ei ole hajuakaan. Osoittaa sen vihaisuutensa siis käytöksellään kuitenkin, mutta ei kuitenkaan voi kertoa mikä on. Tätä saattaa jatkua jonkin aikaakin, kun odotan että itse kertoisi, mikä harmittaa.

Ap