Millainen ystävä pysyy elämässäsi ja millaisesta haluat eroon?

Paha sanoo, joillakin mätsää ja joillakin ei. Hirveästi vaikuttaa luonteet ja lähtökohat.

Ihmiset muuttuu vanhetessaan, yhteistä ei enää ole....??

Väkisin ei pidä mitään suhdetta jatkaa koska se on molemmille väärin, se vain pahentaa asioita

Eroon haluan kilpailijasta/ piikittelijästä. Joku sanoi useaan kertaan niin ikävästi kodistani ja ulkonäöstäni että en halunnut jatkaa. Varsinkin kun korosti miten hän itse on niin tyylikäs joka saralla. Myös mun asioihin puuttujiin olen kypsynyt: uteluita ja neuvoja esim.työ ja lastenhoitokuvioissa. Ei kiitos! Olemme miettineet asiamme jo ihan omalla järjellä. Tällä tyypillä oli ihme kuulustelutyyli muutenkin, olin hetken työttömänä ja hän oli kuin työkkärin tenttaaja. Myös ihan erilaiset kiinnostukset tekee seurasta vähemmän vetoavaa, jos toinen vaikka haluaa puhua töistä tai lemmikistään.

Periaatteena siis että ystävän kanssa pitää olla hyvä olla!

Eipä noita oo pysynyt yhtäkään. Kaikki valehdelleet kerta toisensa jälkeen ja/tai puukottaneet selkään. En kaipaa ihmisiä elämääni (enää). N29

Tahdoin eroon masentuneesta, uskovaisesta, pitkäaikaisesta ystävästäni. Meillä oli erimielisyyksiä uskonnollisiin näkemyksiin liittyen. Aloin väsymään hänen tukemiseensa. Hänellä oli itsetunto-ongelmia, eivätkä ne korjaantuneet uskonnon avulla. Hän pyrki määräilemään, miten minunkin olisi pitänyt elää.

Itsekkyys on ainakin hyvin luotaan työntävä ominaisuus ihmisessä. Jokusen vuoden sitä jaksoi, että toinen odotti minun tekevän palveluksia ja tuovan hänen lapsilleen lahjoja, sekä kylään piti matkustaa aina hänen luokseen, mutta ei itse vaivautunut matkustamaan kertaakaan minun luokseni... Kun et saa koskaan mitään takaisin, et edes joulukorttia, niin alkaa mietityttää. 🤔

Minulla on hyvin vähän ystäviä. Ystäväni valikoituvat samoilla kriteereillä kuin liikekumppanitkin: meillä on riittävä määrä yhteisiä intressejä ja yhteistä toimintaa, luotettava suhde ja niin paljon itsenäisyyttä, että kummankaan ei tarvitse pelätä, nöyristellä eikä dominoida.

Minä näen ystävini eteen paljon vaivaa ja teen välillä isojakin asioita, kun toinen pyytää ja on mahdollisuus. Se on ihan ok ja en laske, mutta joskus tulee sellainen tunne, että on pitkän aikaa nähnyt toisen eteen vaivaa ja sitten ei saa mitään takaisin, edes kiitosta, niin suhde hiipuu kyllä väistämättä.

Tämänlaisista yleensä erkaantuu:

- hyväksikäyttäjät eli esimerkiksi käytetään toisen rahaa koko ajan, syödään toiselta kaikki ruuat, pastillit, purukumit, laitetaan tekemään omat työt kaverilla (näitä tulee töissä joskus vastaan jos erehtyy ystävystymään työkaverin kanssa)

-alkoholistit

-mieleltään sairaat ja ailahtelevat (yleensä aloittavat riitoja mitä omituisimmista asioista)

-omian elämäntapoja tuputtavat ja arvostelijat

-huumeita tai lääkkeiden väärinkäyttöä harrastavat

Tekee jatkuvasti ohareita, niin että ehdottaa itse tapaamista ja ilmoittaa vasta jälkikäteen että oho, en päässytkään (daa!?).

Pyytelee kylään eikä ymmärrä että töiden takia en pääse 150 km päähän silloin kun hän haluaisi. Itse ei ole vaivautunut meille kertaakaan (”ei pääse lähtemään mihinkään, koska ex-mies tekee kiusaa”).

Viestittelee keskellä yötä, kahdelta yöllä tulee yhtäkkiä kymmenen viestiä puhelimeen ja asia ei todellakaan ole mitään mikä ei voisi odottaa aamuun.

Tenttaa kummalliseen sävyyn toisten henk. koht asioista. Saattaa esim. kysellä minulta jonkun yhteisen kaverin jutuista.

Pätee jatkuvasti omalla ”paremmuudellaan”, on esim. olevinaan vegaani ja kieltää muita syömästä lihaa. Itse kuitenkin syö lihaa ”satunnaisesti” (eli aina kun sattuu huvittamaan).

Todellakin haluan hänestä eroon. En itse pidä häneen yhteyttä enkä sovi tapaamisia, viesteihin vastaan lyhyesti ja viileän kohteliaasti jotain ympäripyöreää ettei hän saa hepuleita. Ko. ihminen on osa isompaa kaveriporukkaa ja tästä syystä en voi vain laittaa välejä poikki, vaan joudun sietämään häntä.