Lue keskustelun säännöt.
Hankalaa... Lapsen huolimattomuus ja psykosomaattiset oireet
12.03.2018 |
Tänään olikin läksyt tekemättä aamulla ja lapsi alkoi panikoida, että saa merkinnän. Ryhtyi niitä tekemään, vaikka sanoin että ei kerkeä enkä ehdi tarkastaa, minkä seurauksena myöhästyi bussista. Sanoi aamulla heti ekana että huono olo, pyörryttää, oksettaa jne. Myös koulumatkalta soitteli että on huono olo - lisäksi oli unohtanut tai "unohtanut" läksykirjansa eteiseen, mistä stressasi lisää, että mitä sanoo opelle.
Viikonloppuna oli ollut sitä mieltä, että kirjat unohtui kouluun perjantaina, mutta ne löytyivätkin kaapista tänään aamulla.
En tiedä enää tuon kohdalla, mikä on totta milloinkin. Huono olo on ollut oikeastikin joskus ja flunssan aikana ollut pahoinvointia aiemmin, mutta mielestäni vaikutti aamulla hyvävointiselta, vain ahdistui unohteluista.
Kommentit (4)
No joo, olen koettanut sanoa, että selität opelle että kävi nyt näin, ja kyllä se siitä. Lapsi raivoaa, että unohdus on mun syytä (koska en suostunut aamulla ryhtymään läksypuuhiin yhdessä riittämättömässä ajassa) myös myöhästymisestä syyttää mua, vaikka en koskaan tuollaisesta syyllisty, ei se siis toimi muhun vaan sanon että sinun se mahdollinen merkintä sitten on.
Lapsi ei sillä tavalla ole erityisen tunnollinen, vastaavaa tapahtuu kyllä paljon. Kaikki on hänen mielestään ihan kondiksessa eikä ole huolissaan etukäteen mistään kunnes viime hetkellä tajuaa, että ei ole hommat hoidettu ja on jo kiire. Add/adhd selittäisi kyllä paljon :( en tiedä auttaisiko dg paljon tai uskoisiko kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kavereiden kanssa ei lapsen mielestä eikä opettajan mielestä ole ongelmia, mutta lapsen yksi "parhaista" kavereista on mun mielestä ilkeä luonteeltaan. Voin hyvin kuvitella, että kaveri pilkkaa esim. myöhästymisestä. Esimerkiksi kun mun lapsella oli uusi pyörä, niin se ilmaisi mielipiteensä pyörän huonoudesta eli tahallaan kyllä haluaa toista loukata. Suurin osa tästä käytöksestä on vähän hienovaraisempaa, joten siihen on vaikea puuttua. Ap
Elämää varten on hyvä oppia, että satunnaiset unohtelut eivät ole maailman vakavin asia. Jokainen mokaa joskus, asia selvitetään ja elämä jatkuu. Jos lapsi on yleensä tunnollinen (kuulostaa, että hän on kova stressaamaan?) ja hoitaa hommat, voit vanhempana vähän koettaa rentouttaa tilannetta ja korostaa sitä, että ei se ole aina niin justiinsa! Kerro vaikka omista pikkumokistasi ja siitä, miten olet itse saanut asiat niistä huolimatta hoitumaan.
Jos taas lapsella on jatkuvasti poikkeuksellisen paljon unohteluita, voisi olla paikallaan selvittää, onko unohtelujen takana jotain isompaa, esim. huolia kaverisuhteissa tai stressiä muuten tai vaikka ADHD/ADD-piirteitä.