Mikä logiikka keskusteluketjujen kommenteilla välillä on mitä tulee pikkulapsivaiheeseen ja siihen äidin syyllistämiseen omista tarpeistaan?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on melko erikoinen kommentointikulttuuri mitä tulee naisiin ja lastenhankintaan.

Jos nainen tulee raskaaksi, häntä syytetään siitä melkein yksinään ja voisi luulla, että joku aidosti luulee naisen olevan kaksineuvoinen ja siittäneen itse itsensä. Tai ainakin raiskanneen miehen ja survoneen itse siittiöt itseensä. Jos nainen sitten ilmaisee haluavansa tehdä keskeytyksen, häntä syytetään elämän tuhoamisesta ja murhaajaksi. Jos nainen kuitenkin pitää lapsen, niin häntä syytetään miehen elämän, uran ja suvun maineen pilaamisesta ja hän ei tee lasta hyvään tilanteeseen. Jos nainen lapsen synnyttyä kertoo, että haluaa hengähdystauon, hoitaa itseään ja seksuaalisuuttaan saati kehtaa ilmaista tarpeensa omalle ajalle, niin siitähän älähtää yksi jos toinenkin. Nainen on narttu, jonka ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia tai sitten hän on itsekäs lehmä. Sen sijaan on ihme jos mies osallistuu lapsen hoitamiseen ja hänen peräänsä ei huudella kuin harvoin. Naiset kannustavat toisiaan sopeutuman tilanteeseen, jolloin mies on määräämättömiä aikoja ties missä eoikä osallistu arkeen.

Sen lisäksi jos pikkulapsiaikana nainen ilmaisee halunsa saada vetää henkeä rauhassa edes pienen ajan, niin sata kommentoijaa käy ilmoittamassa miten yksinhuoltajilla menee kahta kauheammin. Samalla unohdetaan se, että yksinhuoltajat sentään saavat ne lapset viikoksi pois jaloista tai edes viikonlopuiksi isälleen kun taas ydinperheessä se yksinäisyys voi olla kahta kauheampaa kuin yh:lla, jonka ei tarvitse odotella ketään tai saa turhia lupauksia.

Toinen trendi on kehottaa naista odottamaan. "Pääset kampaajalle kun lapset kasvavat", "Voit aloittaa salin kun lapset kasvavat", ja blabla. Samaan aikaan kun kaikki paineet ulkonäöstä hienoon sisustukseen kasautuvat ja huono äiti leima odottaa leimaajaansa, ei suotaisi aikaa äidille toteuttaa itseään vaan pitäisi pystyä lasten kanssa tekemään tuo kaikki - tai sitten odottamaan. Kun laskee, että nainen saa ensimmäisen lapsensa vaikka 28-vuotiaana, niin hänen pitäisi odottaa 38-vuotiaaksi asti, että oma elämä saisi taas vallan. Alan ymmärtää viiskybäsiä ryypiskelijöitä baareissa, jos he todella ovat joutuneet elämään sivussa ja vain lasten ehdoilla siihen asti, koska tuon ikäisillä lapset ovat juuri varttuneet aikuisiksi.

Vielä kerrankin kun joku kehoittaa minuakin vain odottamaan, että lapset kasvavat, niin repeän liitoksistani. Elämä eletään vain kerran ja sen ei tarvitse olla kauheaa tervanjuontia ja avutta elämistä, jos on mahdollisuus hakea apua uuvuttavaan tilanteeseen. Joskus pelkkä empaattinen "Ymmärrän" riittäisi sen kauhean syylistämisen sijasta oli se miten hyvää tarkoittavaa tai ei. Kun olin ala-asteella ja surin kaverittomuutta ja kiusaamista, niin mua lohdutettiin, että odotas kun kasvat ja pääset yläasteelle. Kun yläasteella huomasin, ettei meininki ole yhtään sen parempi, niin mua kehotettiin odottamaan lukioon. Lukiossa tajusin, että kaikenlainen elämän odottelu on vain sellaitsen ihmisten neuvo, joita toisten ongelmat eivät kiinnosta vähääkään ja jotka haluavat pestä kätensä tämänhetkisten ongelmien ratkomiselta. Kun koko peruskoulu meni odotellessa jotain hieno aj ahyvää joka alkaisi itsestään, niin opin kasvaasti sen, että elämä muuttuu hyväksi rohkeasti apua, neuvoa ja näkökulmia etsimällä eikä syyllistämistä kuuntelemalla. Sitä paisti onhan se eri asia odottaa viikko tai kaksi tai seuraavaa palkkaa kuin kuusi tai jopa kymmenen vuotta lasten kasvamista.

Kuka suomentaa ton logiikan, koska en itse ymmärrä sitä laisinkaan? Muutama vuosi tullut selailtua vauvapalstaa ja kyllä, kyllä kummastuttaa.

Niin, jos lapsen saa 28 vuotiaana, ja pääsee taas takaisin elämänsyrjään 38-vuotiaana, niin siihen mennessä lapsi on kymmenvuotias ja pärjää jotenkuten itsekseen. Siitä vielä seuraavat kuusi tai kahdeksan vuotta, niin lapsi on jo täysi-ikäinen ja melkein uloslennätettävää kamaa, jota myöskin ihmettelen joidenkin kommenteissa. 

Olet ihana ja syvällinen ihminen, ap. Aivan liian hyvä näille keskustelupalstoille. Tule pois täältä ja liity ystäväkseni. Kaipaisin tuollaista fiksua seuraa päiviini. ❤