Lue keskustelun säännöt.
Salailetko jotain puolisoltasi?
11.03.2018 |
Tarkoitan jotain "harmitonta" eli ei mitään toisia naisia tai miehiä tai sellaista oikeasti tuhoavaa. Vaan vaikkapa että sinulla on peräpukamia, ja piilotat sen lääkevoiteen, ettei puoliso saisi tietää niistä pukamista? Tai vaikkapa että ostat joka kauppareissulta suklaan, ja sitten syöt sen matkalla kotiin ja piilotat käärepaperin, että puoliso ei saisi tietää?
Kommentit (170)
Naureskellen lueskelin näitä, että oonko ainoo, joka ei salaa puolisoltaan mitään. Kunnes hokasin et salaanhan mäki sen, että ku ollaa tavattu alunperin harrastuksen kautta, oon ennen miestäni pannu yhtä toista tyyppiä samasta harrastusryhmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimen selaushistoriani olisi täynnä hakuja siitä milloin on syytä erota, ja muita epäilyksiä siitä rakastaako mies oikeasti, mutta haen näitä siis incognito aina heikolla hetkelläni. Omat mustasukkaisuuteen ja itsetuntoon liittyvät ongelmat näkyisivät helposti selaushistoriasta, mutta en halua hänen tietävän kuinka paljon vaivaan itseäni näillä asioilla, enkä halua niistä puhua koska en halua vaivata. Lisäksi katson useamman kerran viikossa pornoa, ja usein sitä lesbolaatua. En ole uskaltanut kertonut fantasioistani, vaan usein esitän viatonta ja kainoa. Asumme siis erillään, niin että näiden salailu on helppoa. Salailen myös useita karkkipäiviäni, vaikka välillä hänelle tuskailen ääneen kuinka tekisi mieli makeaa.
En ole kertonut, että miehen ex petti häntä.
Melkein päivittäistä suklaan syöntiä. 4-5x vko menee 100g-200g. Puoliso toivoo että laihtuisin, siksi salaus.
Olen 29 v lapseton mies ja selailen vauvapalstaa. Helvetin noloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jonkinasteinen syömishäiriö. Teen vuorotyötä joten on paljon päiviä kun ei nähdä kuin vilaukselta, silloin syön vain sen verran että pysyn ns. hengissä. Jos mies tai lapset on paikalla, syön normaalisti heidän kanssaan. Sama töissä. Mutta siis yksin ollessa saatan juoda vaikka vettä muutaman litran jottei tarvitse syödä. Olen siinä alipainon rajoilla.
Olen melkein pettänyt ja ainoa asia jota siitä kadun on se etten pettänyt.
Pieraista en kehtaa miehen seurassa, tosin yöllä mulla pääsee sarjatulituksena (tiiän, oon joskus herännyt itse siihen) ja joskus kotona on vahingossa tullut niin, että mies on kuullut ja nauraen todennut että hyi...
En ole kuullut miehen pieraisevan kuin muutaman kerran unissaan ja en voi käsittää, miten jollakin on niin hyvä pidätyskyky. Ite oon sellainen pieruperse.
Aika samanlaista ruokaakin syödään, tosin mies kittaa hiilihapollisia limuja ja niidenhän sitä perua pitäisi just aiheuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoituksella salaile, mutta mies itse ei halunnut kuulla minun entisistä suhteista. En siis ole kertonut vaikka sitä, että olen aikoinaan treffaillut yhtä tuttuamme. Hän ei tiedä mitään, kuinka monen kanssa olen tapaillut tai mennyt sänkyyn ennen häntä.
Ei niitä paljon ole, mutta miksi emme olisi avoimia myös tuollaisissa asioissa...
Hän itse oli aika kokematon kun aloimme seurustella ja minä olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29 v lapseton mies ja selailen vauvapalstaa. Helvetin noloa!
Kultaseni, sinulla on vain vauvakuume.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies kinan aikana (taas) vain kävelee tilanteesta pois eikä puhu sanaakaan ja jättää minut tunteiden kanssa yksin kostan tekemällä reikiä vaatteisiin ja tyhjentämällä nopeampaa esim. hänen piilolinssinesteet...mies vain ihmettelee vaatteiden kulumista:) minun onnekseni hänen muisti ei aina ole niin kirkas ei esim muista milloin osti edellisen pullon jotain pesuainetta:P onko tää ny se 7 vuoden kriisi:D
Salaaminen tiettyjen elämänhistoriaan liityen on välttämätöntä. olen vuosia sitten ollut hyvin huonossa taloudellisessa tilanteessa nuoruuden liiton hajottua, että olin käytännössä asunnoton yli vuoden. Tietenkään en tätä puoliskoni halua ikinä saavan tietää. enkä sitäkään että olen ylipäätään ollut hyvin velkainen, ja maksettuani velat pois mietinkin hetken, kerronko koko historiani- tulin siihen tulokseen, että koska puolisko ja minä emme edes elä samassa taloudessa, useamman vuoden yhdessäolon jälkeen, mitä minä niitä menneitä kaivelen esille.
Tuskin itsekään tiedän saati haluan tietää hänen historiastaan.
Itse tunnen yhä syvää häpeää että tilanteeni meni niin tiukille- mutta millään en voinut estää, ja mitään poppakonstiakaan ei velkataakan alla ollut.
Näistä ajoista osa on pyyhkiytynyt omasta muistista pois- niinkuin siinä olisi jokin musta ja tyhjä alue. (en käyttänyt alkoholia tai muita päihteitä- vain yhteiskunnan ulkopuolella elävä ymmärtäisi mitä tarkoitan) Vasta hiljattain laitoin itsekseni tapahtumat paperille aikajärjestykseen, ja totesin että elämässäni olen ilmeisesti joutunut opettelemaan nykyisen yhteiskunnan elämänmuodosta osan uudelleen.
En salaa mitään arkista. Ei ole tarvetta, vaikka tupakoinkin vastoin puoliskon tahtoa. Olen kertonut tekeväni oman elämäni ratkaisut itse. Minullahan ei ole pakko mitään puoliskoa olla- teen töitä joilla tulen juuri toimeen, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viagrat. Olen joutunut käyttämään niitä jo vuosia, koska en vain enää innostu puolisostani entiseen malliin. Ilman niitä ei tulisi seksistä mitään. En kehtaa kertoa hänelle, koska tiedän, että pahoittaisi mielensä vaikka kuinka yrittäisin selitellä ikääntymiselläni tai muulla.
Hei, jos olet pitkässä (avio)liitossa, puoliso tietää tasan tarkkaan että käytät viagraa, ja myös milloin olet ottanut viagraa. Siitä ei voi erehtyä. Puoliso tuntee sukuelimesi ja sen käyttäytymisen yhtä hyvin kuin sinä itse.
Mutta puoliso on huomaavainen eikä ole tietävinäänkään, koska et itse selvästi halua puhua asiasta.
Aika söpöä itseasiassa, kumpikin teeskentelee hieman jottei pahoittaisi toisen mieltä.
Haen pari olutta kaupasta, mutta kaapissa on leijonaa, josta voi tehdä tömpsyjä illan aikana.Oikeesti ei tarvitse tätä tietoa oikeen mihinkään.Turhaan joutuisi saarnaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään usein, että mieheni kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Kun hän ajaa pitkiä matkoja huonolla kelillä, pelkään hänen joutuvan auto-onnettomuuteen. Tai kun sovittuun paikkaan saapuminen kestää, pelkään, että matkalla on sattunut jotain. Tai kun hän on kavereidensa kanssa juomassa, pelkään, että joku riidanhaluinen sekopää tulee häntä pimeällä kadulla vastaan.
Itken lähes joka viikko pelkojeni takia ja synkimpinä hetkinä olen kieltänyt häntä esim. menemästä kauppaan, ja mennyt sitten itse hänen puolestaan. Minua surettaa ajatuskin siitä, että mies kuolisi vanhoilla päivillä ennen minua, joten olen nyt neljän vuoden seurustelun aikana syöttänyt hänelle terveellistä ja monipuolista ruokaa, kannustanut lopettamaan tupakoinnin (onnistui) ja vähentämään alkoholin juontia.
En ole kertonut tästä miehelleni enkä kerro.
No juu. Haistelen mieheni ihoa ja kainaloita hänen nukkuessaan ja usein se lisää orastavaa kiihottuneisuuttani :D
Minulla on instassa profiili ja katselen siellä nuoria tyttöjä omaksi iloksi
Vierailija kirjoitti:
Haen pari olutta kaupasta, mutta kaapissa on leijonaa, josta voi tehdä tömpsyjä illan aikana.Oikeesti ei tarvitse tätä tietoa oikeen mihinkään.Turhaan joutuisi saarnaamaan.
.
Jos olette olleet yhdessä pitempään, niin varmasti puoliso tietää.
Valehtelen kauppa- ja ostosreissuihin kuluneiden rahojen määrän alakanttiin. Olen ilmoittamatta heittänyt pois hänen kulahtaneita vaatteita ja turhia tavaroita ja sitten hänen niitä etsiessään vastannut "En tiedä missä on." Tutkin hänen someaan silloin tällöin huvikseni.
Olen säästäväisempi kuin vaimo. Teen kirppislöytöjä ja muita löytöjä vaikka kierrätyskeskuksesta. Myös dyykkaan. Joskus on pakko salata dyykattuja löytöjä ja vaikka mainita että ne ovat kirpparilöytöjä.
Vaimolle jostain mystisestä syystä kaiken pitäisi olla uutta, oli sitten kyse vaikka kipsiruuvista. No, minulla jääkin rahaa säästöön ja vaimo polttaa kaikki rahansa joka kuukausi.