Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä suvun vanhoja kapioita?
09.03.2018 |
Ihailin tässä juuri miehen 1890-luvulla syntyneen mummon pitsillä koristeltua pellavalakanaa. Pellavat kasvatettiin itse ja kerättiin käsipelin, ja hevoskärryillä toimitettiin n. 50 km matka kaupunkiin, jossa niistä tehtiin lankoja. Langat sitten kudottiin lakanaksi, kuitenkin sen verran kapeita pystyi tekemään, että lakanoissa on 2-3 pystysaumaa. Ja se pitsivirkkaus niissä lakanoissa: muutaman senttimetrin levyinen, lanka on ollut ohuen ohutta, yhden pylväsrivin korkeus noin 2-3 mm ja virkkauksessa on noin 25 kerrosta.
Ja syy, miksi tulin kaivaneeksi tämän lakanakaapista viime yönä: hikoilutti vaihdevuosioireiden vuoksi niin perusteellisesti. Tämän n. 100 vuotta vanhan pellavalakanan alla ei hikoiluta, ja se on silti lämmin.
Kommentit (8)
1920-luvulla syntynyt anoppi oli nuorena kapiontekijänä talosta taloon, ja teki myös vaatteita sovitettuna. Ja taitava käsityöntekijä olikin. Erehdyin yhtenä jouluna antamaan hänelle joululahjaksi virkkaamani pöytäliinan - hän ei kiittänyt, eikä se koskaan ollut käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kapioarkku löytyy ja jokunen lakana ja tyynyliina.
Minulla on vanhoja pellavalakanoita, 1920-1930-luvuilta. Mutta kyllä ne on aika pieniä nykysänkyihin. Vanhoja keittiön pellapyyhkeitä on myös, mutta käytän niitä jatkuvasti. Hyvin imevät.
Mulla on isotätieni nuorina tekemiä pellavapyyhkeitä, pöytäliina ja damastiserviettejä, n 1900-1915 väliltä, nimikoitu, ja laitettu kapiokirstuun. Olivat naimattomia, ja heidän kuoltuaan pelastin ne meille sieltä kapiokirstusta, kun muut sukulaiset tappelivat kuparikattiloista sun muusta.
Ihania, ovat käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhoja pellavalakanoita, 1920-1930-luvuilta. Mutta kyllä ne on aika pieniä nykysänkyihin. Vanhoja keittiön pellapyyhkeitä on myös, mutta käytän niitä jatkuvasti. Hyvin imevät.
Lakanoista tulee ihanat kesäverhot! Tai pöytäliina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti yritti pari viikkoa sitten tyrkytellä omia kapiopyyhkeitään minulle astiapyyhkeiksi, mutta en huolinut. En halua moisia edes kaapintäytteiksi...
Mulla on edelleen 1989 syntyneen isomummoni nimikoituja, pitsein somistettuja pellavalakanoita. Nykyään säilytän noita aarteina, mutta on ollut täydessä käytössä kymmeniä vuosia. Samoin löytyy astiapyyhkeitä.
Paljon on lakanoita mummiltani (s. 1917) joissa samoin pitsit. Paksua puuvillaa. Kestää yhä vaan pesussa, ihan uskomatonta. Noita on hajonnut tietenkin aikojen saatossa, hapertuneet keskeltä. Mutta silti niitä on yhä. Kertoo kapioiden määrästä. Mulla on siis näitä varmaan kymmenen kappaletta yhä, siskolla varmaan saman verran.
Minä en ole mikään käsityöihminen, mutta meillä käytössä olleista, keskeltä kuluneista tein vauvalle lakanoita.
Mummoni nimikoimat pyyhkeet 50-luvulta löytyy, muuta ei. Sitä vanhemmat on käytetty loppuun tai tehty kankaista jotain muuta.