Jos näkisit entisen koulukiusaajasi samalla bussipysäkillä mihin olisit menossa, vaihtaisitko pysäkkiä/bussia?

Heittäisin euron Mersuni ikkunasta.

Muuttaisin pois koko maasta.

Näin erään ex-luokkalaiseni, jolla oli kouluaikoina minulle ainoastaan ikävää sanottavaa. Ei hän kiusannut, mutta oli piikikäs, nuiva ja ilkeä. Näin myöhemmin tämän ihmisen kaupassa.

Onneksi minulla oli päässä hattu, jonka lipan vedin silmille ja hengailun hyllyjen välissä kunnes tämä Rouva Piikikäs oli maksanut ostoksensa ja poistunut kaupasta.

Yhtään ei tehnyt mieli jutella Piikikkäälle. Nyt piikittelyn kohteena oli hänellä oma lapsi. :-/

Ei vaan esittäisin etten tuntisi häntä. Jos juttelisi, niin myöntäisin käyneeni samaa luokkaa ym, mutta esittäisin vain etten todellakaan muista häntä, kuin olisi ollut joku vähäpätöinen, jo ka muistamisella ei edes ole väliä.

Omat kiusaajani olivat siis juuri huomionhakuisia ja nauttivat siitä huomiosta ja suosiosta aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Heittäisin euron Mersuni ikkunasta.

Katsoisin, hyppääkö se, jos vähän hivautan autolla.

Teeskentelisin etten tunnista tyyppiä.

No en kyllä vaihtaisi bussia, enkä vaivautuisi piilottelemaan hyllyjen takana. Enkä viitsisi edes esittää etten huomaa tai tunne. En kyllä uhraisi edes ajatustakaan vanhalle koulukiusaajalle. En tekisi yhtään mitään.

Työntäisin bussin alle. Vaihtoehtoisesti veisin siltä pipon tms. enkä antaisi sitä takaisin.

Kerran kapakassa samaan pöytään tuli tyyppi, joka kertoili elämäntarinaansa, kuinka oli joutunut monen naisen ja jokaisen kanssa asuntolukkuun (parhaimman kanssa kahden asunnon) ja tilanne oli karannut lopullisesti käsistä, kun kaksi näistä oli pamahtanut paksuiksi. Tilanne alkoi todellakin huvittamaan, kun tajusin, että tyyppi oli sama, joka oli koko yläasteen ajan kimpussani.

M 44

en

Minun ei tarvitse edes esittää, etten tunne, kun en jaksa muistaa heitä oikeastikaan, en oikein muutenkaan muista luokkakavereistani kuin muutaman. Olin oikeastaan jo unohtanutkin koko asian, mutta kun näistä on nyt alettu puhua, niin palaa mieleen. Eikä ollut lievää, tai sillä tavalla, että muhun ei ole koskaan fyysisesti koskettu, tavaroihini kyllä.