Onko väärin pyytää lapsen syntymäpäiville sukulaisilta kerrankin jotain muuta kun sitä halvinta krääsää?
Tytär 6v ja aiempina vuosina aina saatu sukulaisilta jotain mahdollisimman halpaa. Esimerkiksi yhtäkään hienompaa merkkivaatetta emme ole saaneet tai sellaista lelua mikä olisi "in" esim. nyt viimeksi Hatchimals-munat.
Yleensä saa jotain karkkipussia, korttia, jotakin halpoja muovileluja yms. Kyllä näistä tyttökin on tajunnut missä arvossa häntä pidetään (eli siis ei pidetä)
Mummu taas ei laita rahaa lahjaan yhtään. On aina etsinyt synttäriksi jotakin ilmaista puuhaa tai korkeintaan bussilipun hintaista. Mm. kotieläinpuisto, eväsretki, uintireissu. Ainoa lahja jonka tyttö häneltä saanut on ollut itse tehdyt lapaset.
Onko väärin pyytää jotakin kalliimpaa tai parempaa?
Kommentit (15)
Porvoossa voi 6-vuotiaan synttäreille perustaa lahjalistan Stockalle.
Mummu siis ihan oikein kehtaa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa sen sijaan että syytäisi merkkivaatteita- ja leluja? Hirveää!
Lapsen mummo on antanut kyllä jotain arvokkaampaa kuin yksikään muotilelu, merkkivaate tai digihärpäke. Mummo on antanut lapsenlapselleen lahjaksi lapsuuden muistoja ja yhteistä aikaa. Sitä ei voi mitata rahassa.
Kyllähän jonkun kimppalahjan järjestäminen on ihan viisasta. Vaikka jos lapsi tarvitsee uuden pyörän niin ehdottaa josko kaikki osallistuisi siihen lahjaan. Sitten itse voi ostaa vaikka pari ylimääräistä toivottua lelua, tai järjestää kaverisynttärit sitten erikseen jossa saa varmaan jotain pieniä lahjoja lisäksi, jos tuntuu ettei yksi iso lahja riitä.
Vauvalle pitää olla Kukkia tai Verkakkia. Jos ei juntit sukulaiset tajuu, niin jätä ne siat!
Minusta kannattaa tuossa tilanteessa jättää noi ihmiset kutsumatta synttäreille jotka eivät tytöstä pidä.
Mitään rajaahan ei enää ole. Kirjoita kutsuun tilinumero, että lahjan sijaan voi osallistua vaikka koko perheen lomamatkaa.
Ihan parhautta olisi nuo eväsretket yms. Leluja yms. Tulee joka tapauksessa ja paljon. Yhteinen tekeminen tuo muistoja ja on kestävää kehitystä.
Miksi pidätte synttäreitä ellei mikään kelpaa. Aika ahne äidiksi olet, ei voi muuta sanoa. Jos synttärit pidetään vain hienon"krääsän" toiveessa jättäisin koko juhlat väliin ja olen niin tehnytkin. Kummjilapsen äiti oli juuri samaa tasoa kanssasi enkä tahdo olla sellaisen pyrkyrin kanssa enää tekemisissä, enkä todellakaan vienyt halvinta krääsää mutta rouvalle ei mikään kelvannut. Hyi stana mitkä vanhemmat!
Tällaisia ihmisiä valitettavasti on. Ex-ystävä kysyi voinko hoitaa kakun hänen 4-vuotiaansa syntymäpäiville. Olen aika kätevä käsistäni ja lupauduin. Tein sitten erään piirroshahmon mallisen kakun joka oli oikein onnistunut vaikka itse sanoinkin. Kun vein sen niin ex-ystävä kysyi leipomon kuittia että voisi maksaa minulle takaisin. Sanoin että tein sen itse eikä tarvitse korvata. Alkoi jankata että eikös meillä ollut puhe leipomon kakusta. No ei ollut, pyysi vaan "hoitamaan kakun paikalle" päivänä X kellonaikaan X mennessä. Oli koko juhlien ajan sen näköinen että hänellä olisi kaktus pe*seessä. Myöhemmin sain kitkerän valitusviestin siitä että näinkö vähän arvostan heidän perhettään.
Varmaan asiaan auttaisi tietää miten hyvä talous näillä kutsutuilla on, ja minkälaisia lahjoja heillä on tapana muillekaan hankkia. Ja miten läheisiä helteillä muuten ovat, jos joku kokee että hänet on pyydetty mukaan vain koska häneltä oletetaan kallista lahjaa niin ehkäpä ei tee mieli sitä ostaa? Minkälaisia lahjoja itse ostat heille päin?
Ihan itse saat ostaa merkkivaatteesi (nehän on oikeasti noin pienellä vielä äidin egolle ei lapsen iloksi) mutta voithan pyytää, että he tavaran sijaan osallistuisivat vaikkapa uusien kevätkenkien ostoon ja siitä säästyneillä rahoilla sitten ostat tuon Hatchimonin, mikä se nyt sitten onkaan.
Ei todellakaan voi pyytää lahjoja. Krääsää voi vähentää pyytämällä, ettei lahjoja tuoda ollenkaan. Sehän on paras tapa. Kuka krääsällä mitään tekee? Ja tuo in-lelukommentti oli todella nolo. Kertoo arvoista.
Jos haluat, että sukulaisesi oppivat tuntemaan todellisen sinän, siis sinut, niin tietenkin pyydät merkkivaatteita ja leleuja, jotka ovat in. Ihan fiksuahan se olisikin, että kaikki tuntisivat sinut sellaisena kuin olet.